tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hotellielämää

Koirien kanssa matkustaessa on välillä nukuttu teltassa, mökeissä, asuntoautossa, hotelleissa, kavereiden nurkissa ja välillä autossakin. Älkää kysykö lisää:D 
Suomessa on monia hotelleja jotka toivottavat koirat tervetulleiksi, osaan pääsee maksua vastaan ja joihinkin voi päästä ilmaiseksikin. Turun Caribiassa oli meidän viimeisin yöpyminen ja siellä saa kyllä rahoilleen vastinettakin.


Respasta saa ilmoittautuessa mukaan pienen pussin koirakaverille. Onhan tämä nyt mukavaa, itsellekään ei irtoa mitään tervetulolahjaa mutta karvaisille kavereilla kyllä:D


Pussin sisältöä. Nuo isommat tikut olivat jopa hyvin vähärasvaisia ja Ivikin pystyi niitä syömään. Ja kakkapusseja nyt kuluu aina. 


Vesikippoa meillä ei olisi ollut mukanakaan, mutta ei hätää kun hotelli tarjoaa sellaisen. Se oli huoneessa valmiina odottamassa. Lisäksi oveen voi kiinnittää lapun roikkumaan ilmoituksena siitä että huoneessa asuu nelijalkaisia.


Ivi pääsi nauttimaan hotellielämän mukavuuksista enemmänkin, aamiainen sängyssä... Ruoka maistui aika hyvin kun en ehtinyt edes kuvaa ottaa kun kuppi oli jo tyhjä.


Ariel ja Ivi odottelivat huoneessa rauhassa kun me ihmiset kävimme kylpylässä uimassa ja syömässä. Välillä on mukavaa kun koirienkin kanssa voi matkustaa suhteellisen stressittömästi ja vaivatta, ja jopa tuntee olevansa tervetullut ihan koirien kanssakin. Onhan se kivaa kun muutkin haluavat vain parasta parhaille ystävillesi:)

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Meillä suosittuja tuotteita

Meiltä on kyselty hyväksi todetuista tuotteista joita Ivi ja Ariel käyttävät. Itse olen sellainen, että kun löydän jonkin hyvän ja juuri meidän koirille sopivan tuotteen, en sitä mielelläni vaihda. Jonkin verran on erinäisistä syistä tullut erilaisia tuotteita testailtua ja tässä hiukan meidän kokemuksia.


Matolääkkeet

Olemme käyttäneet joitain vuosia tuotetta nimeltä Axilur. Se on aika monipuolinen ja tehoaa moniin erilaisiin matoihin. Joskus muistan että koirilla on mennyt hiukan maha sekaisin, ei sen enempää kuin hiukan löysempää ulostetta ehkä yhtenä tai kahtena päivänä. Koitan madottaa aina joka kevät ja joka syksy. Välillä teemme pidemmän kuurin kuin mitä ohjeissa sanotaan koska olen kuullut että joskus lääke voi tehota vasta useamman päivän jälkeen kuin mitä ohjeessa sanotaan.

Tuotteen sivut:

Joskus on käytetty myös Flubenol Vet- tahnaa, joka sopii sellaisille koirille joille ei syystä tai toisesta voi tai pysty tai halua syöttää tablettia. Se on siis tahnamaista. Itse tykkään enemmän tableteista koska ne ovat mielestäni kuitenkin helppo ja nopea antaa ja annostella koiralle.


Punkkisuojat

Meillä on käytetty aina niskaan/selkään laitettavia liuoksia. En ole punkkipantojen ystävä eikä Ariel voisi edes turkkinsakaan puolesta sellaista käyttää. Emme ole myöskään testanneet mitään luontaistuotteiden tapaisia punkkisuojia jotka olisivat tietysti myrkyttömiä. Nämä liuoksethan ovat aika vahvoja aineita. Meillä ei ole kuitenkaan koskaan ollut niiden kanssa mitään ongelmia ja koirat ovat sietäneet niitä todella hyvin. Siksi emme ole lähteneet muita edes testaamaan. Punkit ovat pysyneet poissa eikä koskaan ole yhtäkään punkkia tai kirppua Suomessa ollessa löytynyt kun suojaa on käytetty.

Kreikassa Ivillä oli pitkään käytössä Stronghold- niminen tuote. Se oli siellä päin meidän kreikkalaisen lääkärin suositus. Suomessa olemme käyttäneet pitkään Frontline- nimistä liuosta josta minulla on eniten kokemusta ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. 

Linkki Frontline tuoteinfoon, jos toimii:

Viime kesänä vaihdoimme kuitenkin tuotteeseen nimeltä Effipro (Virbac) koska totesin sen olevan oikeastaan ihan sama tuote kuin Frontline mutta hiukan edullisempi. On toiminut ainakin ihan samalla tavalla, ilman ongelmia. 

Joskus kauan sitten kokeiltu myös Bayvantic Vet- liuosta. En muista että senkään kanssa olisi mitään ihmeitä ollut.

Punkkikarkotteen käyttö meillä aloitetaan kun maa on sulanut ja käytetään siihen asti kun jäätyy taas. Uusitaan aina reilun neljän viikon välein. Punkkeja viiden vuoden aikana löytynyt yksi kappale ja silloin olin lopettanut karkotteen käytön liian aikaisin syksyllä.


Nenä, silmät, suu

Korva- ja silmähuuhteet ovat meillä Virbacin. Löytyy varmimmin apteekeista ja joistain eläinkaupoista. Purkit ovat sellaisia käteen sopivia ja tuotteet ajavat asiansa hyvin joten ei olla muita testailtu. Myös hammastahnaa en käytä mitään muuta kuin Virbacin kananmakuista. Meillä koirat rakastavat myös sen makua.

Virbacilta en löydä järkeviä suomenkielisiä sivuja, tämän apteekin sivuilta löytyy paljon heidän tuotteita jos niihin haluaa tutustua. Ne löytyy
tästä linkistä

Sitten Virbacin omat sivut englanniksi:
www.virbac.com


Iho, turkki, muuta

Välillä käytämme kuuriluontoisesti erilaisia tuotteita esimerkiksi turkin laadun kohentamiseksi. Esimerkiksi talvisin ostamme joskus purkillisen Nutrolinin Iho&turkki öljyä ja sekoittelemme sitä sitten ruokaan. Ihon ja turkin lisäksi pitäisi vaikuttaa anturoihin ja kynsiin.

http://www.nutrolin.fi

Muutenkin koitan pitää koirien rasvahappojen saannista huolta. Tällä hetkellä meillä on käytössä Care4Pets Omega Powder joka on siis omegoita jauheen muodossa. Käytämme sitä tosi pienissä määrissä lisänä joka päiväisessä ruuassa. Tuote on myös lähes rasvaton. Ariel vierasti aluksi sen hajua mutta syö nykyään mielellään.

Vielä yksi talvella käytössä ollut tuote on Maximin tassuvaha. Ivin tassunpohjat kuivuivat mielestäni yhdessä vaiheessa tosi paljon joten silloin testailimme tätä tuotetta. Mielestäni se tekikin Ivin tassunpohjista pehmeämmät.

Ja lisäyksenä: kynsisakset:)
Mitään ihan minimini pienimpiä saksia en suosittele vaikka olisi tosi pieni koira. Nämä on tällaiset olisiko keskikokoiset, hyvin kädessä pysyvät sakset. Ei ole mikään kallein malli mutta olen tykännyt. Kannattaa panostaa hyviin. Tekee leikkaamisesta paljon helpompaa ja mukavampaa koirallekin.




maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ariel-päivitystä

No niin siinä valitettavasti sitten kävi, että Arielille jäi niin pelottava muisto tuosta puomilta putoamisesta ettei seuraavista treeneistä tullut yhtään mitään. 

Arielista näki heti että häntä ahdisti koko radalle lähtö. Hän kyllä aluksi vähän hiipi muutaman esteen yli mutta alkoi sitten tehdä sitä tuttua maan haistelua jota hän tekee pelottavissa tilanteissa. En ole varma onko se enemmän keino rauhoitella minua vai rauhoitteleeko hän sillä itseään, mutta se on niin selkeä merkki siitä että joku on huonosti. Jos häntä koitti kutsua tai mennä hakemaan luokse, lähti hän kentältä kokonaan pois päin karkuun.

Kummallista kyllä, itse puomin Ariel kävelee reippaasti eikä aristele yhtään sinne menoa. 

Tosi harmi että näin kävi nyt kun pitkään oli mennyt tosi hyvin ja Arielilla alkoi olla vauhtiakin treeneissä. Ja kävihän hän voittamassa ne yhdet epiksetkin kisaavien luokassa. Pieni toivonkipinä on, että Ariel on yhdistänyt ikävän tapahtuman meidän sisähalliin josta siirrytään lähiviikkoina ulos. Mutta vanhojen merkkien mukaan olen melko varma että se on koko agilityharrastus mikä on nyt taas muuttunut ikäväksi.

Ivin kanssa toisaalta menee tosi hyvin, ja keräämme parhaillaan rohkeutta lähteä taas kisaamaan. Siis joko jotain epiksiä, tai ehkä sitten ihan oikeisiin kisoihin... Saa nähdä.

Minkä sille voi kun on pieni koira isossa maailmassa jossa kaikki on vähän pelottavaa...

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ariel ja puomi

Ensimmäinen oikea agilitytapaturma takana... 
Tai no säikähdyksellä tästä taidettiin lähinnä selvitä. Mutta aina nämä muistuttaa siitä, että niin kuin kaikessa urheilussa myös agilityssä on loukkaantumisriski ja kaikenlaista voi sattua.

Ariel tippui puomilta alas, sieltä ihan korkealta puomin päältä. Itse näin juuri sen hetken kun hän tömähti maahan, ja kouluttaja sanoi että Ariel oli astunut etutassulla vain reunan yli ja pudonnut. Koko tilanne oli tosi pelottava kun Ariel kiljui ja hyppäsi ylös oudon näköisesti ja sitten koitti pyöriä peloissaan ja kävellä kumarassa ja häntä jalkojen välissä. Luulin itse että hän oli pudonnut kyljelleen tai selälleen mutta kuulemma oli tullut ihan suoraan oikeastaan jalat ja rintakehä edellä maahan. 

Ja nämä on sitten näitä tilanteita kun ei saisi itse säikähtää tai ainakaan näyttää siltä että nyt kävi huonosti ja apua ja alkaa hössöttää. No se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Totesin kuitenkin aika pian että Ariel kävelee ainakin suunnilleen normaalisti ja koitin itse kuulostaa iloiselta ja antaa hänelle vain kalkkunaa syötäväksi. Kävelimme puomin heti uudestaan läpi ja Ariel ei nyt mitenkään sitä tuntunut pelkäävän joka oli tietysti hyvä juttu. Ennen lähtöä teimme puomin vielä kerran ja kyllä Ariel sinne ihan reippaasti meni. Ariel on niin hermoherkkä ja helposti järkyttyvä koira että en olisi ihmetellyt jos häntä ei olisi saanut enää kymmentä metriä lähemmäs koko puomia. 

Tapahtuman jälkeen Ariel käveli kyllä ehkä hiukan oudosti, sivulta ja ylhäältä pystyi näkemään että hän ei ihan normaalisti käyttänyt toista takajalkaa mutta se oli hyvin pieni ero ja vaikea nähdä kun hänellä on niin paljon karvaa. Hän ei kuitenkaan tuntunut aristelevan mitään paikkaa, ja Ariel kyllä kertoo hyvin äänekkäästi jos mikään asia sattuu häneen edes aivan pikkuisen... Kotona sitten leikki jo Ivin kanssa. 

Me ollaan tarkkailtu nyt tilannetta, kyllähän se on mahdollista että tuollaisesta tömähdyksestä ainakin jotain lihasjumeja tai muuta voi seurata. On siinä kaksikiloiselle koiralle aika pitkä matka pudottavana:( Onneksi ei käynyt pahemmin.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Uusi temppu

Uusia temppuja on taas tullut lisättyä, mutta aika laiskaa vauhtia.
Muutama temppu jäänyt matkan varrelle ja sitten on unohtunut kuvaushommatkin.
Tässä olisi kuitenkin Arielin uusin.


(Välikieriminen ei kuulu temppuun. Se oli joku Arielin ihan oma keksintö:) No ei, toisessa tempussa mitä on harjoiteltu niin kieritään, joten sitä on kiva nyt sitten tarjota joka väliin...)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Metsä

Lenkkipolut on taas kuivuneet sen verran ja ilmat lämmenneet että päästiin ihan kunnon metsälenkillekin piiitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja saatiin muutama ihan kiva kuvakin.

Oli ihanaa kävellä metsässä toista tuntia kun koirat saivat mennä omia menojaan ja Ivinkin viitsi päästää vapaasti kulkemaan pidemmäksi aikaa. Ariel nyt saa aika paljon vapauksia lenkeillä muutenkin kun ei lähde paria metriä kauemmas mutta Iviä ei ihan joka paikassa viitsi päästää. Suurimpana syynä se, että hänelle on taas alkanut kaikki kakkakasat maistua, dieettiruuasta johtuen varmaan. Saa olla koko ajan vahtaamassa että mitä se nyt haistelee tai maistelee, meillä päin varsinkin kun ihmisillä on enemmän tapana jättää ne kakat sinne maahan kuin kerätä ne pois... ja onhan sieltä alkanut löytyä taas jotain pupun papanan tapaisia herkkujakin... ja Ivi on todella nopea hotkaistessaan kaiken suihinsa.

No täällä sitä mennään... kuvista aina huomaa viimeistään että voisi sen lyhytkarvaisenkin koiran harjata vähän useammin... 
Moppi etsimässä aarteita metsästä.
Olipas kivaa, voi kun mami jaksaisi ajaa meidät tänne metsän keskelle vähän useammin. Me saatiin viimein kevään ensimmäiset punkkikarkotteetkin niskaan, nekin ötökät on kuulema aikaisin liikkeellä! Hyi!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Valkoisten koirien ongelmia: silmien vuotaminen ja värjäytymät

Ivin silmien vuotaminen ja värjääminen on ollut meillä ongelmana aina. Siihen on koitettu aivan kaikkea mahdollista mikä koskaan kellään on auttanut, mutta lopulta hyväksyin vain sen tosiasian että Ivillä silmät vuotaa ja siihen ei ehkä koskaan tule loppua. Ivillä värjääntyivät myös karvat suun ympäriltä ja tassuja nuoleminen yhdessä vaiheessa alkoi värjätä tassukarvojakin. Eniten minua kuitenkin häiritsi kun naama oli niin vaikea pitää kuivana. 

En tiedä mikä oli se ratkaisevat tekijä ja en sitä ehkä koskaan saa tietääkään, mutta vuoden vaihteen jälkeen Ivin naama on alkanut vaalentua aivan silmissä. Silmät vuotavat jonkin verran edelleen, tosin paljon vähemmän kuin ennen, ja vuoto ei värjää enää karvoja samalla tavalla kuin mitä se on ennen tehnyt.

Muutama asia tapahtui vuodenvaihteen kieppeillä joista joku on voinut vaikuttaa asiaan tai sitten ei. 

1.Ivi sairasti haimatulehduksen.
2.Ivi sairasti sylkirauhastulehduksen.
3.Ivillä oli kaksi erillistä antibioottikuuria noin kuukauden välein näistä kahdesta sairaudesta johtuen.
4.Jossain vaiheessa aloin aktiivisesti käyttää perunajauhoja joita laitoin naamaan märkiin karvoihin. Lähes päivittäin.
5.Ivi vaihtoi ruokaa ensin Royal Caninin Gastro Intestinal low fat- ruokaan ja sen jälkeen Sam's fieldin light ja senior- ruokaan. Vähärasvainen ruokavalio siis haimatulehduksen takia. Myös kaikki muu rasvainen ruoka, herkut (esim. monet puruluut ja possunkorvat tms.) jäivät pois.

Näistä kuvista näkee tosi selvästi miten paljon muutosta on tapahtunut. Halusin nyt jakaa tämän kaikille jotka googlettavat silmien värjäytymistä ja tear stainingia ja muuta koittaen löytää jotain mitä yrittää ratkaisuksi. Viiden vuoden jälkeen meillä ongelma on nyt ainakin hetkeksi helpottanut ja olen tosi kiitollinen siitä, oli syy sitten mikä tahansa! 


Ivi huhtikuussa 2014

Ihan tammikuun alussa. Ivi tullut juuri takaisin haimatulehduksen jälkitarkastuksista.

Vuosi 2012, koko naama aika ruskea. (Ja vähän liian iso college oho!)