torstai 3. heinäkuuta 2014

Paras Ivi

Kävimme Ivin kanssa kisaamassa. Nämä olivat meidän ensimmäiset kisat, joissa oli radalla kaikenlaisia esteitä, siis esim. keinua ja keppejä ei olla vielä koskaan tehty missään kisoissa aiemmin. 

Keinu pelotti ehkä kaikkein eniten, lähinnä se, jos se olisi sellainen "rämisevä" keinu mikä pitää kovaa meteliä, mutta tämä keinu oli jopa vielä pehmeämpi kuin mitä omalla seuralla on! Ja hyvin se meni. Ivillä keinu on kaikista kontaktiesteistä jopa paras, ollut jo pitkään.

Ivi oli ihan mahtava<3
Vaikka ihan radan vieressä oli ihmisiä ja koiria, ja meteli ja haukkumisen määräkin oli ihan hurja, Ivi selviytyi hienosti. Niin ja sitten ohjaajan jännitys siihen päälle, mikä ei ollut ihan pientä... Ratana oli siis tämä etukäteen ilmoitettu agirodun open class- rata jota pääsi tekemään epiksissä nyt jo ennen agirotua. Eihän me sinne siis olla menossa mutta tätä rataa nyt kuitenkin päästiin tekemään.


Kaikki meni aivan putkeen, vaikka rimatkin olivat korkeudessa 35, ja vaikka niitä ei olla edes harjoiteltu, en tiedä onko ikinä tai ehkä kerran tai kaksi, en kyllä muista. Treeneissäkin mennään lähinnä 25 korkeudella. Ja kyllähän ne hurjan korkeilta näytti, hetken jo mietin että uskalletaanko me lähteä niitä ollenkaan tekemään. Mutta kaikki takaa kierrotkin ja muut Ivi teki ilman ongelmia. Minusta jopa tuntui, että Ivi seurasi ohjauksiakin ihan eri tavalla kuin normaalisti treeneissä ja oikein odotti että mihin mennään seuraavaksi. Eihän se vauhti päätä huimannut, mutta koko matka sentään juostiin. Tai no mitä se Ivin juoksu sitten on... kuitenkin, meille kovaa vauhtia mentiin:)

Mineissä oli 36 starttia, monia oli kyllä uusintoja kun oli paljon kahteen kertaan menijöitä. Nollia tuli 6, yksi niistä Ivin! Oltiin viidensiä, juuri alle ihanneajan joka ei 1-luokkalaisilla onneksi ollut ihan mahdoton. No ei varmasti jos mekin siihen ehdittiin... Eikä me kyllä olla edes olla siellä 1-luokassa vielä.

Ehkä meillä olisi nyt sitten ne viralliset kisatkin suunnitteilla. Tästä suorituksesta ei kyllä taida olla kuin tie alaspäin koska niin lähellä omaa huippua mentiin:D Täytyyhän se taas todeta, että on tämä agility kiva harrastus vaikka tuollaisen pienen hassun koiran kanssa mennäänkin ja ohjaajakaan ei ole koskaan päässyt "tosissaan" hienoja ohjauskuvioita harjoittelemaan... Pienet ne on ilot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti