keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tältä näyttää kaunis sininen villakoira

En ole musta, enkä harmaa, enkä ruskea. Olen Sininen! Ja olen kaunis. Ja olen reipas ja rohkea ja todella viisas.


Flou ja viikon 15 trimmin jälkeiset kuvat.
Ylimmässä näkyy hyvin Floun väri osittain auringossa. Toisessa kuvassa karva näkyy tummempana, sellaisena kuin miltä se enemmän näyttää sisälläkin. Alimmassa kuvassa hän näyttää paljon vaalemmalta kuin oikeasti on. Minusta hän on todella kaunis koira vaikka ei mahdukaan virallisten villakoiravärien listalle.

Meillä siis on joka viikko sama päivä jolloin trimmataan. Flou harjoittelee ja minä harjoittelen. Ei se trimmaaminenkaan lopulta vaikeaa ole. Koneella kuonon ja tassujen ajaminen menee ihan hyvin, saksiminen on kyllä sitten vähän hankalampaa. Kun se on vähän huono juttu jos napsaiseekin liikaa jostain kohdasta. Sitä ei sitten oikein enää sillä erää saa sitä karvaa takaisin kiinni koiraan. Varovaisesti siis on leikelty.
Kynsien leikkuukin on kivaa kun hän vain makoilee selällään sylissä.
Nameja käytetään näiden asioiden harjoitteluun paljon. Vähintään yksi koko ruoka päivästä menee trimmaushommissa. Tai sitten niin paljon kun tarvitaan. Aikuisena helposti käsiteltävä koira on vaan jotain niin ihanaa. Siihen pyritään.


Ei ole mitään ihanampaa kuin tämä pieni poika. Miten kauan sitä mietittiin ja miten enää en voisi kuvitella elämää ilman. Tässä koirassa on kaikki kohdallaan (paitsi hampaat:/ toistaiseksi) ja Floun luonne on jotain ihan uskomatonta. Hänestä ei voi olla pitämättä ja monet ovat muuttaneet mielipidettään villakoirista yleisestikin hänet tavatessaan. Myöskään parempaa treenikaveria en voisi kuvitella. Floun kanssa on niin ihanaa ja helppoa opetella uusia asioita. Ja kaikki päivän pentuhepulit ja puremiset ja pissailut ja rääkymiset unohtuu kun pieni pentu nukahtaa illalla viereen. <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti