maanantai 6. tammikuuta 2014

Lääkäristä taas terveisiä

Uusi vuosi aloitettiin sillä mihin viime vuonna jäätiin, eli Ivin lääkärikäynnillä. Nyt oli se 3-4 viikkoa kulunut haimatulehduksen toteamisesta joten oli viimeisen kontrollikäynnin aika.

Verta piti taas ottaa pari putkellista ja molemmista etujaloista piti kaivaa ennen kuin tarvittava määrä saatiin ulos. Normaaleissa verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, ja kaikki arvot olivat palanneet takaisin hyviksi. Mahtavaa. Vielä viime kontrollissa ne olivat olleet vähän niin ja näin mutta nyt siis kaikki oli kunnossa. Haiman tuloksia saamme odottaa seuraavaan viikkoon koska niitä varten verinäyte täytyy lähettää Saksaan asti tutkittavaksi. Sitä nyt täytyy vielä odotella hetki että tiedetään mikä haiman tilanne on.

Ikävämpi juttu oli se, että olin juuri äskettäin löytänyt Ivin suusta oudon näköisiä patteja/rakkoja joita nyt pääsimme samalla näyttämään lääkärille. Mukavaa oli tietysti se, että viimein pääsimme niitä näyttämään ja saisin tietää mitä ne ovat, koska kaikenlaisia kauhukuvia pateista olin jo ehtiny päässäni kehitellä.

Jotta lääkäri pääsi kunnolla näkemään suuhun ja nieluun, täytyi Ivi rauhoittaa. Ensimmäinen piikki peppuun ei auttanut, ja vielä puolen tunnin päästäkin Ivi oli hereillä kun lääkäri tuli tarkastamaan että joko olisi aine alkanut vaikuttaa. Ivi kyllä vaikutti siltä että olisi jo nukahtanut syliini, mutta pää nousi kyllä heti pystyyn kun lääkäri koitti raottaa ovea. Reilun puolen tunnin jälkeen lääkäri tuli antamaan uuden pistoksen, mutta parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen Ivi ei edelleenkään ollut nukahtanut eikä edes kovin väsyneen oloinen. 

Lääkäri päätti laittaa kanyylin taas Ivin jalkaan, joten jo aiemmin piikitettyä jalkaa täytyi piikittää uudelleen. Tämän kautta laitettiin sitten suoraan rauhoittavaa ainetta ja Ivi kuukahti sekunneissa. Lääkäri totesi kielenalussylkirauhasten olevan molemmin puolen tulehtuneen näköiset, mutta eivät kuitenkaan täynnä sylkeä niin, että niitä pitäisi alkaa tyhjentää tai muuten operoimaan. Jos ne täyttyisivät tai alkaisivat jäädä takahampaiden väliin, sitten niille pitäisi tehdä jotain, mutta nyt saimme vain antibioottikuurin joka toivon mukaan parantaisi ongelman. 

Ivillä on nyt ollut paljon kaikenlaista vaivaa lähiaikoina, ja toivotaan että nämä sairastelut olisivat nyt sitten tässä. Ivi täyttää kuun lopussa viisi vuotta ja on tähän mennessä ollut aivan perusterve koira. Toivotaan, että edessä olisi nyt taas terveitä vuosia ja haiman tulokset näyttäisivät hyviltä.

Nuutunut vauva päässyt taas yli kaksituntiselta lääkärikeikalta kotiin.
Molemmat jalat piikeistä paketissa :(


2 kommenttia:

  1. Voihan ressukkaa. On nuo sairastelut vaan niin ikäviä asioita, mutta toivottavasti Ivin kohdalta ne on nyt siinä. Aika kummallinen juttu tuo rauhoittaminen (nukutus), että piti monta piikkiä laittaa, aika uskaliastakin pieneen koiraan niin paljon. Eikö sillä lääkärillä ollut inhalaatio-rauhoitusmahdollisuutta, se olisi kevyempi ja turvallisempi vaihtoehto juuri tuollaiseen suun tutkimiseen?
    Nyt sitten vaan onnellisia päiviä ilman murhepilviä!

    VastaaPoista
  2. Itseäni hirvitti todella paljon tuo rauhoitusoperaatio. Kerran aiemmin Ivi on saanut jonkin vastaavan rauhoituksen ennen nukutusta kun meni steriloitavaksi, ja silloin lääkäri sanoi vain että koira muuttuu väsyneen oloiseksi ja voi oksentaa tms, mutta silloin Ivi meni ihan veltoksi ja siis todella nukahti alle viidessä minuutissa ja paniikkihan siinä iski kun en sellaista ollut odottanut.
    Nyt siis kyselin tarkasti joka välissä että mitä tehdään ja mitä pitäisi tapahtua, ja lääkäri vakuutti, että ne määrät mitä Iviin sitä ainetta laitettiin olivat todella niin pieniä ettei mitään vaaraa ollut. Juuri kun on vielä niin pieni koira niin itse meinasin kyllä ahdistua koko tilanteesta, mutta lääkäri on jo käynyt meille tosi tutuksi ja luotan häneen kyllä aivan 100% ja pidän erittäin hyvänä lääkärinä, ja uskoin siis todella että hän tietää mitä tekee. Se helpotti asiaa vähän:)

    VastaaPoista