perjantai 9. toukokuuta 2014

Rally-o-m-g

Arielilla oli tänään ensimmäiset rally-toko treenit.
Niistä ei jäänyt paljoa muille kerrottavaa. 

Oli ihan kamala sade. Se tiesi jo valmiiksi hyvää, agitreenitkin sateessa on aina jotain ihan hirveää kidutusta Arielille. No sitten vielä uusi kenttä ja uudet ihmiset. Ja ryhmän muut koirat kolme ISOA vierasta koiraa.

Jonkun ihmeen säätiedotuksen mukaan oli kuulema 9 astetta lämmintä, mutta minulla oli 15 minuutin jälkeen itsellä jo sormet niin jäässä että pienenpienten kalkkunapalojen kaivaminen esiin oli erittäin vaikeaa kun en tuntenut sormiani. Siis en ihan oikeasti tajua miten ne menivät niin jäihin! On sitä ennenkin ulkona treenattu. Ja paljon kylmemmässäkin.

No Arielia pelotti vähän kaikki, ja kaksi koirista koittivat jatkuvasti leikkiä keskenään ja kolmas hyppäili koko ajan hihnassa Arielia kohti jos vain sai mahdollisuuden. Arielin aika meni siis vahtiessa, että mitä nämä isommat kaverit siellä oikein hommailevat. Siis kaikki se aika jolloin ei keskitytty ikävään ilmaan ja kun vettä meni silmiinkin ja joka paikkaan.

Oikeastaan saimme ensimmäiseltä tunnilta kuitenkin sen mitä halusimmekin, eli näimme käytännössä kylttien suoritusta ja opimme paljon lisää lajista. Arielin tosin olisi voinut jättää vaikka autoon. Tuli myös mieleen että Ivinkin olisi voinut ottaa tietysti mukaan ja hänen kanssaan oltaisiin varmaan saatu jotain järkevämpää tehtyäkin, mutta samapa tuo. 

Kotona monet liikkeet sujuvat yksittäin suoritettuna jo ihan hyvin, ja pihalla niitä ei olla edes niin paljoa harjoiteltu. On siis ihan liikaa vaatia koiralta (tai ainakaan sellaiselta koiralta kuin Ariel) suoriutumaan tuollaisessa uudessa ja häiriöitä täynnä olevassa ympäristössä. 

Arielin kanssa pitäisi eniten tehdä hommia sen suhteen, että liikkeitä saatettaisiin ärsykekontrolliin vähän suunnitelmallisemmin. Tämä on muutenkin ollut Arielin kanssa aika mielenkiintoista koska esim. Ivi oppii todella helposti ja nopeasti yhdistämään vihjesanat haluttuihin liikkeisiin tai temppuihin, kun taas Arielilla kesti aivan uskomattoman kauan ennen kuin hän luotettavasti erotteli edes "maahan" ja "istu" toisistaan. Välillä tuntuu, että hän ei ihan oikeasti kuuntele ollenkaan mitä sanon, vaan arpoo mieluummin itse jonkun liikkeen, mitä häntä huvittaa juuri sillä hetkellä tehdä. Lähinnä on ollut hauska huomata niin iso ero juuri näiden kahden koiran välillä siinä miten he oppivat, mitä he oppivat helposti ja mikä on vaikeampaa ja sitten juuri varsinkin tämä kuunteluosuus ja sanojen oppiminen joka pitää tehdä aivan tosissaan perusteellisemmin Arielin kanssa. Siis ihan yleisesti, lähti nyt vähän taas rally-toko aiheesta sivukujille ajatus:)

Kotiin. Suihkuun. Lämpimään. Kiitos.
T.Ariel

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti