maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ariel-päivitystä

No niin siinä valitettavasti sitten kävi, että Arielille jäi niin pelottava muisto tuosta puomilta putoamisesta ettei seuraavista treeneistä tullut yhtään mitään. 

Arielista näki heti että häntä ahdisti koko radalle lähtö. Hän kyllä aluksi vähän hiipi muutaman esteen yli mutta alkoi sitten tehdä sitä tuttua maan haistelua jota hän tekee pelottavissa tilanteissa. En ole varma onko se enemmän keino rauhoitella minua vai rauhoitteleeko hän sillä itseään, mutta se on niin selkeä merkki siitä että joku on huonosti. Jos häntä koitti kutsua tai mennä hakemaan luokse, lähti hän kentältä kokonaan pois päin karkuun.

Kummallista kyllä, itse puomin Ariel kävelee reippaasti eikä aristele yhtään sinne menoa. 

Tosi harmi että näin kävi nyt kun pitkään oli mennyt tosi hyvin ja Arielilla alkoi olla vauhtiakin treeneissä. Ja kävihän hän voittamassa ne yhdet epiksetkin kisaavien luokassa. Pieni toivonkipinä on, että Ariel on yhdistänyt ikävän tapahtuman meidän sisähalliin josta siirrytään lähiviikkoina ulos. Mutta vanhojen merkkien mukaan olen melko varma että se on koko agilityharrastus mikä on nyt taas muuttunut ikäväksi.

Ivin kanssa toisaalta menee tosi hyvin, ja keräämme parhaillaan rohkeutta lähteä taas kisaamaan. Siis joko jotain epiksiä, tai ehkä sitten ihan oikeisiin kisoihin... Saa nähdä.

Minkä sille voi kun on pieni koira isossa maailmassa jossa kaikki on vähän pelottavaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti