keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Floun agi-kisoja

Flou on nyt ollut muutamissa agilityn startti-kisoissa harjoittelemassa kisarutiineja, kisapaikalla olemista ja ihan vaan erilaisissa paikoissa treenaamista.

Meillä alkoi seuran kanssa ulkokausi juuri äskettäin ja yhdet ulkotreenit ehdittiin vetää ennen ulkokisoja. Nuo treenit meni kyllä yllättävän hienosti, Flou ei kertaakaan lähtenyt haistelemaan tai etsimään ruokaa ympäri kenttää (ja sitä oli siellä PALJON, Ivi lähinnä etsi juuston ja makkaranpaloja joita kuulema toko-ryhmä oli sinne jättänyt). Muutamat kunniakierrokset ja mini-karkaamiset Flou teki, palkkauksen jälkeen. Pupunkarvalelut vaan on niin ihania ja ne suussa on niin kiva juosta ympyrää.

Ja siis kyseessähän oli ensimmäinen kerta ikinä kun Flou treenaa agilityä ulkona niin siksi vähän mietitytti että miten menee. Myös vauhti oli aivan yhtä kohdillaan kuin sisälläkin ja näistä hyvistä treeneistä johtuen ei ulkoradalla kisaaminen jännittänyt yhtään sen enempää kuin sisälläkään.

Ongelmahan on sitten siinä että se kisaaminen kuitenkin jännittää sen verran (siis minua, Flouta ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa missä vedetään) että en käyttäydy tai ohjaa kisoissa samalla tavalla kuin treeneissä. Siksipä mokasin itse molemmat Floun radat jotka olisivat muuten olleet tosi nopeita nollaratoja.

Ensimmäisellä kierroksella palkkasin Floun lähdössä vaikka en ollut suunnitellut sitä tekeväni, ja jostain syystä annoin liian ison palan namia ja hän jäi oikein mutustelemaan sitä. No, sitten en luottanut yhtään siihen että Flou odottaisi lähdössä (vaikka treeneissä odottaa ihan hyvin jo ainakin yhden/kahden hypyn päähän) ja aloin varmistella lähtöä. Kutsuin Floun jo kun olin itse hädintuskin ensimmäisen hypyn toisella puolella ja tietysti Flou lähti suoraan minun luokseni hypyn ohi. Lähdimme sitten vauhdista radalle heti tuon ensimmäisen hypyn uudelleen tehtyämme ja sen jälkeen hieno nopea nolla-rata joka olisi riittänyt toiseen sijaan mutta siis tuosta alun sähläyksestä saimme vitosen. Nopeampi oli ainoastaan toinen, vähän isompi villakoira eikä sillekään nyt mitenkään ihan pystyyn vauhdissa hävitty.

Toisella kierroksella en kämmännyt lähtöä vaan luotin siihen että Flou odottaa siellä niin kuin odottikin, ja tosi kiva nolla-rata viimeiselle hypylle asti johon en Flouta ohjannut sitten ollenkaan ja hän juoksi siitä ohi. Juu, on se pienestä kiinni tässä lajissa ja harmittaa vähän kun pilasin Floun muuten niin hienot suoritukset. Oman pään kun saisi kuntoon niin paljon muuta ei tarvittaisi, Flou on niin superkoira.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti