lauantai 10. tammikuuta 2015

Jouluninjan tarina

Kohde oli valittu jo ensimmäisenä päivänä kun joulunviettoon saavuttiin.
Hän odotti sitä koko joulun. Odotti, valvoi, vahti, toivoi...

Viimein, kun hän luuli että toivo oli jo mennyt, viime hetkillä, juuri ennen kotiin lähtöä ennen loppiaista hän huomasi tilaisuutensa tulleen ja hän huomasi kohteen siirtyneen takaisin matalalle pöydälle. Muu väki oli keittiössä. Tie oli auki.

Ja sitten hän iski.


Taloon asti hän ei ehtinyt käsiksi mutta ympäröivä piha koki suuria vaurioita. 
Kauaa hän ei ehtinyt tehdä tuhojaan mutta käytti jokaisen sekuntin hyödyksi. Se maistui juuri niin hyvälle kuin päältä lipaistu tomusokeri antoi odottaa.

Ja sitten, juuri kun hän alkoi päästä makuun, ihmisväki alkoi epäillä että jotain on tekeillä kun pentu on ollut hetken näkymättömissä ja hiljaa. Ja näin hän jäi kiinni itse teossa ja ninjan matka päättyi. Pitkä odotus sai silti toivotun päätöksen, se oli sen arvoista.

Kääpiövillakoira-ninja-Flou


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti