tiistai 2. joulukuuta 2014

Iso Flou

Flou on jo puolivuotias! Uskomatonta.
Pikkupentuaika on nyt jo virallisestikin sitten takana päin. Flousta on kasvanut ihana nuori poika mutta mihin nämä kaikki kuukaudet ovat menneet? Toisaalta kun pentukuvia nyt katselee, tuntuu että kesästä on aivan kauheasti aikaa... Siitä kun Flou painoi alle kaksi kiloa ja oli Arieliakin pienempi ja oli lämmin ja leikimme takapihalla. Voisin vannoa että olen tuntenut Floun paljon kauemmin...

Flou ei ole ollut mikään helpoin pentu eikä tosiaan mikään enkeli, mutta en sellaista odottanutkaan. Jo ennen luovutusikää pennuista pystyi helposti näkemään, että Flou oli ehkä vilkkain kun taas yksi isompi pentu oli selvästi rennompi tyyppi joka tykkäsi ottaa rauhassa. Floulla vauhti on pelkästään lisääntynyt ja tämä kyseinen velipoika on edelleen rauhallinen kaveri. 

Floun kanssa on tehty aivan valtavasti töitä että hän on nyt suhteellisen helposti käsiteltävä, perusasiat osaava, lähes kaikkeen avoimesti suhtautuva koira jota voi helposti ulkoiluttaa vapaana ja joka on helppo ottaa mukaan eri paikkoihin.
Jos Ivin pystyi pienenä pesemään ja trimmaamaan ilman suurempaa painia, jättämään pentuaitaukseen hiljaa odottamaan, laittamaan pieneen kantolaukkuun jossa hän matkusti lentokoneessakin niin hiljaa etteivät muut matkustajat edes tienneet että mukana on koira, ei Floun kanssa olisi näistä selvitty ikinä pelkästään totuttamalla tai odottamalla että tilanne paranee ajan kanssa. Kyllä siinä on takana monta tuntia treeniä ihan kaikenlaisten "perus" toimenpiteiden kanssa.

Nyt (itse) vanhempana ja edes aavistuksen verran viisaampana on sosiaalistaminen hoidettu niin, ettei se ole mennyt ainakaan aivan pieleen ja kaikenlaisiin koiriin ja ihmisiin ja ääniin ja asioihin on käyty tutustumassa, mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Oikeastaan mikään asia ei ole Flouta missään vaiheessa edes pelottanut.
Myös ongelmiin joita on ilmennyt on puututtu sillä hetkellä kun ne on huomattu, ja niihin on puututtu järkevällä tavalla eikä yritetty jotain ihan tyhmiä juttuja tai viittä eri asiaa ennen kuin on saatu homma toimimaan. Ja useampaan kohtaan on ratkaisu aivan yksinkertaisesti siedättäminen+vastaehdollistaminen eikä siinä mitään oikopolkuja ole.

Kotona Flou on hiljainen ja tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja saatuaan myös rauhallinen. Hän tykkää olla huomion keskipisteenä ja silitettävänä mutta viihtyy kyllä omilla jaloillaankin paljon enemmän kuin nämä meidän kaksi sylikoiramaltaa. Yöt nukkuu tosi hyvin ja antaa minun (ja Ivin ja Arielin:) nukkua aina juuri niin pitkään kuin haluamme. Illalla Flou menee kiltisti omaan häkkiin nukkumaan joka on jäänyt vähän tavaksi sisäsiistiksi opettelun ajoilta, mutta aamulla kun hän herää hän haluaa sieltä pois, ja jatkaa sitten unia meidän muiden vieressä.
Harrastuskaverina Flou on mahtava ja taitaa nyt jo osata temppuja enemmän kuin Ivi ja Ariel. Myös agilityssä löytyy vauhtia niin että hyvä jos tulevaisuudessa koirasta näkyy takavalot ja itse en kyllä näillä taidoilla pysy perässä.

Sain siis kaikkea mitä toivoin ja paljon kaikkea mitä en edes osannut toivoa. Flou on koira, jonka seurassa on kaikilla miellyttävä olla ja hän kyllä hurmaa kaikki, isoista miehistä pieniin lapsiin.

Miten niin näytän hullulta kun hymyilen?? Miten niin TAAS?
-----> http://maltanallet.blogspot.fi/2014/08/hyvaa-iltaa.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti