tiistai 15. heinäkuuta 2014

Iloinen

Nyt voisi kirjoittaa muutaman sivun siitä, miten surkeasti minun ja Ivin ensimmäiset viralliset agility-kisat meni ja miten masentaa ja miten en enää koskaan halua yksiinkään kisoihin ikinä. (Ensimmäisen radan epätoivoisen räpeltämisen ja hyllyn jälkeen toiselta radalta kolmannen hypyn jälkeen käveltiin suoraan autoon.)

Totean sen sijaan, että minulla on maailman rakkain ja ihanin, kiltti ja terve koira joka nukkuu nyt lattialla sängyn vieressä selällään ja odottaa että silittäisin mahaa. Ivi on parasta mitä on olemassa.

Ja tässä kuvassa Ivi koittaa piiloutua olohuoneen mattoon.


<3
<3
<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti