perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ariel ja puomi

Ensimmäinen oikea agilitytapaturma takana... 
Tai no säikähdyksellä tästä taidettiin lähinnä selvitä. Mutta aina nämä muistuttaa siitä, että niin kuin kaikessa urheilussa myös agilityssä on loukkaantumisriski ja kaikenlaista voi sattua.

Ariel tippui puomilta alas, sieltä ihan korkealta puomin päältä. Itse näin juuri sen hetken kun hän tömähti maahan, ja kouluttaja sanoi että Ariel oli astunut etutassulla vain reunan yli ja pudonnut. Koko tilanne oli tosi pelottava kun Ariel kiljui ja hyppäsi ylös oudon näköisesti ja sitten koitti pyöriä peloissaan ja kävellä kumarassa ja häntä jalkojen välissä. Luulin itse että hän oli pudonnut kyljelleen tai selälleen mutta kuulemma oli tullut ihan suoraan oikeastaan jalat ja rintakehä edellä maahan. 

Ja nämä on sitten näitä tilanteita kun ei saisi itse säikähtää tai ainakaan näyttää siltä että nyt kävi huonosti ja apua ja alkaa hössöttää. No se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Totesin kuitenkin aika pian että Ariel kävelee ainakin suunnilleen normaalisti ja koitin itse kuulostaa iloiselta ja antaa hänelle vain kalkkunaa syötäväksi. Kävelimme puomin heti uudestaan läpi ja Ariel ei nyt mitenkään sitä tuntunut pelkäävän joka oli tietysti hyvä juttu. Ennen lähtöä teimme puomin vielä kerran ja kyllä Ariel sinne ihan reippaasti meni. Ariel on niin hermoherkkä ja helposti järkyttyvä koira että en olisi ihmetellyt jos häntä ei olisi saanut enää kymmentä metriä lähemmäs koko puomia. 

Tapahtuman jälkeen Ariel käveli kyllä ehkä hiukan oudosti, sivulta ja ylhäältä pystyi näkemään että hän ei ihan normaalisti käyttänyt toista takajalkaa mutta se oli hyvin pieni ero ja vaikea nähdä kun hänellä on niin paljon karvaa. Hän ei kuitenkaan tuntunut aristelevan mitään paikkaa, ja Ariel kyllä kertoo hyvin äänekkäästi jos mikään asia sattuu häneen edes aivan pikkuisen... Kotona sitten leikki jo Ivin kanssa. 

Me ollaan tarkkailtu nyt tilannetta, kyllähän se on mahdollista että tuollaisesta tömähdyksestä ainakin jotain lihasjumeja tai muuta voi seurata. On siinä kaksikiloiselle koiralle aika pitkä matka pudottavana:( Onneksi ei käynyt pahemmin.


3 kommenttia:

  1. Hui, onneks selvisitte pelkällä säihkähdyksellä! Saako muuten esittää postaus toiveen? Jos postaisit teidän hyviks havaitut tuotteet ja sitten vaik mitä esim. matolääkkeitä, punkkisuojia ym. käytätte?
    -M-

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä! Saa esittää toiveita ja on tosi mukavaakin jos kellään on ideoita tai kysymyksiä, tänne päin vain niin toteutan kyllä mahdollisuuksien mukaan:)
    Laitan juttua meidän käyttämistä tuotteista lähiaikoina.

    VastaaPoista
  3. Voi Ariel-reppanaa :/ Varmaan säikähti kovasti. Myy on kaamea draamakuningatar (jolle ei siis ole tähän mennessä elämässä käynyt oikeasti mitään kiljumisen arvoista), joka kiljuu milloin mistäkin ja se ääni on sydäntä ja korvia särkevää. Voin vain kuvitella, kuinka paljon sinä pelästyit! Onneksi ei käynyt mitään! :)

    - Snii & Myy -

    VastaaPoista