torstai 30. huhtikuuta 2015

Maalla

Viime viikolla olimme käymässä mummin luona maalla. Siellä riitti pihaa ja puuhastelua ja oli tilaa juosta. Luntakin oli vielä paikoin vähän jäljellä. Tässä muutamia otoksia tuolta reissulta.


Ivi katselee maisemia.
Hänellä on valjaat ja hihna siitä syystä että hän löysi koko ajan jotain syötävää puskasta kuten kalan ruotoja ja muuta mukavaa ja en halunnut sitten ottaa juoksukilpailua pihalla ja pyydystää noita "aarteita" Ivin suusta.



Töks



Flou haluaa aina kulkea omia reittejään, ei vaan voi mennä samassa rivissä. Tytöt tuttuun tapaan niin kuvauksellisina. Ja sitten tuo musta karvakasa.



Tässä vaiheessa kevättä on jo korkea aika aloittaa paritanssiharjoitukset kesän lavatansseja varten.



Krokotiili kiitää.



Totuus siitä millaista villakoiran kuvaaminen ja kuvanlaatu todellisuudessa suurimmaksi osaksi on:



Kävin pellolla.



Erittäin harvinainen tapahtuma filmille tallennettuna. Ivi vapaaehtoisesti lumikasassa makoilemassa. Vauhti oli niin kovaa ja pihaa juostiin ympäri varmaan tunti, sen jälkeen ilmeisesti vilvoittelu oli kohdillaan. Juuri tässä kuvassa taidetaan tosin olla jo lähdössä taas Floun perään. Kylkimakoilusta lumikasassa ei kuvaa ehditty napata.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kevättunnelmissa vadelmaveneessä

Videota Floun koiratanssiharjoituksista.

Siitä lähtien kun Vadelmavene tuli, olen halunnut tehdä siihen jonkinlaisen koiratanssiesityksen. Se on edelleen yksi harvoista kappaleista johon ei kyllästy ja kestosuosikkini jos suomalaisesta musiikista puhutaan.

Pienellä (tai no ehkä ei ihan niin pienellä) lisätreenillä tästä voisi vielä joskus kokonaisen esityksen saada. Vähän lisää suunnittelua tarvittaisiin (ei tosiaan kuulu meidän vahvuuksiin) ja sitten tietysti yksittäisten liikkeiden hinkkausta sen lisäksi että niitä pitäisi saada sujuvammin yhteen.


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Talvikengät heitetty lampeen + keppejä (niitä ei heitetty mihinkään)

Tässä tulee sekalaista päivitystä meidän hommailuista.
Aloitetaan vaikka tällä erittäin, erittäin tyylikkäällä kuvakoosteella meidän tämän päivän lenkistä. Piti ne kännykkäkuvat sitten tunkea noihin ihmeen kehyksiin.

Siinä siis Flou testaamassa lammen veden lämpöasteita näin huhtikuun alussa. Ei varmasti paljoa lämpimämpää kun viime marraskuussa kun hän välttämättä halusi sukeltaa lampeen kaulaa myöten. Mutta rantavedessä on niin kiva lotrata ja poimia sieltä keppejä ja läiskiä vettä tassulla! Vaikka olisi kuinka kylmää. 
Ja alemmassa kuvassa sitten ihanat tytöt rannalla, jostain kumman syystäkin nuokin vilukissat päättivät mennä märällä rantahiekalle makoilemaan ihan omasta tahdostaan... Erittäin edustavan näköisiä koiria muuten, kaikilla hiuksetkin silmillä. Ralli rannalla oli sen näköistä että ei siinä paljon hiuspompulat pysyneet päässä.


Noniin, ja hienot kuvat jatkuvat. (Varoitin, tämä postaus on erittäin sekainen:D)
Eli meidän 2x2 keppitreenit. Kauniista ilmasta innostuneena päätin tökätä ensimmäiset kepit maahan ja teimme Floun kanssa ihan pienen treenin. Tämä on siis Floun elämän ensimmäinen keppitreeni.
Ja tämä on lähinnä minulla itselleni treenipäiväkirjaa että voin seurata ehkä täälläkin mitä on tehty ja missä mennään.

Mustat pisteet ovat kepit. 
Ruskea piste on paikka johon palkka heitettiin.
Punaiset pisteet ovat kohtia joissa seisoin itse.
Eli, odotin että Flou tarjoaa keppien välistä kulkemista, merkkasin sen ja heitin palkan eteen (sinne ruskeaan pisteeseen). Osa harjoituksen ideasta katosi siinä, että Floun oli ihan mahdotonta nähdä mihin kohtaan/ minne ruohon sekaan nami (joka oli oikeastikin muuten ruskea) lensi. Koiranhan olisi tarkoitus suunnata koko ajan eteenpäin ja palkan pitäisi olla hyvin oikea-aikainen että koira ei ehdi kääntyä taaksepäin odottelemaan että miksi se ei heitä sitä palkkaa. Leluahan meillä ei tietenkään ollut mukana koska minun oli ihan PAKKO päästä tekemään tämä treeni juuri sillä hetkellä kun me ei siihen oltu yhtään varauduttu. 

No, Flou tajusi homman melkein heti (tarjottuaan ensin jostain kumman syystä molempien keppien kiertämistä) vaikkakaan keskittyminen ei ollut mitään huippuluokkaa, lähinnä sitä tuttua haistelua mitä kaikki on lähiaikoina ollut. Mutta sitten kun taas tehtiin niin sitten tehtiin innolla ja aika vauhdillakin. Vaihtelin ihan vähän omaa paikkaa mistä lähetin koiran. Ensi kerralla jos ottaisi sen lelun mukaan ja katsoisi jos sillä palkkaaminen onnistuisi järkevämmin.
 Ivi oppi kepit tällä tekniikalla ja lentävillä nakinpaloilla (olisi nekin voinut jättää syöttämättä, ei varmasti ainakaan auttanut sitä että hän sairastui sitten haimatulehdukseen..) mutta lelulla palkkaus olisi niin paljon helpompi koska se lentää paremmin ja on koiralle paljon helpompi huomata.

Olen vaan tykästynyt niin paljon tähän tapaan opettaa keppejä! Katsotaan nyt jos opettaisi Floun hakemaan tuon ensimmäisen välin kaikista mahdollisista kulmista ja alkaisi sitten miettiä vaikka myöhemmin kesällä lisää keppejä. Alkuperäinen suunnitelma oli että vasta kun hän täyttää vuoden niin aloitetaan kepit mutta ei nämä treenimäärät niin isoiksi kasva että sillä niin väliä on vaikka nyt jo jotain tehdään. Meillä on tosin niin monta projektia nyt muutenkin käynnissä että saa nähdä mihin aika riittää.

Tästä taisikin sitten tulla treenipäiväkirjapostaus, en sotke sitä aloittamalla enää tarinaa mistään muusta tähän perään!:)

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Flou treenaa

Floun kanssa on niiiin kiva treenata!
Hän on niin innoissaan agilitytreeneistä että ei meinaisi pysyä karvoissaan kun odottaa omaa vuoroaan. Suurin ongelma on minun hitaus ja osaamattomuus. Flou kyllä seuraa ohjauksia ja kaikki uudet ohjauskuviot onnistuu hienosti, kunhan vain minä osaisin tehdä edes suunnilleen oikeaan suuntaan.

Keinun kanssa on nyt edetty sen verran että Flou juoksee matalaa keinua ihan innoissaan. Siis lankku joka keikkaa vähän. Siinä ei koskaan ollut ongelmaa, ongelma on korkeat ja heiluvat alustat. Varmaan koitamme nyt edetä siitä nostamalla keinua vähän ja sitten koittaa jossain vaiheessa taas siirtyä normaaliin keinuun ja koittaa jatkaa alkuperäistä suunnitelmaa että opetan Floun juoksemaan keinun päähän ja sitten alamme pikkuhiljaa laskea sitä.

Mutta ei meillä kiirettä. Tärkeintä tässä vaiheessa on että Flou on aivan innoissaan ja vauhtia on myös ihan mukavasti. 

video

Pääsiäinen

Meidän porukan virallinen pääsiäiskuva.
Iloista pääsiäistä kaikille!


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

1v 4kk akuutin haimatulehduksen jälkeen

Täällä meidän blogissa käy tilastoista päätellen ylivoimaisesti eniten lukijoita lukemassa terveyteen ja erityisesti haimatulehdukseen liittyviä postauksia. Tässä vähän päivitystä Ivistä ja hänen haimatulehduksestaan.

Ivillä todettiin akuutti haimatulehdus joulukuun 2013 alussa ja hän meni siitä yhdessä yössä tosi huonoon kuntoon viettäen muutamia päiviä sairaalassa. Silloin oli hetkiä kun oikeasti pelkäsin että selvitäänkö tästä ollenkaan.

Nyt tuosta on reilusti yli vuosi, Ivi täytti tammikuussa 6v ja voi hyvin. Mahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa eikä oikeastaan muutenkaan mitään ihmeempiä terveysongelmia. Sairastettu haimatulehdus näkyy elämässämme ainoastaan siinä, että meidän talouteen ei enää osteta mitään rasvaisia koiranherkkuja. Esim. possunkorvat, saparopalat ja monet samantyyliset pureskeltavat ovat kieltolistalla. En osta niitä edes muille koirille vaan kaikki saavat sitten samanlaisia luita ja muuta missä ei rasvaa niin paljoa ole.

Ivi söi tosi pitkään (pitkälle yli puoli vuotta) pelkkää "laihisruokaa", sellaista missä rasvaprosentti oli n.7-9%. Halusin Iville kuitenkin paremman ruokavalion kuin mitä laihisnappuloista löytyi joten tällä hetkellä Ivi syö vain kotiruokaa. Rasvaprosentit ovat varmasti jonkin verran yli sen 10% mitä silloin alussa suositeltiin mutta haima-arvojen palattua normaaleiksi lääkäri sanoi että jossain vaiheessa voisi koittaa palata normaaliinkiin ruokavalioon. Se meillä nyt ei ole suunnitelmissa eikä varsinkaan minkään rasvapommiherkkujen syöminen tulevaisuudessa. Haimatulehdus voi kuitenkin aina uusiutua tai muuttua krooniseksi. Sen verran minua kuitenkin pelottaa se uusiminen että rasvaprosentit ovat aina mielessä, vaikkakaan eivät enää niin pakonomaisesti ja voin esim. ihan hyvillä mielin antaa Ivin syödä silloin tällöin joitain Floun tai Arielin nappuloita. Ennen vahtasin niitäkin kuin hullu.

Myös koko perhe ja kaikki tutut missä käymme kylässä muistavat aina Iviä ja kun ostavat koirille herkkuja, tarkistavat aina rasvaprosentit valmiiksi:)

Meillä siis haimatulehdus jätti isoimmat jälkensä minuun, säikähdin niin paljon sitä miten äkkiä Ivi meni huonoon kuntoon. Ensimmäisen kerran olin oman koiran kanssa lääkärissä ja mietin että miten ihmeessä selviän jos Iville käy huonosti. Muistan lääkärin sanat kun hän totesi että suurin osa selviää mutta vakavasta tilanteesta on kyse. Ja kolmantena iltana kun hain hänet yöksi kotiin ja lääkäri sanoi että hänet on nyt saatava syömään tai muuten hän ei lähde paranemaan ja joutuu takaisin sairaalaan. Voi sitä iloa kun Ivi viimein huoli keitettyä kanaa (vai oliko se kalkkunaa...)

No, nyt on kaikki hyvin.
Ivi muutama viikko sitten nauttimassa kevätauringosta ja riehumassa Floun kanssa: