maanantai 29. syyskuuta 2014

Mökkeilyä

Viimeisin viikonloppu mökillä oli taas ihanaa ja rentouttavaa aikaa. Ilmakin sattui vielä olemaan aika hyvä. Koirien kanssa mökkeily on kyllä aina yhtä kivaa. Erityisen kivaa Floun mielestä oli puolukat ja sienet. Sieniä hän koitti varastaa ämpäristä aina kun silmä vältti, samoin kuin puolukoita. Lopulta hän tajusi, että puolukoita voi vetää suoraan puskasta. Kyllä maistui.

Illalla ja pimeällä vähän pelottaa aina päästää koirat pihalle koska ei yhtään näe mitä siellä metsän keskellä saattaisi liikkua. Onneksi kukaan hauvoista ei koskaan halua lähteä pidemmälle vaan käyvät ihan mökin vieressä tarpeillaan. Ja Floullakin sattui niin paljon vähemmän pissavahinkoja kun ovesta pääsee ulos pissalle niin helposti ja nopeasti verrattuna kerrostaloasumiseen ja arkeen.


Ivi ja Flou jaksoivat leikkiä ja juosta ulkona, Ariel katseli suurimmaksi osaksi vierestä. Kyllä hänkin alkaa välillä innostua leikkimään, ja sain kaikki kolme yhteen kuvaankin leikin kesken. Tämä oli myös historiallinen viikonloppu koska Ariel leikki ensimmäisen kerran Floun kanssa kahdestaan ilman Iviä. Tässä alemmassa kuvassa lentää tosin Ivi ja pupukorvat.


Floun kanssa on harjoiteltu paljon agilityä tukevia asioita, alkaen tietysti ihan paikalla pysymisestä, leikkimisestä, kontaktista, ja hiukan on tehty namialustaa ja käsiliikkeiden seuraamista, esimerkiksi.

Mökillä oli paljon tilaa ja aikaa joten askartelimme erittäin ruman "hyppyesteen" jolla harjoittelimme takaakiertoja. Asioiden kiertämistä oltiin harjoiteltu jo kotona erikseenkin. Nyt ensimmäisen kerran "oikean" hypyn kanssa meni kyllä tosi hyvin ja ainakin Floulla oli kivaa.


Perus mökkiväsymys alkoi taas painaa kun ulkona oli riehuttu pitkin päivää. 
Tämän näköistä porukkaa löytyi iltapäivällä pihalta:






perjantai 26. syyskuuta 2014

Hammaskeijulle terveisiä

Flou alkaa olla jo iso poika. Kaikki rokotuksetkin on jo saatu. Viimeisimmällä rokotuskäynnillä vaihdoin eläinlääkäriä koska halusin paremman arvion Floun hampaista. Alakulmurit, varsinkin vasen puoli, olivat edelleen järkyttävän huonosti sijoittuneet ja painoivat ientä. Leuka ei ollut kasvanut niin kuin pitäisi mutta myös itse hampaiden asento oli todella huono.

Lääkärin mukaan alakulmurit tulisi poistaa mahdollisimman pikaisesti, joka on hammaslääkäreiden suositus tällä hetkellä. Hampaat voivat ehkäistä jopa alaleukaa kasvamasta normaalisti ja myös pysyvät hampaat menisivät sitten todennäköisemmin aivan väärään kohtaan jos noita hampaita ei poistettaisi.

Päätin, että myös yläkulmurit saavat lähteä samalla. Kasvattajan mukaan ja myös oman kokemuksen pohjalta on vähän niin ja näin tulevatko ne koskaan irtoamaan itse. Se on aina pienillä koirilla tuskaista odottaa lähteekö ja koittaa miettiä missä vaiheessa irrotetaan. Ei olisi mitään järkeä laittaa Flouta pian uuteen operaatioon ja nukuttaa taas jos nyt jäätäisiin odottamaan yläkulmureiden irtoamista. Eli kaikki neljä lähtisivät kerralla.

Tänään sitten operoitiin nuo kulmurit pois. Flou oli asemalla yhteensä reilut kolme tuntia. Kun palasin hakemaan häntä kotiin, odotti siellä hiukan tokkurainen mutta jo ihan hyvin kävelevä pentu ja paperin päällä neljä ISOA kulmahammasta. Ne oli saatu tosi hienosti ja siististi irti, olin ainoastaan järkyttynyt miten isot ne oikeasti olivat! Mukaan saatiin resepti särkylääkkeeseen jota otetaan n.kolme päivää. Muutama tikki suusta löytyy myös ja vähän tuli verta kotimatkalla.

Flou on ollut lääkäristä palaamisen jälkeen aika väsynyt mutta muuten ihan hyvinvoivan tuntuinen. Ulkoa sisään tullessakin oli kipittänyt rappuset ylös ennen kuin ehdin mennä nostamaan. Olen antanut ihan pehmeäksi liotettuja nappuloita jotka kaikki on syöty oikein hyvällä ruokahalulla niin kuin aina. Ainoastaan haukkumista ei ole vielä yrittänyt ollenkaan. Tosin Flou ei kyllä itseasiassa hauku koskaan muulloin kuin Ivin kanssa leikkiessä tai silloin jos luulee että hän on jäämässä ilman kun toinen koira saa syömistä. Siinä tulee hyvin esiin pennun lyhyt pinna:)

Toivottavasti särkylääkkeet nyt auttavat pahimman yli ja Flou toipuu pikaisesti että pääsee taas järsimään luita ja muuta mukavaa. Ihan hyvä tunne itsellä nyt kun hampaiden eteen on tehty kaikki mitä tällä hetkellä on tehtävissä. Nyt vain toivotaan parasta. Ei minulle ole edes tärkeintä että hänelle tulisi "täydellinen" purenta, ainoastaan sellainen, joka ei haittaa hänen elämää tai hyvinvointia ja että saisi pitää kaikki pysyvät hampaansa. 

Tässä minä juoksen alkuviikosta vielä niin että pahamaineiset kulmahampaatkin näkyvät.

torstai 18. syyskuuta 2014

Päivityksiä

Ette varmasti ole välttyneet huomaamasta että 
MEILLÄ ON UUSI OTSIKKOKUVA:D
Nyt on pieninkin päässyt mukaan. Jipii.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tältä näyttää kaunis sininen villakoira

En ole musta, enkä harmaa, enkä ruskea. Olen Sininen! Ja olen kaunis. Ja olen reipas ja rohkea ja todella viisas.


Flou ja viikon 15 trimmin jälkeiset kuvat.
Ylimmässä näkyy hyvin Floun väri osittain auringossa. Toisessa kuvassa karva näkyy tummempana, sellaisena kuin miltä se enemmän näyttää sisälläkin. Alimmassa kuvassa hän näyttää paljon vaalemmalta kuin oikeasti on. Minusta hän on todella kaunis koira vaikka ei mahdukaan virallisten villakoiravärien listalle.

Meillä siis on joka viikko sama päivä jolloin trimmataan. Flou harjoittelee ja minä harjoittelen. Ei se trimmaaminenkaan lopulta vaikeaa ole. Koneella kuonon ja tassujen ajaminen menee ihan hyvin, saksiminen on kyllä sitten vähän hankalampaa. Kun se on vähän huono juttu jos napsaiseekin liikaa jostain kohdasta. Sitä ei sitten oikein enää sillä erää saa sitä karvaa takaisin kiinni koiraan. Varovaisesti siis on leikelty.
Kynsien leikkuukin on kivaa kun hän vain makoilee selällään sylissä.
Nameja käytetään näiden asioiden harjoitteluun paljon. Vähintään yksi koko ruoka päivästä menee trimmaushommissa. Tai sitten niin paljon kun tarvitaan. Aikuisena helposti käsiteltävä koira on vaan jotain niin ihanaa. Siihen pyritään.


Ei ole mitään ihanampaa kuin tämä pieni poika. Miten kauan sitä mietittiin ja miten enää en voisi kuvitella elämää ilman. Tässä koirassa on kaikki kohdallaan (paitsi hampaat:/ toistaiseksi) ja Floun luonne on jotain ihan uskomatonta. Hänestä ei voi olla pitämättä ja monet ovat muuttaneet mielipidettään villakoirista yleisestikin hänet tavatessaan. Myöskään parempaa treenikaveria en voisi kuvitella. Floun kanssa on niin ihanaa ja helppoa opetella uusia asioita. Ja kaikki päivän pentuhepulit ja puremiset ja pissailut ja rääkymiset unohtuu kun pieni pentu nukahtaa illalla viereen. <3



torstai 11. syyskuuta 2014

Vauva kasvaa

Täällä seurataan kääpiövillakoira Floun kasvua.
Floun isä on pieni kääpiö (toy vanhemmista, kasvoi vähän yli rajan) ja äiti on "normaali" kääpiö. 

8 viikkoa: 1,4 kg
10 viikkoa: 1,8 kg
11 viikkoa: 2,1 kg
12 viikkoa: 2,4 kg
14 viikkoa: 2,7 kg
15 viikkoa: 2,9 kg
16 viikkoa: 3,0 kg
17 viikkoa: 3,1 kg
19 viikkoa: 3,5 kg
20 viikkoa: 3,7 kg
22 viikkoa: 4,0 kg
25 viikkoa: 3,9 kg
28 viikkoa: 4,4 kg

11 kuukautta: 5,5 kg


14 viikkoa. Vähän harjattu mutta pesusta ja trimmistä melkein viikko ja mökillä riehumisen jäljiltä näytetään tältä:)

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Leikki on lapsen työtä...

Meillä alkaa koirien välit viimein parantua ihan kunnolla. Ivi ja Flou leikkivät joka päivä vaikka kuinka paljon, varsinkin ulkona ovat niin iloisia kun pääsevät vapaana juoksemaan. Ivikin jopa antaa Floun jahdata itseään ja juoksentelee karkuun, vaikka normaalisti ei leiki niin kenenkään kanssa, ei yleensä edes Arielin. 
Meteli on kyllä aivan kamalaa, Ivin leikkiminen ei koskaan ole ollut hiljaista ja Flou antaa kyllä samoilla voluumeilla takaisin. Muuten hän on kyllä ollut aivan superhiljainen kaveri.


Pentuleikkiseuraakin Flou sai kun 5 viikkoa vanhempi bolonka kävi kylässä. Ensimmäisellä kerralla kun he tapasivat, Flou jäi pahasti isomman kaverin jalkoihin eikä heitä voinut päästää leikkimään koska vanhemman leikkityyli oli niin raju eikä hän oikein ottanut huomioon Floun yrityksiä kertoa vinkuen että hänellä ei ole enää mukavaa. Ja fyysisesti Flou ei pärjännyt ollenkaan.
Nyt he ovat kuitenkin oikeastaan ihan saman kokoiset, tosin Flou on paljon jotenkin "jämäkämpi" vartaloltaan ja tosi paljon aikuisemman koiran oloinen kuin bolonka-kaveri joka on vielä jotenkin ihan pentumainen rääpäle, vaikka onkin monta viikkoa vanhempi. Leikkimiselle ei meinannut tulla loppua, he taisivat lopulta riehua yli tunnin putkeen.
Tämä oli paras kuva jonka heistä sisällä sai. Kaksi mustaa möykkyä. Suippokuono ja karvanaama.


Arielin suhteen olisi vielä toivomisen varaa siinä, miten yhteiselo täällä sujuu. Flou repii ja puree Arielin karvoja entiseen malliin ja Ariel saa olla puolustuskannalla jatkuvasti. Flou on ihan erilainen Arielia kuin Iviä kohtaan, ja kiusaa paljon kovemmin ja "ilkeämmin" Arielia. En tiedä eikö hän edes hahmota, milloin tarttuu karvoihin ja milloin Arielin nahkaan kun hyökkäile välillä kimppuun kuin hullu. Ariel rähisee kyllä takaisin, mutta Flouta ei yleensä paljoa kiinnosta. Ilmeisesti Ariel ei vielä ole tarpeeksi kovaa ojentanut kun Flou jaksaa jatkaa samaa rataa. Usein saan kaivaa Arielin karvoja ulos Floun suusta, niin kuin ihan ison kasan kerrallaan.
Pari kertaa nyt ihan lähipäivinä he ovat vapaana, isommassa tilassa (tai ulkona) kuin meidän pienessä kodissa, juosseet yhdessä ja Flou on lähinnä jahdannut Arielia mutta niin, ettei se ole koko ajan näyttänyt joltain piraijahyökkäykseltä. No nekin leikit ovat loppuneet sitten siihen kun Floun suusta on taas kaivettu tukkoja Arielin karvaa.

Minäkömukamonsteri???