perjantai 15. elokuuta 2014

Penturaivarit

Tälle ilmiölle on varmasti monia muitakin nimiä. Ehkä pentuhepuli on kauniimpi nimitys:D

Flou saa muutamat hepulit joka päivä, mutta pahin on aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ja muutamana edellisenä päivänä on menty hurjempaan suuntaan ja käytös alkaa ehkä muistuttaa pian jotain raivokohtausta:)

Aluksi oli pelkästään vähän riehakkaampaa leikkiä kaikkien mahdollisten lelujen kanssa, ja jos Floun kanssa silloin leikki, niin paljon suuremmalla prosentilla osui käteen (lue: tähtäsi käteen) kuin normaalisti leikkiessä. Monesti rauhoittui, kun antoi minkä tahansa pureskeltavan asian jonka jälkeen nukahti sitten aika pian.

No, nyt juostaan huonetta ensin päästä päähän muutaman kerran täysiä ja ehkä kompastutaan johonkin matkalla, juoksu jatkuu siitä huolimatta. Ivin kimppuun koitetaan käydä, ja meteli ja irvistely on jotain ihan hirveää. Nämä on niitä kertoja kun joudun oikeasti keskeyttämään leikin koska Floulla ei liiku enää mitään järkevää päässä ja Ivikin menee ihan liikaa kierroksille. Ja Flou puree liian kovaa. No sitten hyökkäillään kaikkien eteen sattuvien lelujen kimppuun, usein yksi lelu suussa ja toisen kanssa painien. Väleissä juostaan aina huonetta täysillä päästä päähän. Ja seuraavaksi ihmisten jalkojen, käsien tai minkä tahansa ruumiinosan tai vaatteen kimppuun. Ja se ei enää ole mitään pientä puremista vaan ihan kaikilla hampailla suu auki vaan jalkaan tai mihin sitten ikinä käykään kiinni. 

Tässä on kaksi eri vaihetta: 

1.Piraijavaihe, jolloin purraan monta kertaa peräkkäin monesta eri kohtaa

2.Krokotiilivaihe, jolloin tarrataan koko suulla johonkin yhteen kohtaan kiinni

Jos en pääse tai jaksa siirtyä karkuun, koitan tunkea ihan mitä vaan "laillista" purtavaa Floun suuhun ja väistellä käsien/ jalkojen puremisyrityksiä. Tai siirryn toiseen huoneeseen ja suljen hetkeksi oven, ja joskus menen sitten esim. sängylle johon Flou ei yllä ja odottelen siellä kunnes rauhoittuu. Välillä käy muutaman kerran sängyn reunalla huutamassa että pääsisi ylös mutta sänkyyn tullaan vasta kun ollaan vähän rauhoituttu. Joskus Flou on sängyssäkin unohtanut millaista on olla kiltti koira ja purrut minua mm. huulesta ja poskesta.

Ja sitten lopulta hän aina nukahtaa. 

Tällaista siis 10 viikkoisen pennun kanssa. Mutta on ne ihania <3

Näin hyviä kuvia saa otettua villiintyneestä pennusta.
Turvallisuussyistä kuvaaja on sängyn päällä.
Ja tuo punainen on kieli.

3 kommenttia:

  1. Voihan hurjaa! Kai nuo tytöt sitten loppujen lopuksi komentavat, jos leikki menee heidän kanssaan liian rajuksi. Miten itse kiellät pentua puremasta itseäsi, tarttumalla liian kovin hampaistollaan?
    Meillä on hyväksi koettu tapa murahtaa oikein kiukkuisesti, jos ei kerta auta, niin uudestaan. Ja pennullehan täytyy antaa heti palkkioksi joku korvikepurtava, sehän on selvä asia.
    Sanoja emme käytä aikuisenkaan koiran kohdalla, vaan murahdus tarkoittaa "EI" ja se tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivan loistavasti. Meillä on ollut onni saada sellaisia koiria, jotka tottelevat murahdusta.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tytöt pitävät puolensa, mutta noiden pahimpien raivareiden sattuessa ei Flou kuuntele heitäkään vaan puree vaan kovempaa. Silloin pitää esim. rauhoittaa syliin hetkeksi koska en halua että ketään oikeasti sattuu.
    En ole oikeastaan opettanut mitään kieltosanoja Floulle, ei-toivotut käytökset keskeytetään hyväksi todetulla "positiivisella" tavalla eli merkkiäänellä johon Flou on ehdollistettu ja jolla saan hänen huomionsa, ja sitten suunnataan tekeminen johonkin sallittuun hommaan.
    Puremistakaan en oikeastaan lähde kieltämään, saatan vingahtaa jos oikeasti puree tosi kovaa ja sitten lopetan vain leikin ja menen johonkin missä ei pääse minua enää puremaan. Kivat jutut loppuu kun pureminen lähtee käsistä. Oikeastaan kaikessa koulutuksessa meillä käytetään vain positiivista vahvistamista; palkkaamista ja vastapainona palkkion/kivan asian menettämistä. Ympäristön muokkaamista/hallintaa ja sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä. Kyllä nuo tytöt sitten jossain vaiheessa asettavat rajat, nyt tajuavat Floun vielä olevan lapsukainen, mutta kunhan ensi kertaa jalka nousee pissalenkillä, niin sitten on Floun nulikkakausi päättymään päin. :)
      Minulla on yhdellä kaverillani ollut tuollainen samanrotuinen ja -värinen "Flou", energiaa riitti vaikka muille jakaa, aina valmis leikkiin ja ulkoiluun, aina hyvällä tuulella, iloisella päällä. Suloinen tapaus!

      Poista