keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ivin retket

Vanhoja kuvia selatessa löytyi koneelta ihania muistoja.
Rakas Ivi on ollut niin monessa mukana ja ehtinyt keskivertokoiraksi matkustaa jonkin verran.
Elämäntilanne muuttui ja matkat vähenivät. Karvaisia kavereita tuli lisää. Nyt ollaan tässä mutta ajattelin laittaa kuvia matkan varrelta. Ne eivät ole missään järjestyksessä eivätkä laadultaan loistavia, osa on yli viisi vuotta vanhoja. 

Puistossa meren rannalla, Kavala, Kreikka.

Edelleen Kavala, Kreikka. Kevät ja kahvila.

Koripallotreenejä seuraamassa. Drama, Kreikka.

Niitä päiviä kun normaali aamulenkki tarkoitti leikkihetkeä rannalla <3<3<3
Kreikka.

Lentokenttäelämää.

Johonkin valtavaan kirkkoon tutustumassa. Rooma.

Mini-Eiffeltornin alla. Rimini, Italia. (Italia in Miniatura-puisto)

Bolognassa autoilemassa. Luulisin.

Tämä ei varmaankaan esittelyjä kaipaa. Venetsia.

Edelleen Venetsia. Ihan koko päivää ei voinut jaksaa kävellä.

En laita päätäni pantiksi mutta luulen että kohde on Ferrera, Italia.

Kuva ei kerro mitään mutta vannon että täällä pilvet ovat valkoisempia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää.

En edes uskalla kertoa miten monessa näyttelyssä/kirkossa/kaupassa jne. Ivi on käynyt, piilossa tämän kassin pohjalla. Silloin laitettiin häntäkin sisään. Ivi rakastaa tuota kassia, edessä on verkkoikkuna josta voi katsella maisemia.

Colosseumilla.

Sitten ollaan ihan vaan koirapuistossa. Forli, Italia. Ei mitään aavistusta miksi Ivillä on kuvassa hihna. Ehkä ollaan juuri menossa tai tulossa.

Pariisi <3

Ja edelleen:)

Pohjoisessa, lähellä Norjan ja Suomen rajaa.

Tromssa, Norja.

Kotimaatakin kierretty.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kontaktiongelma joku tuli ja meni

Viikonlopun agility-epiksissä Flou teki kaksi rataa, nopean nollan hyppyradalta ja ihmeellisen räpellyksen toiselta radalta jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi A ja puomi.

Kontakteja me ei olla tehty mitään älyttömiä määriä ja keinun aloittamisen jälkeen Flou on ehkä vähän ajoittain empinyt puomilla ja A:lla vaikka ei keinullakaan mitään ihmeitä ole tapahtunut, se saattaa olla yhtenä päivänä tosi kiva ja seuraavana taas ihan öllö este. "Parhaina" päivinä A ja puomi ovat sitten niitä mihin karataan kun ne on niin kivojaaa... Mutta siis toistomäärät on näissä kaikissa vielä lähes olemattomat.

No tuolla toisella radalla heti toinen este oli puomi. Se ei ollut samanlainen kiva mattopäällysteinen puomi kuin meillä omalla kentällä. Flou kävi koittamassa sitä, katsoi että ei hitsi en lähde tuonne, etsi ensimmäisen putken jonka löysi (ja oli vielä sellainen missä putken sisäänmeno oli aivan toiseen suuntaan, ei mitenkään tyrkyllä) ja juoksi sinne. Otti vielä pari hyppyä keskeltä rataa. Sitten hän tuli takaisin ja suostui tekemään puomin mutta näytti joka askeleella siltä että kohta varmaan pettää maa jalkojen alta. Sitten jäi kyllä hyvin kontaktille lopussa. 

Sen jälkeen tehtiin sitten normaalisti nopea ja kiva rata jossa oli muutama hankalampikin kohta jotka meni hyvin, kunnes toiseksi viimeinen este oli A jonka ohi Flou juoksi aivan täysiä (huomasi kyllä että sinne olisi pitänyt mennä) ja irtosi maaliin viimeiselle hypylle niin hienosti. No se siitä radasta. 

Ennen rataa minulla oli kyllä huono tunne noista kontakteista, mutta se johtui vain siitä että Flou ei ole koskaan tehnyt kontakteja muualla kuin meidän omalla kentällä mutta ajattelin silti että Flou saattaisi yllättää. No taas voi todeta että on siinä iso ero koiralle jos puomi on pehmeä ja kiva tassujen alla tai jos se on karhea ja kova. Elävästi palautui mieleen Ivin ensimmäiset kisat radalla jossa oli sellainen kova, liukas A este eikä hän todella sitä mennyt.

Hiukan masentuneena siitä miten ikävänä Flou nyt oli nuo kontaktit kokenut menimme seuraaviin treeneihin joissa viimein päästiin ihan kunnolla tekemään A:ta ja puomia. Osana rataa ei niitä tehty vaan ihan erillisinä. Ensimmäinen kerta kun mentiin puomi palkkasin ylösmenolla kerran kun Flou näytti siltä että takaisinkin voisi kääntyä. Sitten hiippaili loppupätkän alas asti. Ja sitten napsahti taas joku päässä ja seuraavat kerrat juostiinkin aika kyytiä puomia niin kuin se olisi aina ollut tosi kiva juttu. 

Yhdellä kerralla oli alas tullessakin niin kova vauhti ettei mitenkään voinut pysähtyä kontaktille (juoksi sentään melkein alas asti eikä vetänyt mitään hirmuloikkaa) mutta muuten jäi joka kerta odottamaan hienosti. Ja kun pariksi sekuntiksi jätin hänet ilman huomiota niin hän oli jo karannut A:lle ja kiipesi sitäkin ihan innoissaan, ja toisen kerran karkasi pupupallon kanssa puomille... (Flou on vähän sellainen että kentällä ei paljoa hengailla. Siellä joko tehdään tai sitten ollaan kiinni tai sylissä. Koska silloin kun tehdään Flou ei oikeastaan koskaan karkaile mihinkään, seuraa tarkasti ja on kuulolla, mutta jos häntä ei vartavasten pyydä maahan odottamaan paikkaan niin vapauden koittaessa vauhtipäivinä karkaillaan jokaikiselle esteelle ja suoritetaan omaa rataa ja vähän hitaampina päivinä tai silloin jos joku on levittänyt koko namipussin sisällön pitkin kenttää etsitään nameja.)

Ryhmän kouluttajan oli vähän vaikea uskoa meidän kontakti-ongelmaa tämän päivän esityksen jälkeen. Kieltämättä minunkin on vähän vaikea uskoa mikä ero voi olla muutaman päivän välein mutta uskon että suurin ongelma on se että kontaktit ovat olleet osana rataa vasta muutaman kerran joten Flou ihmetteli että mitä ne siellä tekivät. Ja toisaalta saattoi luulla puomia keinuksi. 

Edelliset keppitreenit olivat myös ihan loistavat, harjoittelimme ensimmäisen kerran hypyltä eri kulmista kepeille hakeutumista. Teimme n.6 eri kulmaa, ei mitään vaikeita. Takaa ja vähän sivuilta. Flou oli ihan huippu, haki ensimmäisen välin hyvin ja rytmitti pujottelua tosi hienosti ja nopeasti. Ainoastaan yksi kulma oli vaikea, oikealta puolelta sivusta mistä Flou haki muutaman kerran peräkkäin itsensä vasta toiseen keppiväliin. Seuraavaksi sitten pitäisi varmaan lisätä este pujottelun peräänkin, saa nähdä miten hyvin sitten pysyy homma kasassa. Ainakaan putkea me ei sinne ensimmäisenä laiteta.


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pentuetapaaminen

Floulla oli kauan odotettu tapaaminen veljiensä kanssa. En nyt mainitse tässä tekstissä veljien nimiä koska en ole kysynyt heiltä lupaa. Pojat pääsivät nyt reilun vuoden ikäisinä näkemään toisensa porukalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun osa muutti uusiin koteihinsa 8 viikon ikäisinä. Neljästä pennusta kolme pääsi tähän tapaamiseen mukaan.

Ehkä hiukan vauhdikkaampaa menoa olimme odottaneet mutta pojat olivatkin aika rauhassa. Päivä oli todella kuuma ja meilläkin oli parin tunnin ajomatka takana joten väsymystä taisi olla ilmassa. Mutta minkäänlaista rallia ei koko aikana vedetty eikä juuri minkäänlaista leikkimistäkään joka oli todella yllättävää Flounkin luonteen tuntien.

Ihanaa oli se miten he tunsivat heti toisensa ja olivat kuin eivät olisi päivääkään olleet erossa. Peräkanaa mentiin sisään ja ulos ja samat paikat käytiin haistelemassa. Kolmen kopla oli ihan erottamaton ja Flou näytti välillä unohtavan että minä olin edes paikalla. Kaikki piti tehdä yhdessä porukalla ja olivathan ne nyt ihania<3.

Aika paljon erojakin heissä oli nyt nähtävissä. Pentuna isoin kaveri oli edelleen isoin. Flou ja toinen pienempi kaveri olivat aika saman kokoiset ja ruumiinrakenteeltaan muutenkin samanlaiset. Isoin oli myös eniten harmaantunut ja Flou oli eniten punaruskea ja hänellä oli myös eniten valkoisia tukikarvoja näkyvissä. Isoin pentu oli myös kovin haukkumaan, pienempi kaveri oli aika samanlainen ja hiljainen kuten Flou. Ulkonäöllisesti he poikkesivat muutenkin toisistaan, eivät pelkästään karvoitukselta vaan myös kuonot olivat hyvinkin erilaiset, Floulla erittäin kapea ja isommalla pennulla taas selvästi leveämpi, tältä he näyttivät jo pentuina. Ruokahalussa ja ahneudessa oli eroja, yksi tosi huono syömään mitään ja Flou toisaalta erittäin ahne. Uskoisin että tässä on kasvatuksellisia ja koulutuksellisia eroja lähinnä. Flou on pennuista ainoa joka aktiivisesti harrastaa ja treenaa.

Oli kyllä todella mukava nähdä veljet ja heidän omistajansa sekä kasvattajakin samalla. Pojat menivät niin tyytyväisinä keskenään ja kaikista on kasvanut niin ihania ja rohkeita nuoria koiria<3

Flou ja "isompi" veli.
Isoin pentu, myös isoimmassa turkissa. Hän on menossa jonkin ajan kuluttua näyttelyynkin.
Pienempi pentu.
Ja sama kaveri tässäkin.
Flou lepäilee isomman veljensä kanssa.