perjantai 22. toukokuuta 2015

Aina mun pitää olla trimmattavana

Hei vaan tässä olen pesusta tulleena ja föönattuna, naama on ajeltu jo ennen pesua.


Ja hei tässä olen sitten tassut ja peppu trimmattuna, kynnet leikattuna, turkki saksittuna, ikuisuudelta tuntuneen trimmauksen jälkeen.


Ja sitten tapetaan vielä tipulelu. Ei, en käytä sitä tyynynä vaikka siltä näyttää vaan tässä on ihan totiset hommat menossa.


T.Flou

Se mitä näiden kuvien välillä tapahtui onkin sitten ihan oma tarinansa. Pitkään on mennyt että on ollut tosi kivoja trimmipäiviä ja kaikki sujuu. No nyt sitten. Tassuja ei olisi saanut ajella, eikä kynsiä varsinkaan leikata. Huutoa ja puremista ja raapimista. Muutaman kerran mietin jo että mihinhän eläintarhaan voisi tarjota villieläimiä asukkaaksi.

Saksilla muotoilun aikana ei myöskään vaan voinut pysyä paikallaan. Kaikki maailman tylsimmät lelutkin millä kukaan ei koskaan leiki kiinnostivat enemmän. Ei voinut seistä. Eikä istua. Eikä maata. Ei oikeastaan olla missään asennossa kun asennossa oleminen vaatii sitä että pitäisi olla PAIKALLAAN.

Näin hullu se ei ollut edes pienenä pentuna! Tassutrimmi ja kynsien leikkaus on mennyt jo pitkään rutiinilla, ajoittain puoliunessa selällään sylissä maaten. Nyt tosin naaman sai ajella ihan hienosti, vaikka se on alusta asti ollut se vaikea paikka. Ei tällä kertaa. Kun siihen paikallaan pysymiseen ei myöskään löytynyt yhtään kärsivällisyyttä päädyin lopulta saksimaan nopeasti jotain sieltä täältä, tuloksena laiha suipoksi kynitty koira.

Toivottavasti tämä(kin) oli vain ohimenevä kiukuttelu. Onhan tässä hommia saanut tehdä että saa tämän villakoiran trimmattua (ja reilut puoli vuotta treenattiin kerran viikossa, nyt ehkä 10 päivän välein) ja kaikki on tehty alusta asti vahvasti palkaten ja niin helpolla aloittaen että koskaan ei ole tarvinnut alkaa väkisin vääntää minkään trimmaushommien kanssa. Kaikki on tehty mitä on pitänyt tehdä, mutta aina niin että on menty koiran mukaan eikä väkisin. Syöty, syöty, vastaehdollistettu. En halua trimmauksesta ikävää väkipakkoa vaan mukavan asian kun sitä joutuu koko koiran elämän ajan säännöllisesti tekemään. Ja Flou tosiaan täyttää kohta vasta vuoden että toivottavasti niitä vuosia on vielä paljon edessä. Ja toivottavasti helpompia trimmauspäiviä myös! Tai no eihän se mikään toivon asia ole. Lisää suunnitelmallista treeniä vaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti