sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää...

Flou pääsi vähän yllättäenkin viikonloppuna muutamiin hoitoihin ja no, sieltä löytyikin sitten vaikka mitä. Olen ollut jo pitkään tietoinen että jotain erikoista selässä voi olla ja koko ajan on ollut tiedossa että hän menee lonkka-selkä-kyynär-kuvaukseen jossain vaiheessa, en kuitenkaan liian aikaisinkaan halunnut kuvata kun hän tosiaan vasta täytti vuoden. Eikä hänellä siis mitään varsinaisia ongelmia ole ollut. Mutta haluan kuvauttaa hänet harrastuksia ajatellen. 

Flou todella on aina liikkunut paljon ja innokkaasti ja erittäin vauhdikkaasti. Mitään suurempia onnettomuuksia ja kolhuja ei ole tullut, tietysti jotain pieniä kompurointeja miltä ei varmasti yksikään vauhdikas pentu voi kokonaan välttyä. Mutta liikkuminen on ollut helppoa ja mielestäni hän on aina liikkunut hyvin ja suorassa, ei vältä mitään liikkeitä ja vaikuttaa hyvinvoivalta, pirteältä, normaalilta nuorelta koiralta. Hän on saanut pentuna monipuolista liikuntaa ja treeniä, saanut mennä erilaisissa maastoissa ja liikkuu pääsääntöisesti vapaana. Ei treenaa isoja määriä tai yksipuolisesti eikä ole agilityssä saanut tehdä mitään mikä ei hänen ikäänsä nähden olisi järkevää. Kaikki on yritetty tehdä niin hyvin ja oikein kuin vaan koiran kanssa voi tehdä.

Toisaalta olin vähän yllättynyt kaikista löydöksistä, toisaalta en.

Floulle tehtiin lauantaina traktio jossa aukesi lukko kaularangasta ja lisäksi löydettiin hiukan linjasta poikkeava nikama. Lannerangasta aukaistiin triggereitä.

Sunnuntaina sitten hänelle tehtiin osteopaattinen hoito. En enää edes muista kaikkea mikä oli pielessä. Ensinnäkin, suurin osa (kaikki?!) ongelmista johtunee siitä, että Flou on syntynyt sektiolla eikä "normaalisti". Tämän takia kalloon kohdistuva paine on ollut eri kuin niillä normaalia reittiä ulos tulevilla pennuilla ja tämä vaikuttaa selkäydinnesteisiin. Tämän laajemmin en asiasta tiedä tai osaa selittää.

Niska on ollut Floulla hiukan jumissa ja sitä se oli edelleen, tosi kireä ja varsinkin sieltä läheltä kalloa. Lisäksi lantio oli vino ja kuulema hän istui ja seisoi myös vähän vinossa. Koko selkä oli vähän vino. Rintaranka oli aivan jumissa/tukossa eikä siellä ollut mitään liikettä. Näistä johtuu mm. se ettei Flou ole koskaan elämässään nostanut kuin oikeaa jalkaa pissatessaan ja nostaa sen mieluusti ylös myös käydessään kakalla. Lisäksi Flou ei ole mielellään antanut aina käsitellä itseään hieronnalla ja on alkanut hampailemaan kättä ja koittanut lähteä pois jos ei ole ollut kivaa. Ainiin, lisäksi vielä etujalat olivat jotenkin aivan väärässä asennossa lavoista lähtien.

Flou vastasi hoitoon todella hyvin ja rentoutui lopulta ihan kokonaan. Nenä alkoi vuotaa tosi paljon jo heti kun päästiin vasta alkuun. Lantion alue saatiin kuulema suoristettua ja samoin liike rintarankaan. Nämä ongelmat (jotka siis johtuvat siitä että Flou tuli maailmaan leikkauksen kautta) ovat kuulema kuitenkin ilmeisesti hoidettavissa osteopatian avulla ja tällaiset pennut olisi suositeltavaa viedä osteopaatille niin aikaisin kuin mahdollista. Tärkeintä on siis ilmeisesti selkäydinnesteen virtaamiseen ja johonkin kalloon liittyvään asiaan vaikuttaminen. Joka pitää näillä pennuilla laittaa kohdalleen.
Jos olisin tiennyt, olisin sen tehnyt. No, en tiennyt. Hyvä asia on kuitenkin se, että Flou on vielä niin nuori ja asia päästään korjaamaan nyt edes tässä vaiheessa eikä vasta vuosien päästä kun hän on jo pitkät ajat käyttänyt kroppaansa väärin/ollut vino.

Nyt en saa hieroa Flouta kuukauteen koska koiran kropan pitää antaa parantaa/hoitaa itse itseään. Muuten saa tehdä normaaleita asioita ja liikunta, erityisesti metsässä, on tärkeä osa "paranemista". Kuuden viikon päästä pitäisi käsitellä osteopaatilla uudelleen. 

Heti hoidon jälkeen Flou oli vähän outo, harhaili ympäriinsä eikä halunnut tulla takaisin hierontapatjalle minun ja hoitaneen henkilön kanssa. Erikoista, koska yleensä hän hakee aina kontaktia kaikkiin ja myöskin hoidon aikana näytti nauttineen. Jano tuli myös ja juoda pitäisikin paljon. Muuten hän on ollut ihan normaali, tosin liikkui hiukan oudosti. Varsinkin hitaassa liikkeessä takapään liike oli todella omituisen näköistä. Hän käveli vähän niin kuin olisi housut jalassa ja kakat housuissa. Iltaa kohden kuitenkin paremmin ja lenkillä kun pääsi vapaaksi oli vauhti taas ajoittain aikamoista. Annoin hänen juosta vähän mutta riehumaan en päästänyt.

Ei se koirien omistaminen ole helppoa. Vaikka yrittäisi tehdä kaiken oikein niin koskaan ei voi tietää. Kun ei ne sano mitään. Ei ne kerro mitään. Ei valita pienestä ja välillä ei isommastakaan. Ja kun niille haluaisi vaan parasta. Haluaisi vaan että niillä on hyvä olla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti