lauantai 30. toukokuuta 2015

Päivä jolloin Flou rakastui keinuun

...oli hieno päivä!

Flou osaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Olin jo ihan epätoivoinen että mitä me keksimme sen keinun kanssa. Tosi vähänhän sitä on treenattu, ihan tarkoituksella Floun iän takia, mutta Floun keinukammo oli niin kummallinen että en vaan keksinyt miten asiassa pääsisi eteenpäin ja olen sillä päätäni vaivannut koska jossain vaiheessa sekin pitäisi oppia. Flou ei pelännyt keinun liikettä eikä sen räminää tai pamahdusta ja tykkäsi paukuttaa sitä. Flou ei myöskään pelkää puomia. Mutta Flou pelkäsi keinua. Matalampi, noin reilu puolet tavallisesta keinusta korkea keinu meni. Sitä oli kiva tehdä. Juostiin aivan innoissaan kerta toisensa jälkeen. Mutta sitten se oikea keinu. Ei niin ei. Juuri ja juuri etutassut voi laittaa keinulle mutta kurkotellen, kaikki tassut keinulla oli jo todella jännittävää ja viimeistään ennen puoliväliä piti hyvissä ajoin kääntyä pois. Ja Floulle ei ole keinulla koskaan sattunut mitään. Alusta asti se on vaan ollut ihan kamala. 

Vaikka keinun alkupäätä olisi nostettu niin että keinu ei ole niin jyrkkä, sekään ei auttanut. Ei myöskään pöytien laittaminen molempien keinun päiden alle että Flou olisi vain voinut juosta keinua pitkin. Ei astunut jalallakaan.

Lopullinen päätelmäni oli se, että Flou pelkää koska ei ymmärrä mihin sieltä keinun päästä pääsisi. Toisaalta ehkä outoa koska hän ymmärtää, että matalampi keinu tulee alas. Mutta luulen, että Floun mielestä keinun pää oli niin korkealla että sinne oli pelottavaa mennä koska se vain nousi taivisiin eikä toiselle puolelle voinut nähdä.

Viime treeneissä otimme sitten pitkästä aikaa Floun kanssa keinun taas käsittelyyn. Flou lähti nyt keinulle vähän reippaammin ja söi, mutta muutaman kerran taas kääntyi. Kunnes päätti nameilla houkuttelun jälkeen viimein kävellä keskikohdan yli, jolloin laskin keinun hitaasti alas syöttäen koko ajan toisella kädellä. Flou ihmetteli aluksi tosi paljon mutta ei mitenkään säikähtänyt, ja käveli sitten keinun alas. Ja lähti heti uudestaan keinulle. Tehtiin samalla tavalla. Flouta ei näyttänyt enää edes jännittävän. Seuraavalla kerralla Flou käveli jo pidemmälle puolivälin yli. Keinun heilahdus alas ja pieni tömähdys ei pelottanut yhtään, niin kuin ei tähänkään asti ole pelottanut. Ja sitten kaikki sujuikin kuin itsestään.

Se oli hetki kun Flou rakastui keinuun. Oikein silmistä näki että nyt löytyi kiva juttu. Kauhealla innolla oli päästävä takaisin, ja Flou alkoi jo itse hakea keinulta kohtaa jossa se alkoi kipata. Jarrutin aina jonkin verran, päästäen aina vähän enemmän keinua liikkumaan omalla painollaan. 

Teimme joitain toistoja ja halusin hyödyntää tilanteen kun Flou oli selvästi nyt löytänyt jostain kauhean innon tuota ennen niin pelottavaa estettä kohtaan. Keinun jälkeen oli tarkoitus tehdä vielä ihan muutamasta suunnasta lähetyksiä 2x2 keppien ensimmäiseen keppiväliin mutta eihän siitä meinannut tulla mitään kun Flou olisi karannut keinulle koko ajan. Ei tietenkään mitenkään ihan toivottavaa käytöstä mutta olin siitä oikeastaan lähinnä vain innoissani. Tässä vaiheessa ja kaikkien vaikeuksien jälkeen ennemmin koira joka rakastaa keinua niin paljon että karkaa sinne kuin peloissaan varovasti tassulla keinua hipaiseva eläin. (Ei sillä että keinulle karkaus tai lentokeinuilu yleisesti olisi minusta millään tavalla toivottavaa!) Yleisesti Flou on kuitenkin niin hyvin ohjauksia seuraava eikä meillä oikeastaan juuri koskaan tähän mennessä ole ollut ongelmaa että lähtisi kesken radanpätkän omille teilleen niin tästä en ole huolestunut.

Lopulta kannoimme sitten keinun pois kentältä koska Flou oli nyt päättänyt että se on paras asia maailmassa ja sinne on päästävä.

Paljon tästä on vielä itsenäiseen, hyvin ja turvallisesti suoritettuun keinuun matkaa mutta nyt ainakin pääsemme jossain vaiheessa aloittamaan opettelun kun pelot ovat mennyttä elämää..!


Ps. Floulla taisi muutenkin olla joku hullu-päivä menossa, lämmittelylenkki ennen treenejä oli ihan kaaosta, mukana olivat myös Ariel ja Ivi ja olin unohtanut Floun valjaat kotiin ja meillä oli vain panta mitä en normaalisti käytä kuin nopeilla pissakäynneillä ulkona. No, Flou oli koko matkan takaisin kentälle päin ihan hullu ja kiskoi joka suuntaan hihnassa, sinkosi hihnan päähän ja kun en jatkanut matkaa kireällä hihnalla alkoi pyöriä ympyrää ja purra hihnaa (tai Ivin hihnaa) kuin joku hullu krokotiili. Rauhoittumisesta ei tullut yhtään mitään ja lopulta päädyin kantamaan Floun loppumatkan kentälle koska en tykkää yhtään sinkoilusta panta kaulassa tai edes hihnan kovasta kiristymisestä kun on vain panta. Tekee itselle pahaa miettiä pannan painetta kaulassa ja niskassa. Näitä ajoittaisia sekoiluita varten tai muutenkin kun kolmen koiran kanssa liikkuu niin aina välillä jonkun hihnaa tulee vahingossa nykäistyä, siksi meillä on aina valjaat. Ja no, vapaana tietysti mennään niin paljon kuin mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti