perjantai 31. tammikuuta 2014

Aamu

Huomenta!
Saisko täällä tänään ponnaria vähän oikaistua vai mennäänkö näillä??


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kisaamista ja treenejä

Ivi ja Ariel osallistuivat oman seuran järjestämiin agilitykisoihin jokin aika sitten. Mini mölleissä oli 12 koiraa ja 16 starttia koska muutamat halusivat tehdä radan useampaan kertaan. Rata ei ollut mikään ihan yksinkertainen ja itse panikoin eniten sitä, miten kumpikaan koira selviäisi kun hallissa oli niin paljon meteliä ja ihmisiä ja muita koiria. No, jälleen kerran olin itse ilmeisesti ainoa joka stressasi koska molemmat tekivät huippuradat ilman mitään ongelmia!

Tuloksena molemmille nollaradat, Arielin tulos -5,67 ja Ivin -12. Minusta vauhtikin oli aivan sieltä parhaasta päästä molemmilla, mutta mukana oli toinen toistaan nopeampia koiria ja olihan noilla isoimmilla mineilläkin taas hurjasti kokoeroa meidän kaksikkoon. Eli huippusuoritus molemmilta, parempaan ei olisi pystytty ja sijoitukset olivat Ivi kolmas ja Ariel neljäs! Olin niin ylpeä molemmista.

Näitä ratoja ei valitettavasti saatu nauhalle, mutta seuraavana päivänä oli treenit jossa pääsimme tekemään kisaavien rataa edellisen päivän kisoista. Ivi ja Ariel vaikuttivat molemmat tosi väsyneiltä, en tiedä johtuiko edellisen päivän kisoista vai onko kaksi päivää agilityä peräkkäin vain yksinkertaisesti liikaa meille ihan jostain muusta syystä, mutta unista menoa oli ja varsinkin Ivi oli kuin toisella planeetalla. Ihan kauheasti ei mitään sitten enää viitsitty hinkata.

Tässä kuitenkin pari videota, Arielin ihan ok rata ja jotain pätkiä Ivin menosta.

Ariel:

Ivi:

perjantai 24. tammikuuta 2014

Lettejä ja ulkoiluhommia

Haetaan ratkaisua Arielin turkin täydelliseen solmuuntumiseen talvivaatteiden alla.
Toimi kohtalaisesti, jopa erittäin hyvin letillä olevien karvojen kohdalta. Ranskanletit ensi kerralla?:)

Wiihii 

Parta ja nenä jäässä...

Ei kyllä seisoskelemaan tarkene jäädä. Ainakaan varjossa!
Eihän täällä Suomessa varjossa tarkene edes kesällä. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Hei vaan pakkanen



Talvi tuli sitten kerralla ja kovaa, ja Ariel ei ainakaan ollut yhtään valmis. Edellisistä vuosista poiketen jopa Ivi on ollut innokkaampi ulkoilemaan -13 asteessa. (Ei sentään sen kylmemmässä:) Iviä ei viime vuosien perusteella saa kotiovelta lähtemään pois päin jos pakkasta on yli 10, ja kaikista toppa-asuista huolimatta aina on liian kylmä.

Nyt sitten Ivi on ihan mielelläänkin kävellyt ulkona, mutta Ariel on ollut aivan raukka jopa lyhyillä pissakäynneillä missä ei olla menty pihaa pidemmälle. Minuutin ulkona olon jälkeen Ariel alkaa kävellä nostaen vuorotellen jokaista eri jalkaa ilmaan, ja näyttää aivan hullulta kävellessään. Etujalka, takajalka, kaikki vuorotellen ilmassa hän koittaa pomppia eteenpäin ja on selvästi todella tuskissaan kun tassuja palelee. Nämä kävely-yritykset ovat niin kamalan surullisen ja vaikean näköisiä että hänet on aivan pakko kantaa sisään.

Välillä olen huomannut, että Arielin takajalat ovat ilmeisesti helpommin paleltuvat kuin etujalat, koska esimerkiksi oven avausta odottaessa Ivi seisoo toinen etutassu ilmassa kun taas Ariel nostaa toista takajalkaansa ilmaan. Tai ehkä se vain on dramaattisemman näköistä seistä takajalka ilmassa:)

Täällä kovat pakkaset vaan jatkuu, -19 oli kun aamulla käytiin yhdeksän jälkeen ulkona. Ei siinä paljon lenkille lähdetä. -15 on luvattu vielä päiviksi eteenpäin. Pitää siis keksiä lisää tekemistä sisätiloissa.

Etkö mami nää että meil on kylmä?? Ei tää jalka enää ylemmäs tästä nouse...

torstai 16. tammikuuta 2014

Ivi edustaa

Jokin aika sitten meidän agilityseuran hallista tehtiin juttua lehteen ja meidän ryhmän treeneihin sattui kuvaaja paikalle. 

Ivi ja Ariel olivat jo aika väsyneitä kun treenien lopuksi otettiin kuvia, ja Iviä myös taisi jännittää kun yhtäkkiä tutussa hallissa tapahtui niin paljon kaikkea uutta ja treenit eivät menneetkään ihan normaalirytmillä. Kaikkia koiria kuvattiin, ja meidän hauvoista tällä kertaa Ivi sai kuvansa lehteen, ehkä hän hyppäsi edustavammin kuin Ariel.;) Niin kuin kuvasta näkyy, Ivi suorittaa rataa vaikka silmät kiinni.


Harmillista on se, että melkein heti lehtijutun jälkeen saimme tietää, että treenitila joka on seuralla vuokralla ja jonka piti olla meillä koko talvikauden ajan ja mahdollisesti myös joskus jatkossa, on myyty pois ja saamme harjoitella siellä enää tammikuun loppuun. 

Saa nyt sitten nähdä mitä lopuille talven treeneille käy. Halli oli niin kiva kun esteet saivat aina olla siellä eikä niitä tarvinnut raahata lukkojen taakse joka välissä, ja myös se oli erittäin mukavaa että hallia sai suht edullisesti vuokrata itselleen jos halusi treenata koiriaan. Mekin olemme Ivin ja Arielin kanssa käyneet siellä omia treenejä tekemässä, viimeksi tällä viikolla kun kylmiä päiviä on ollut niin monia eikä ulkona olla paljoa pystytty lenkkeilemään. Oli kiva saada koirille kunnolla liikuntaa ja myös tehdä rauhassa juttuja. Toivotaan, että jostain löytyisi uudet treenitilat että päästäisiin edes ryhmän kanssa se kerran viikossa treenaamaan mihin ollaan totuttu.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Terveenä taas!

Viimein edellisellä viikolla Ivin haiman tulokset saapuivat Saksasta jossa niitä oltiin tutkittu, ja haima-arvot olivat palanneet lähes normaaleiksi tai ainakin hyvin lähelle sitä! Joka tapauksessa sellaisiksi, että lääkäri pystyi varmuudella sanomaan, ettei haimatulehdus ole Ivin kohdalla ainakaan mennyt krooniseksi. Akuutti haimatulehdus on siis selätetty ja Ivin voi oikeastaan luokitella taas terveeksi:)

Sylkirauhastulehdus on ilmeisesti myös rauhoittunut antibioottikuurin myötä, koska kielen alunen on taas mielestäni aika lailla normaalin värinen. Kielen alle ilmaantuneet "patit" tai mitä ne sitten ovatkaan eivät välttämättä katoa ollenkaan, mutta lääkärin mukaan niistä ei ole Iville mitään haittaa niin kauan kun ne pysyvät tuon kokoisina eivätkä ainakaan jää hampaiden väliin.

Olen haimatuloksista niin iloinen ja helpottunut, ja saamme alkaa suunnitella Iville myös hiukan "parempaa" ruokavaliota halutessamme. Nykyisessä RC gastrossa on 7% rasvaa, mutten siis kauheasti itse pidä tämän ruuan sisällöstä ja tuntuu että Ivi on edelleen usein nälkäinen vaikka syö isoja annoksia… mutta nyt Iville saisi jonkin ajan kuluttua alkaa syöttää periaatteessa mitä vain hyvin sulavaa ruokaa missä on n.8-9% rasvaa. Tämän yli ei tulla enää koskaan menemään, koska siis lääkärin mukaan haimatulehdus tulee erittäin todennäköisesti uusimaan koirilla jotka palaavat rasvaiseen ruokaan. Olen nyt tykästynyt Sam's Fieldin low fat- nappulaan jossa on 9% rasvaa ja jota aion Iville seuraavaksi kokeilla. Ariel siirtyy myös Sam's Fieldin pikkukoirien nappulalle mutta häntä en pysty laittamaan yhtä vähälle rasvalle kuin Iviä, vaikka se helpompaa olisikin että söisivät samaa ruokaa. Ariel on kuitenkin aina niin painonsa alarajoilla ettei low fat- ruuassa olisi mitään järkeä. Hän ei ainakaan saa laihtua enää missään nimessä.

Tammikuu mennään vielä ainakin samalla lääkeruualla, ja toivotaan, että uusi ruoka on Iville mieluisaa ja toimii hänen kohdallaan hyvin. Ollaan myös syöty taas kaikenlaisia puruluita missä rasvat on olleet hyvin matalat, monissa alle 4%. Kovassa käytössä olleet koulutusnamit Hau Hau Championilta, kanakierteet ja tonnikalapalat ovatkin onneksi todella vähärasvaisia eli niidenkin käyttöä ollaan voitu jatkaa normaalisti. Suuria muutoksia ei ole arkeen tullut tämän sairastelun myötä, ainoastaan muutamia possunkärsiä ja korvaviipaleita jäi kaappiin pois heitettäviksi kun ne ovat nyt kokonaan pois ruokalistalta eivätkä ne Arielille kummemmin maistu. Eipä niitä kovin usein syöty muutenkaan, ja onneksi on paljon vaihtoehtoja edelleen niin herkuissa kuin pureskeltavissakin.

Ivi ja Ariel nukkumassa. Keskellä rakas kanalelu, tai oikeastaan sen peppu.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Turkit ja takut

Välillä meiltä kysellään, että miten ja millaisilla välineillä hoidan koirien turkkeja. 
Joskus ihmisille on vaikeakin selittää että miltä se joku harja näyttää ja minkälaiset piikit siinä on, joten tässä on esittelyssä meidän turkinhoitovälineitä. 

Niitä ei ole monia, tai no onhan tuolla laatikon pohjalla joitain kummallisia harjoja muitakin, mutta tässä on nämä, mitä oikeastaan pääasiassa käytetään. Näyttelykoirien turkkeihin en edelleenkään puutu mitenkään, enkä edes siihen, mitkä on parhaat välineet kotikoirienkaan hoitoon, vaan ainoastaan kerron nyt minkälaisilla välineillä meillä nämä kaksi pysyvät kotikoiralookeissaan täällä meidän omassa kotitrimmaamossa.

Paremmissa ja kalliimmissa harjoissa esimerkiksi tuo kumipohja täytyy olla juuri tietynlainen että se on mahdollisimman hellä turkille. 

 Ensimmäisenä halpa perusharja. Voisi ehkä olla vähän isompikin mutta Ariel on niin pieni että ihan hyvin olen tälläkin tykännyt harjailla. Siinä on siis melko pitkät nuo piikit. Ja metalliset.


Tämä on sitten tällainen harja missä on paljon paljon monia erimittaisia joustavia piikkejä. Käytän tätä varsinkin kun turkkia vielä kuivailen tai se on vähän kostea. Itseasiassa käytän sitä kyllä muutenkin aika paljon.


Sitten yksi meidän kammoista. Tässä ei mitään erikoista, eikä mitenkään liian tiheässä nuo piikit. Takut ollaan tällä saatu ihan hyvin auki, ja naamaa kammattua ja hiuksiakin laitettua jos ei aina sellaisella pitkävartisella kammalla jaksa huitoa.


Pompuloita ja kumilenksuja metsästän aina joka paikasta mistä löytyisi hyviä. Itse tykkään eniten sellaisista vähän paksummista, eli siis nuo mustat ja punaiset, jotka olisivat hyvin venyviä ja joustavia. Ei siis sellaisia liian kireitä. Joskus käytetään sitten noita ihan pieniä ja ohuita, varsinkin jos jotain rusettia vielä kiinnitetään ponnareiden päälle.


Sellaista tällä kertaa. Näillä välineillä siis aika hyvin selvitään maltankoiran karvojen kanssa, joka siis on pohjavillaton turkki. Itse tykkään turkin hoidosta ja siitä, että maltankoiralta ei juuri irtoa karvaa muuten kuin harjatessa. Turkki onkin enemmän niin kuin ihmisen hiukset, ja siksi ehkä nuo välineetkin ovat aika lähellä sitä, mitä hiuksiin voisi käyttää.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Lääkäristä taas terveisiä

Uusi vuosi aloitettiin sillä mihin viime vuonna jäätiin, eli Ivin lääkärikäynnillä. Nyt oli se 3-4 viikkoa kulunut haimatulehduksen toteamisesta joten oli viimeisen kontrollikäynnin aika.

Verta piti taas ottaa pari putkellista ja molemmista etujaloista piti kaivaa ennen kuin tarvittava määrä saatiin ulos. Normaaleissa verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, ja kaikki arvot olivat palanneet takaisin hyviksi. Mahtavaa. Vielä viime kontrollissa ne olivat olleet vähän niin ja näin mutta nyt siis kaikki oli kunnossa. Haiman tuloksia saamme odottaa seuraavaan viikkoon koska niitä varten verinäyte täytyy lähettää Saksaan asti tutkittavaksi. Sitä nyt täytyy vielä odotella hetki että tiedetään mikä haiman tilanne on.

Ikävämpi juttu oli se, että olin juuri äskettäin löytänyt Ivin suusta oudon näköisiä patteja/rakkoja joita nyt pääsimme samalla näyttämään lääkärille. Mukavaa oli tietysti se, että viimein pääsimme niitä näyttämään ja saisin tietää mitä ne ovat, koska kaikenlaisia kauhukuvia pateista olin jo ehtiny päässäni kehitellä.

Jotta lääkäri pääsi kunnolla näkemään suuhun ja nieluun, täytyi Ivi rauhoittaa. Ensimmäinen piikki peppuun ei auttanut, ja vielä puolen tunnin päästäkin Ivi oli hereillä kun lääkäri tuli tarkastamaan että joko olisi aine alkanut vaikuttaa. Ivi kyllä vaikutti siltä että olisi jo nukahtanut syliini, mutta pää nousi kyllä heti pystyyn kun lääkäri koitti raottaa ovea. Reilun puolen tunnin jälkeen lääkäri tuli antamaan uuden pistoksen, mutta parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen Ivi ei edelleenkään ollut nukahtanut eikä edes kovin väsyneen oloinen. 

Lääkäri päätti laittaa kanyylin taas Ivin jalkaan, joten jo aiemmin piikitettyä jalkaa täytyi piikittää uudelleen. Tämän kautta laitettiin sitten suoraan rauhoittavaa ainetta ja Ivi kuukahti sekunneissa. Lääkäri totesi kielenalussylkirauhasten olevan molemmin puolen tulehtuneen näköiset, mutta eivät kuitenkaan täynnä sylkeä niin, että niitä pitäisi alkaa tyhjentää tai muuten operoimaan. Jos ne täyttyisivät tai alkaisivat jäädä takahampaiden väliin, sitten niille pitäisi tehdä jotain, mutta nyt saimme vain antibioottikuurin joka toivon mukaan parantaisi ongelman. 

Ivillä on nyt ollut paljon kaikenlaista vaivaa lähiaikoina, ja toivotaan että nämä sairastelut olisivat nyt sitten tässä. Ivi täyttää kuun lopussa viisi vuotta ja on tähän mennessä ollut aivan perusterve koira. Toivotaan, että edessä olisi nyt taas terveitä vuosia ja haiman tulokset näyttäisivät hyviltä.

Nuutunut vauva päässyt taas yli kaksituntiselta lääkärikeikalta kotiin.
Molemmat jalat piikeistä paketissa :(


perjantai 3. tammikuuta 2014

Joulun juhlintaa

Uusivuosi aloitetaan sitten vähän myöhäisellä joulupäivityksellä.
Välipäivät oltiin reissussa joten siksi vasta nyt ehditään kertoa meidän joulunvietosta. Tässä siis jouluaaton tunnelmia.


Nallet ja lahjakasa. Ennen lahjojen jakoa oltiin syöty jouluateria, mutta tänä vuonna nallet saivat tyytyä kanafilepäällysteisiin luihin ja normaaliin ruokaansa, koska Ivin haimavaivojen takia en halua antaa heille mitään erikoista syötäväksi. Nameina oli kyllä keitettyä kanaa joten vähän jotain extraa kuitenkin.


Ivi oli aattoiltana niin väsynyt ettei jaksanut enää yhtään mitään. Koko päivän oli kaikenlaista puuhailua ja tekemistä ettei yhtään ehtinyt rauhoittua, joten uni vei kyllä lopulta voiton ennen kuin lahjoja päästiin edes avaamaan.


Ivi ja Ariel oman lahjakasansa kanssa. Ivi on niin väsynyt ettei jaksa edes tulla häkistä ulos, Ariel nyt tietysti jaksoi nostaa päätä kuvaa varten. Kauhea määrä lahjoja kyllä oli.


Pukki oli tullut paikalle poroilla, ja tässä pukki esitteli poronsa Petterin ja Paavon. Kovin ovat pienen näköisiä, mitenhän ovat jaksaneet kelkkaa vetää kun luntakaan ei ollut yhtään...


Ariel pääsi pukin syliin istumaan… ei pelottanut, oli tuttu pukki;)


Ivillä ja Arielilla oli pöydän alle rakennettu oma paikka. Siellä oli omassa kevythäkissä kiva nukkua rauhassa.


Moi vaan kaikki, meillä oli kiva joulu ja paketeista löytyi paljon herkkuja, muutama lelu ja Iville uusi villapaita. Paras lahja oli pehmokana eli herra Chicken joka oli Ivillä niin kovassa käytössä että sitä piti paikkailla jo ennen uutta vuotta koska siihen tuli reikä josta täytteet pursuivat ulos. Ai niin ja tytöt saivat myös ihanan viltin joka oli käsin tehty. Täytyy esitellä ainakin herra Chicken ja tämä uusi viltti seuraavissa kirjoituksissa.