maanantai 20. lokakuuta 2014

Agilityä ja muuta treenausta

Floun kanssa on alettu jo pienenä harjoitella agilityä tukevia asioita. Kiire minulla ei ole häntä päästä hypyttämään ja keppejä olen ajatellut alkaa harjoitella 2x2 ensi keväänä kun hän on vuoden ikäinen. On kuitenkin paljon juttuja mitä pennun kanssa voi tehdä joista on myöhemmin lajissa hyötyä, jotka eivät haittaa pennun kehitystä. Flou on ollut hallilla nyt kolme kertaa mukana treenaamassa. Ivin kanssa käymme kerran viikossa tekemässä radanpätkää ja sen jälkeen Flou on päässyt vähän ottamaan tuntumaa hallissa treenaamiseen. Ja tietysti tärkeäähän on myös itse hallilla/kentällä oleminen, siellä ääniin ja muihin koiriin ja kaikkeen mahdolliseen tottuminen.

Vauhtiraketti lentää pitkin jalkapallokenttää

Hallilla on treenattu:

-Putkea. Suoria ja kaarella olevia. Flou rakastaa putkea ja irtoaakin jo putkeen hyvin

-Siivekkeiden läpi juoksemista ilman rimoja tai maassa olevilla korokkeilla

-Vähän takaakiertoja

-Muutamia peräkkäisiä hyppyjä (=siivekkeiden läpi juoksuja)

-Hypyn takana odottamista



Kotona on treenattu:

-Puomin alastuloa (2on2off), kontaktille jäämistä

-Kiertämistä (lampun, rikkalapion varren...)

-Epätasaisilla, liikkuvilla alustoilla olemista (esim. tasapainotyynyt, puulevy minkä alla oli puolikas halko =minikeinu ja sen keikuttamista:)


Tässä vaiheessa keskitymme kuitenkin vielä tosi monipuolisesti erilaisten asioiden harjoitteluun ja esimerkiksi temppuja ja koiratanssinomaisia liikkeitä treenataan päivittäin. Viimeisimpänä olen alkanut sheipata Floulle katso oikealle/katso vasemmalle joka on ollut tosi hauskaa ja muutamassa päivässä ollaan saatu homma jo hyvälle mallille. Samaan aikaan harjoittelussa on esim. esineestä kahdella tassulla kiinni pitäminen, kyljelle meno, oravaistunta, molemmat sivut sivuille tulo ja siinä eri suuntiin seuraaminen hyvin pieniä askeleita, kumarrus, rummutus...

Pitää myös mainita, että hallikauden alettua Ivi on ollut taas niin mahtava agilitykoira ja olen hänestä hurjan ylpeä. Ivin kanssa on niin kivaa jälleen treenata. Ainoa syy miksi me Ivin kanssa treenataan onkin juuri se: koska se on kivaa. En usko, että starttaan enää Ivin kanssa kisoissa. 
Ivin ilmeestäkin näkee, kun hänet jättää lähtöön odottamaan, että hän oikein haluaa päästä radalle. Verrattuna ulkokenttätreenit, kun Ivi istui siellä sen näköisenä että lähtisi mieluummin autoon ja jäikin useimmiten lähtöön istuskelemaan. No nyt sisällä mennään täysillä. Tosi matalilla hypyillä, että Ivillä olisi mahdollisimman helppo ja kiva mennä.

Viimeisissä harjoituksissa taas sai kokea onnistumisen riemua kun Ivi irtosi kepeille tosi kaukaa, haki toisen keppivälin josta alkoi pujotella ja veti koko kepit kovaa vauhtia toiseen päähän asti, kun itse odotin kaukana takana. En edes halunnut keskeyttää pujottelua koska hän lähti sinne niin vauhdilla ja innoissaan ja suoritti kepit itsenäisesti. Nämä on meille tällaisia pieniä onnistumisen hetkiä, ja ehkä nämä ovat juuri se koiran kanssa harrastamisen idea: tehdään yhdessä asioita ja iloitaan siitä, kun toinen onnistuu jossain mikä juuri meille kahdelle on hieno asia. Sama se meneekö oppikirjan mukaan vai ei.
Seuraavilla kerroilla Ivi haki oikean välin, ja irtosi keppien jälkeiselle hypylle hienommin ja kauemmas kuin koskaan ennen. Ivi on ihana<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti