keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Täytin 9kk ja unohdin korvani (ja aivoni) johonkin

Niitä etsimme edelleen.

Meillä on niin monta vuotta siitä kun talossa viimeksi oli nuori koira (ja nyt ensimmäistä kertaa nuori poika) että en muista hyvin millaista murrosikäisen nuoren koiran kanssa elämä on. Muistan kyllä että selvä vaihe siinä oli pikkupentuiän ja aikuistumisen välillä milloin ei aina ollut ihan niin helppoa... Muistinvirkistämiseksi selailin nettiä ja kirjoja muistutellakseni itselleni että muutokset koiran käytöksessä ovat ihan normaaleja ja että meidän pennun käytös ei ole mitenkään suuresti normaalista poikkeavaa...

Yhdessä lähteessä lueteltiin asioita suunnilleen seuraavaan malliin: "Murrosikäisellä koiralla havaitaan usein ainakin joitain näistä nuoruuteen kuuluvista ongelmista: valikoiva kuulo, palaaminen pentumaisiin käytöksiin kuten käsien/vaatteiden pureminen, asioiden/esineiden pureskelu ja tuhoaminen, hyppiminen, haukkuminen... Aiemmin sisäsiistiksi oppinut koira saattaa tehdä tarpeita sisään ja koira ei enää tottele sellaisia vihjeitä jotka se aiemmin jo hyvin osasi. Ympäristö ja hajut kiinnostavat koiraa enemmän eikä se enää välttämättä tule kutsusta luokse."

No mitäs meiltä näistä EI löytyisi??:D

Flou on viimeisen parin viikon aikana: 
"Unohtanut" monesti mitä tarkoittaa mm. istu ja maahan. (Käytökset joita hän teki vihjeestä jo n.12vk ikäisenä.) Hän on jättänyt useammin kuin pari kertaa tulematta ulkona kun kutsun ja saattaa lähteä pidemmälle omille teilleen välittämättä siitä että minä jatkan matkaa toiseen suuntaan. (Tähän asti tullut 98% kutsusta ja osannut pitää hyvän etäisyyden minuun vapaana ulkoillessa.) Hän on roikkunut lahkeessa kun puen ja purrut käsiä ja käsivarsia dobo-tunnilla sekä silloin kun koitan hieroa häntä. (Oli normaalia hampaiden vaihtumisen aikaan.) Hän on pelännyt lähestyä roskista, muovipusseja, koirataulua ja epämääräistä hiekkakasaa. (Ei ole oikeastaan koskaan pelännyt mitään aiemmin.) Hän on "unohtanut" miten kierretään maassa oleva asia/tolppa (koiratanssitemppuja) ja vierastanut kierrettävänä ollutta pesuvatia jonka on nähnyt noin sata kertaa aiemmin... Ja lähes joka kerta kun tulen kotiin, Flou on löytänyt jostain paperia, vessapaperia, lehtiä jotka on silputtu keskelle lattiaa.

Tämän lisäksi minusta tuntuu että hän ei nuku tai lepää ikinä.

Mutta Flou ei siis toistaiseksi ole tehnyt tarpeitaan kertaakaan sisälle sen jälkeen kun yksi ilta monta kuukautta sitten päätti lopettaa sisälle pissaamisen. Hyppiminen ja haukkuminen eivät myöskään ole koskaan olleet sellaisia että niistä olisi ollut ongelmaksi. Jipii. Ihan kaikki ei siis sentään ole kadonnut päästä.

Välillä ei voi kuin nauraa.
Välillä ei voi kuin nauraa ja repiä samalla hiuksia päästään yksi kerrallaan.



2 kommenttia:

  1. Ihana Flou! Kyllä se siitä. Ai niin... milloin tulee ruokaosion kolmas osa? :)

    VastaaPoista
  2. Oli unohtunut tuonne julkaisemattomiin oikeastaan valmiina... Laitoin sen nyt.

    VastaaPoista