keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

1v 4kk akuutin haimatulehduksen jälkeen

Täällä meidän blogissa käy tilastoista päätellen ylivoimaisesti eniten lukijoita lukemassa terveyteen ja erityisesti haimatulehdukseen liittyviä postauksia. Tässä vähän päivitystä Ivistä ja hänen haimatulehduksestaan.

Ivillä todettiin akuutti haimatulehdus joulukuun 2013 alussa ja hän meni siitä yhdessä yössä tosi huonoon kuntoon viettäen muutamia päiviä sairaalassa. Silloin oli hetkiä kun oikeasti pelkäsin että selvitäänkö tästä ollenkaan.

Nyt tuosta on reilusti yli vuosi, Ivi täytti tammikuussa 6v ja voi hyvin. Mahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa eikä oikeastaan muutenkaan mitään ihmeempiä terveysongelmia. Sairastettu haimatulehdus näkyy elämässämme ainoastaan siinä, että meidän talouteen ei enää osteta mitään rasvaisia koiranherkkuja. Esim. possunkorvat, saparopalat ja monet samantyyliset pureskeltavat ovat kieltolistalla. En osta niitä edes muille koirille vaan kaikki saavat sitten samanlaisia luita ja muuta missä ei rasvaa niin paljoa ole.

Ivi söi tosi pitkään (pitkälle yli puoli vuotta) pelkkää "laihisruokaa", sellaista missä rasvaprosentti oli n.7-9%. Halusin Iville kuitenkin paremman ruokavalion kuin mitä laihisnappuloista löytyi joten tällä hetkellä Ivi syö vain kotiruokaa. Rasvaprosentit ovat varmasti jonkin verran yli sen 10% mitä silloin alussa suositeltiin mutta haima-arvojen palattua normaaleiksi lääkäri sanoi että jossain vaiheessa voisi koittaa palata normaaliinkiin ruokavalioon. Se meillä nyt ei ole suunnitelmissa eikä varsinkaan minkään rasvapommiherkkujen syöminen tulevaisuudessa. Haimatulehdus voi kuitenkin aina uusiutua tai muuttua krooniseksi. Sen verran minua kuitenkin pelottaa se uusiminen että rasvaprosentit ovat aina mielessä, vaikkakaan eivät enää niin pakonomaisesti ja voin esim. ihan hyvillä mielin antaa Ivin syödä silloin tällöin joitain Floun tai Arielin nappuloita. Ennen vahtasin niitäkin kuin hullu.

Myös koko perhe ja kaikki tutut missä käymme kylässä muistavat aina Iviä ja kun ostavat koirille herkkuja, tarkistavat aina rasvaprosentit valmiiksi:)

Meillä siis haimatulehdus jätti isoimmat jälkensä minuun, säikähdin niin paljon sitä miten äkkiä Ivi meni huonoon kuntoon. Ensimmäisen kerran olin oman koiran kanssa lääkärissä ja mietin että miten ihmeessä selviän jos Iville käy huonosti. Muistan lääkärin sanat kun hän totesi että suurin osa selviää mutta vakavasta tilanteesta on kyse. Ja kolmantena iltana kun hain hänet yöksi kotiin ja lääkäri sanoi että hänet on nyt saatava syömään tai muuten hän ei lähde paranemaan ja joutuu takaisin sairaalaan. Voi sitä iloa kun Ivi viimein huoli keitettyä kanaa (vai oliko se kalkkunaa...)

No, nyt on kaikki hyvin.
Ivi muutama viikko sitten nauttimassa kevätauringosta ja riehumassa Floun kanssa:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti