torstai 27. marraskuuta 2014

Hei talvi

Lumi tulee ja lumi menee, ja sitten taas kävellään märkiä ja likaisia teitä ja pestään tassuja ja pestään tassuja...
Muutama kunnon luminen päiväkin on jo saatu, mutta kauan sitä ei ole kestänyt. Flou sai tyypilliset pentuhepulit ensimmäisen kerran lunta nähdessään ja on kyllä tykännyt ulkoilla lumisella ilmalla paljon. Varsinkin syvemmässä hangessa pomppiminen ja nenän työntäminen kokonaan lumeen on mukavaa hommaa.

Luminen puudeli ja kohta jo hienon pituiset korvakarvat

Ja alligaattori puree Arielia hännästä...


Ivi näyttää hassulta nykyään kun kuono on ajeltu lyhyeksi. Silmät vuotaa myös varsinkin toiselta puolelta tosi paljon ja valuvat pitkälle kun ei ole edes niitä karvoja pysäyttämässä. Ehkä myös tuuli osuu nyt enemmän silmiin. Koitamme kuitenkin vähän aikaa mennä lyhyellä versiolla, naaman saa näin ainakin pysymään kuivana paremmin kuin pitkät karvat jotka ovat helposti melkein koko ajan märkänä. Ehkä uusi ruokavalio auttaisi...

Kuvasta näkee myös Ivin mielipiteen kylmällä ilmalla ulkoilemisesta, ei sinne pihalle seisoskelemaan pakkasella mennä...


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Onnea prinsessalle

Ariel täyttää 4 vuotta!


Luulin jo toisen vuoden peräkkäin että Ariel täyttäisi kolme, mutta tarkempi laskutoimitus osoitti että kyllä hän tosiaan jo neljä täyttää. Ariel on ehdottomasti perheen vauva eikä koskaan vanhene meidän silmissämme;)

Ariel on ehdoton sylivauva jolta saa rakkautta aina. Hänellä ei ole ollut sellaista hetkeä ettei hän tulisi syliin, viereen tai silitettäväksi. Suhteellisen voimakas arkuus on tehnyt elämästämme joskus haastavaa mutta sekä itseni että Arielin puolesta olen tosi iloinen että hän päätyi juuri meidän perheeseen eikä mihinkään muualle.

Yli 20 vuotta sitten leikimme pienellä valkoisella koiralla joka toimii pattereilla ja liikkuu eteenpäin ja haukkuu kimeästi. Taisi olla joku enne siitä, millaisia koiria meille vielä joskus tulisi!

Muistin koko patterikoiran ja sen olemassaolon vasta paljon sen jälkeen kun meille oli ensimmäinen ihan oikea karvainen muuttanut. Hauva löytyi vanhempien varastosta ja pienellä harjauksella siitä sai ihan kelpo koiran. Silloin testattuna se vielä piti ääntä ja liikkuikin:D Nyt ei ole pattereita sisällä joten jää arvoitukseksi vieläki vanhalla rouvalla askel kulkisi kuinka keveästi. Jos muistikuva on yhtään oikea, Ivi ei ainakaan arvostanut tuota vinkuvaa lelua ja taisi huutaa sille takaisin. Joitain vuosia patterikoira on koristanut meidän hyllyä.

Tuo patterikaveri on tosiaan vähän päälle 10cm säkäkorkeudeltaan, Ariel on makuulla suunnilleen saman kokoinen<3


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ratatreeniä

Ivin kanssa käymme kerran viikossa tekemässä lyhyttä agilitytreeniä hallilla, lähinnä pieniä ratoja. 
Aikatauluongelmien takia olemme jo jonkin aikaa olleet ryhmässä, jossa on paljon harrastuksen vasta aloittaneita koiria ja radat ovat olleet kivoja ja helppoja eikä ole ollut paljon edes kontakteja ja Ivi on tykännyt tosi paljon.

Pitkästä aikaa saatiin taas videota aikaiseksi.
Paras ohjaus on toiseksi viimeiselle esteelle putkeen "wiiii oho mami unohti radan".
(Muistin että siinä olisi ollut vielä joku hyppy ennen putkea)
Jostain syystä videon laatu laskee aivan järkyttäväksi kun sen lataa tänne. Höh.

video

Sitten kun virallisiin kisoihin tulee joku miniminimini-luokka kaikkein pienimmille koirille niin me lähdetään taas Ivin kanssa kisaamaan, ihan vaan huvin vuoksi;)
Koska kivahan näitä olisi juosta vaikka joskus kisoissakin, vaikka vain kokemuksen takia, jos hypyt olisi esim. 25 tai alle. Sitten siinä olisi jotain järkeä, jota ei voi sanoa siitä, että laittaisi Ivin hyppimään säännöllisesti korkeampia rimoja kuin nuo.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Sitä sun tätä ja mattohaaveita

Viikonloppuna kävimme pitkällä lenkillä metsässä ja lumihiutaleita leijaili ilmassa mutta taisivat sulaa ennen kuin osuivat maahan.
Aamukahvi juotiin lenkkipolun varrella.

Iviä paleli villapaidasta huolimatta ja vaikka karvatkin ovat jo sen verran pitkät että harkitsen niiden leikkausta... mutta taitaa jäädä vain siistimiseksi koska talvi on edessä ja kylmä tulee.


Flouta saattaa kohta jopa uskaltaa kutsua sisäsiistiksi. Sisään pissailu loppui jokin aika sitten kuin seinään. Ihan niin kuin hän olisi yksi päivä päättänyt että taidanpa tästä lähtien tehdä tarpeet vain ulos. Iltaisin tuo muutos on ollut helppo huomata. Ennen hän pissaili aina illan aikana niin monta kertaa että häntä olisi saanut olla koko ajan käyttämässä ulkona. Vaikka päivällä menikin jo monia tunteja ilman pissailua ja varsinkin silloin kun en ole kotona ei sisällä ole käyty pissalla enää aikoihin, ovat nuo illat olleet tosi vaikeita.

No nyt on sitten mennyt jo monia päiviä ilman että on lätäköitä tarvinnut siivota. Tuo pissailu alkoi yhdessä vaiheessa tuntua niin mahdottomalta että ajattelin ettei meidän talossa enää koskaan tulla käyttämään mattoja. Nyt uskallan jo varovasti haaveilla meidän uuden pehmeän matonkin laittamisesta lattialle, sitten jossain vaiheessa... Floun tullessa meille sanoin että joulun jälkeen harkitaan mattoja taas ja ehkä se siihen nyt meneekin:)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Terveysjuttuja

Ivi on toipunut hyvin pienestä leikkauksesta jossa poistettiin huulesta möykky, ja leikkauskohtakin on jo tosi hyvän näköinen. Tikit poistettiin jo jokin aika sitten ja nyt on saanut taas elää ilman tötteröä päässä. 

Ikävää on kuitenkin se, että lääkärikäynnin aikana Ivi alkoi hurjasti raapia kaulaansa ja poskia heti kun kauluri otettiin pois, ja huomasin, että iho oli tosi pahan näköinen isolta alueelta. Hän alkoi myös läähättää hurjasti ja pahimmat alueet näyttivät jopa märkivän. Nämä näkyivät nyt hyvin koska karva on ajeltu niin lyhyeksi. En tiedä, miten ärtynyt iho oli jo aiemmin ollut, mutta ei varmasti niin paha kuin nyt koska noin pahan punoituksen olisi varmasti huomannut kun vaalean karvan alla on ihan kirkkaan punainen iho. 

Lääkäri antoi samantien uuden antibioottikuurin mutta sanoi että ehkä pitää alkaa jotain allergiajuttuja miettiä jos ei lopu. 

Lisäksi Ivin silmien vuotaminen on patin poiston ja karvojen leikkauksen jälkeen ollut ihan mahdotonta varsinkin toisessa silmässä ja siihen pitää nyt keksiä jotain...

Kaikkien näiden ongelmien keskellä unohtui melkein kokonaan se positiivinen puoli eli patologin lausunto tuli ja tuo poistettu möykky oli ollut vain jonkinlainen tulehdus.

Ivi on myös siirtynyt nyt kokonaan kotiruualle, olen koittanut rakentaa hänelle jonkinlaista mahdollisimman terveellistä ruokavaliota. Siitä sitten lisää myöhemmin... Vajaa viikko menty uudella ruualla joka on maistunut tosi hyvin ja nyt tiedän ainakin tarkasti mitä Ivin suusta alas menee. Haimatulehduksen jälkeen syödyistä laihisnappuloista ei vaan oikein löytynyt sellaista mihin olisin lopulta ollut tyytyväinen ja pakko koittaa jos silmien vuotamiseen tulisi mitään parannusta. Lisäksi ajoittaiset kutinat, raapimiset ja tassujen järsimiset olisi kiva saada kokonaan loppumaan, enkä nyt sano että ruoka näitä kaikkiin auttaa mutta ei siitä ainakaan pitäisi haittaakaan olla.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Paras metsälenkki aikoihin

Aamulla ei huvittanut lähteä ulos, eikä nopean pissareissun jälkeen huvittanut todellakaan lähteä pidemmälle lenkille. Pimeää oli vaikka kello oli jo lähempänä yhtätoista ja vettä tihrusi koko ajan vähän, ärsyttävästi.

No pakkasin silti koirat autoon ja ajoimme lyhyen matkan pururadan/metsän reunaan. Puolitoista tuntia metsässä lenkkeilyn jälkeen koko masentavan näköinen päiväkin oli unohtunut:)

Flou pääsi ensimmäisen kerran ihan oikeasti metsään, kun poikkesimme polulta. Yleensä kuljemme polkuja pitkin koska Ivin ja Arielin on usein kovin hankala liikkua pitkien varpujen ja muun seassa. Nyt oli kuitenkin sellaista maastoa että päästiin hyvin liikkumaan ja kannoin Iviä vaikeissa kohdissa. Flou oli aivan onnessaan ja juoksi vain paikasta toiseen. Koko kolmikko viipelsi kantojen yli, kaatuneiden puiden ali, sammaleella, ihanaa.

Ivillä täytyy pitää tötteröä päässä koko ajan, koska muuten hän ei tee muuta kuin raapii naamaansa. Lääkärikin antoi luvan ulkoilla ilman tötsää, mutta ei siitä tule mitään. Onneksi tötterö on aika pieni eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen juuri Ivin menoa haitannut. Hän näytti kyllä tosi hassulta metsässä tuo hökötys päässään ja villapaita päällä.

Matkalle osui pieni lampi jonka rannassa kävimme, ihan vaan koska koirat halusivat sinne mennä haistelemaan. Flou innostui ensin leikkimään tuttua Pyydystä lehdet vedestä- leikkiä ja sai jalkansa märiksi, mutta yhtäkkiä saikin jonkin hepulin ja alkoi juosta pitkin rantaa, ja syöksyi lopulta monta metriä lammikkoon niin että minulla ehti jo sydän pompata kurkkuun ja olin lähdössä häntä "pelastamaan" mutta siellä hän ihan iloisesti kääntyi lopulta ympäri ja ui takaisin rantaan. Syvyyttä ei myöskään tainnut ihan hirveästi olla. Floun uinti näytti niin hyvältä että katselin sitten vaan rannalta ja odottelin että hän kauhoi takaisin:D Siinä vaiheessa kun tajusin että hän ei ole hukkumassa lammikkoon tajusin myös ottaa muutaman kuvan kameralla joka roikkui valmiiksi kaulassa.

Onhan se ihan hyvä aloittaa uimakoulu marraskuussa. Sitten Flou juoksi tietysti hulluna rannalla märän turkkinsa kanssa eikä vaikuttanut edes mitenkään viluiselta. Vähän tämän jälkeen huomasin myös että olimme hiukan eksyneet, joten matkalla autolle Flou ehti jo vähän kuivua. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin yksin siellä metsässä tuon Floun muutaman sekuntin kestäneen uinnin jälkeen. Olen ihan vakuuttunut että tämä oli kostoa eiliseltä; vietimme yli neljä tuntia kurssilla opetellen villakoiran trimmausta ja Floulla meinasi loppua huumori muutaman kerran tuon treenin aikana.

Seuraavalla kerralla kun masentaa eikä mikään huvita mitä teet?
Lähde koirien kanssa metsään.

Ivi näytti hassulta pieneltä mummelilta metsässä tötsä päässään. Nauhatkin roikkuvat kaulassa niinkuin olisi huivi päässä:)

Tötterö ei kuitenkaan menoa haitannut, tässä tasapainotellaan märän ja liukkaan puun päällä.

Kerrankin oli kamera oikeaan aikaan mukana, pitäähän se villakoiran ensimmäinen uinti saada ikuistettua vaikka kuvanlaatu onkin tätä luokkaa.

Sori mami villahousut kastu vähän.

Tyytyväisenä suoritukseen. Tuleva uimamaisteri.

Maailman parasta lenkkiseuraa <3 En vaihtaisi tätä kolmikkoa mihinkään.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Patti huulessa

Yhtenä aamuna jokin aika sitten huomasin, että Ivin ylähuuleen oli ilmestynyt tosi iso (Ivin kokoon nähden iso...) patti... Ainakin sellainen herneen kokoinen. Se näytti tosi ikävältä ja punoitti ja ehkä märki vähän. Ihmettelin, miten on mahdollista etten ollut huomannut sitä edellisenä iltana hampaita pestessä, mutta ehkä se ei ollut vielä silloin niin iso... tai ehkä olin väsynyt enkä oikeasti vaan huomannut. Enpä tiedä. Siinä se nyt oli.

Soitettiin heti lääkärille ja saatiin seuraavalle päivälle aika. Patti oli samanlainen lääkäriin mentäessä kuin silloin kun sen löysin. Saatiin antibioottikuuri, koska mahdollisuus oli, että patti olisi vain joku tulehdus. Mutta jos se ei sellainen olisi, niin silloinhan se ei antibiooteilla katoaisi ja sitten se leikattaisiin pois. Koepalaa ei olisi pelkästään järkeä ottaa koska samalla operaatiolla poistetaan koko möykky, ja se oli kuitenkin sen verran iso ja sellaisessa paikassa että sitä ei siihen kannattaisi jättää. Sitten koko patti lähetettäisiin patologille tutkittavaksi. Lääkäri ei tietysti pelkästään katsomalla sen ihmeempiä osannut patista sanoa, itsekin siitä näin että se on aika kova, irtonainen (ei siis esim. suussa tai limakalvoissa kiinni) ja melko ikävän näköinen ja iso. Lääkärin mielestä se oli kuitenkin hiukan epätavallisen näköinen ja kokoinen.

Odotettiin, odotettiin ja toivottiin mutta ei se antibiooteilla mihinkään lähtenyt. Reilun viikon päästä ensimmäisestä käynnistä palasimme lääkäriin poisto-operaatiota varten. Kaikki sujui hyvin ja Ivi oli lääkärissä yhteensä alle 3 tuntia ja sitten saimme hänet taas kotiin. Kauluri päässä ja väsyneenä. Karvat kuonosta toispuoleisesti ajeltuina. 

Ivillä oli edelleen valjaat päällä joten kotona jouduin irrottamaan kaulurin että saatiin valjaat pois. Kokonaiset 15min Ivi ehtikin ilman kauluria olla kun koitti ensimmäisen kerran raapia naamaansa tassullaan. Ei muuta kun kauluri äkkiä takaisin päähän. Tuon 15min aikana ehdin kuitenkin saksimaan Ivin toisenkin puolen kuonosta lyhyeksi. Ivi oikeastaan nukkui tämän toimenpiteen ajan. Olisi tietysti ollut kivempi ajaa koneella ja olisi tullut siistimpi, mutta en todella halunnut alkaa trimmerillä tökkiä tuota pientä kuonoa missä oli kasa tikkejä toisella puolella.

Nyt sitten syödään 3-5pv särkylääkettä, antibioottikuuri loppuun, odotellaan ensi viikolla pelko takapuolessa lääkärin soittoa että mikä ihme tuo patti sitten lopulta oikein oli kun patologi sen on selvittänyt, ja sitten 10pv päästä poistellaan tikkejä. 

Ivi voi nyt ihan hyvin tilanteeseen nähden, nukkuu vieressä. Hän näyttää suloiselta karvattomalla kuonollakin ja leikattu puolikin on ihan siistin näköinen tikeistä huolimatta.

Tässä vielä kasa kännykällä otettuja kuvia. Lopussa kuva siitä kamalasta patista siinä vaiheessa kun sen löysin, älkää selatko alas jos ette halua nähdä öllöä pattia. Kuvanottohetkestä se muuttui kovemmaksi ja osittain mustaksi/ruskeaksi ja lopetti märkimästä ennen leikkausta.


Urheana leikkausta odotellessa...

Huuli turvonnut, rakas matkalla kotiin

Kamala patti ennen ensimmäistä lääkärikäyntiä. Ei siitä parempaakaan kuvaa saanut. Ja kurakelien jäljiltä naamakarvat ihan kauheat ja likaiset