tiistai 30. joulukuuta 2014

Oletteko valmiita uuteen vuoteen?

Flou on jo MELKEIN valmis ottamaan vastaan uuden vuoden mutta hän ei osaa päättää kumman rusetin laittaisi juhliin!

Joulupäivänä käytetty vihreä...

...vai jouluaattona päällä ollut punainen?

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulu, osa 2: Kuvia jouluaatolta

Komea poika ja nätit tytöt odottelemassa pukin tuloa
Odotus palkittiin, pukin syliin mahtuivat kaikki kerralla

Arielin paketit

Ivi ja lahjat

Floun pakettivuori. Olikohan hän pukin mielestä ollut noin kiltti pentu?
Ivi kaivaa pehmokanaa ulos paketista

Ja sitten väsyttikin jo hirveästi! 

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulu, osa 1: Jouluvalmisteluja

Ennen joulua piti tietysti tehdä kaikenlaisia jouluvalmisteluja ja tänä vuonna perinteisten possujen ja kuusten lisäksi uuniin löysi tiensä myös villakoira- ja luupipareita.


Koristeltuina varsinkin niistä tuli ihan kivoja, harmi kun nallet itse eivät päässeet maistelemaan "koirapipareita". Flou kyllä yritti, ja piparkakkutalo jouduttiin siirtämään ylähyllyille koska hän ehti jo muutaman kerran käydä nuoleskelemassa tomusokeria talon pihalta. Ei kuitenkaan ehtinyt haukata...


Kuusikin koristeltiin. Flou ei näyttänyt ymmärtävän miksi sisään on raahattu iso puu mutta  koristelussa auttoi mielellään... tosin hän ei myöskään voinut ymmärtää miksi PALLOT pitää laittaa johonkin puuhun roikkumaan??!! Eikö niille olisi paljon parempaa käyttöä jos niitä vaikka heiteltäisiin ja jahdattaisiin?


Ensimmäisen päivän jälkeen pallot ovat saaneet olla kuusen matalilla oksillakin rauhassa. Alussa käytiin myös ihmettelemässä, että miksi juomakuppi on siirretty jonkun ihmeen puun alle ja ennen kaikkea miksi sieltä kupista kasvaa kuusi. 
No, ehkä viime joulusta oppineena Ivi jättää kuusen rauhaan (Ivi joi neulasia täynnä olevasta kuusen vesiastiasta viime vuonna ja oksensi sen jälkeen kaikki neulaset matolle) ja Flou on sen verran iso ettei hän ihan helposti pääse kuusen alle juomaan.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Iloista joulua!



Kahdentoista jalan ja kolmen hännän verran iloa kaikkien jouluun!

Floun ensimmäinen joulu:)

lauantai 20. joulukuuta 2014

Elämä ilman koiraa?

Kennelliiton etusivulta löytyy linkki Juhlavuoden 2014 koirakyselyyn. Eksyin jotenkin sitä täyttelemään ja kyllä siinä taas sai huomata miten paljon koirat tuovat elämään asioita ja miten tärkeitä ne ovat. Välillä näitä asioita tulee ihan mietittyä ja välillä unohdettua, mutta nyt tuli kerralla kyllä taas pohdittua että mitä ihmettä sitä tekisi ilman koiria. Ja mitä ihmettä sitä on joskus tehnyt ilman.

Kyselyssä on listattu esimerkkejä erilaisista asioita mitä koirat tuovat elämään ja mitä asioita tuntee kokevansa koirien ansioista, ja sitten arvioidaan miten paljon kokee koiralla olevan vaikutusta. Kohta toisensa perään kun merkitsi vain rasteja "erittäin paljon" "erittäin paljon" "erittäin paljon" piti ihan pysähtyä hetkeksi lukemaan listaa läpi. 
Ei ole olemassa sellaista kuin "vain koira".
Minulla on näitä rakkaita täällä luonani kolme ja heidän joukostaan löytyy ainakin Paras ystävä, Hengenpelastaja, Unilääke, Terapeutti.
Koira tekee talosta kodin, arjesta juhlaa, jokaisesta päivästä elämisen arvoisen.

Tässä esimerkkejä arvioitavista asioita joita on mukana kyselyssä. Näillä kaikilla, ja lukemattomilla muilla tavoilla, koirat tekevät minun elämästäni paremman joka päivä.

Miten koira vaikuttaa elämään:

Parantaa elämänlaatua
Aktivoi toimimaan
Yhdistää perhettä
Vähentää yksinäisyyttä
Herättää myönteisiä tunteita
Lisää empatiakykyä
Antaa lohtua
Saa liikkumaan enemmän
Edistää suhdetta luontoon
Saa rentoutumaan
Tekee leikkisämmäksi
Vahvistaa itsetuntoa
Antaa tarkoitusta ja mielekkyyttä elämään
Avartaa näkemyksiä
Saa kiinnostumaan uusista asioista


Koiran ansioista koen:

Iloa
Voimaantumista
Innostusta
Aktiivisuutta
Kiintymystä
Vastuun tunnetta
Kiinnostusta
Valppautta
Hyväksytyksi tulemista
Hellyyttä
Inspiroitumista
Uuden oppimista
Ylpeyttä
Päättäväisyyttä
Ystävyyttä
Huolenpitoa
Haltioitumista
Onnistumista
Turvallisuutta
Tarkkaavaisuuden lisääntymistä
Läheisyyttä
Onnen tunnetta
Uskollisuutta


Ivi
Flou
Ariel
<3 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Ruokintaa osa 1/3

Meiltä kysytään todella usein että mitä syömme ja miksi ja miten valitsemme ruuat ja niin edelleen. Seuraavat kolme postausta käyvät läpi meidän ruokailun.
EN ole koirien ravitsemusneuvoja tai edes asiaa muuten tarpeeksi opiskellut että täältä kannattaisi etsiä omaan ruokintaan vinkkejä. Kerron vain omista kokemuksista ja mielipiteistäni.
Nappuloiden valinnasta: raaka-aine luettelosta katson missä järjestyksessä siellä on mitäkin. Ne on listattu sinne siinä järjestyksessä että ensimmäisenä mainittua ainesosaa on eniten, toiseksi mainittua toiseksi eniten jne. Ensimmäisen pitää ehdottomasti olla jotain lihaa. Ruuasta riippuen ensimmäisten joukossa pitäisi olla listattuna useampaakin lihaa(/kalaa tms). 

Helpompi ehkä näin: Näitä seuraavia esimerkkejä tarkastelemalla jokainen voi varmasti huomata eron ruokien raaka-aineissa. Vertaa kahta ensimmäistä ruokaa tuohon kolmanteen vaihtoehtoon. Kumpi kuulostaa "tuoreemmalta", kummassa listassa on enemmän sanoja joita ymmärrät/et ymmärrä, ihan yksinkertaisesti: kummassa on listattu enemmän sellaisia asioita joita itse söisit tai syöttäisit tietoisesti koirallesi?


Esimerkki kahdesta aika erilaisesta raaka-aine luettelosta jonka perusteella voisin valita ruuan koiralleni:

tuore luuton kanaliha (22%), kuivattu kananliha (15%), tuore kananmaksa (4%), tuore silli (4%), tuore, luuton kalkkunanliha (4%), kuivattu kalkkunanliha (4%), tuore kalkkunanmaksa (3%), tuore kanamuna (3%), tuore, ruodoton kuha (3%), tuore lohi (3%), tuore siipikarjansydän (3%), siipikarjanrusto (3%), kuivasilli (3%), kuivalohi (3%), siipikarjanmaksaöljy (3%), punaiset linssit, vihreät herneet, vihreät linssit, aurinkokuivattu sinimailanen, jamssinjuuri, hernekuitu, kikherneet, kurpitsa, myskikurpitsa, pinaatinlehdet, porkkana, omena, päärynä, karpalo, merilevä, lakritsinjuuri, väinönputkenjuuri, fenkoli, kehäkukka, makea fenkoli, piparmintunlehdet, kamomilla, voikukka, kynteli, rosmariini.

TAI

Tuore luuton ankka 33 %, bataatti, kuivattu ankka 14 %, herne, linssi, tuore ruodoton taimen 5 %, ankanrasva 4 %, sinimailanen, ankkaliemi 1,5 %, merilevä, lonkka&nivel -lisä (glukosamiini 350 mg/kg, MSM 350 mg/kg, kondroitiini 240 mg/kg)


Esimerkki raaka-aine luettelosta jonka perusteella en varmasti syöttäisi kyseistä ruokaa koiralleni:

riisi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, maissi, kasvivalkuaisuute*, maissigluteeni, eläinrasvat, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kivennäisaineet, juurikaskuitu, kalaöljy, kasvikuidut, soijaöljy, frukto-oligosakkaridit, psylliumin kuoret ja siemenet, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), purasruohoöljy, isosamettikukkauute (luteiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde)

torstai 18. joulukuuta 2014

Hei mami rakensin lumiukon. Omaan jalkaani.

Laitetaan nyt meidänkin lumipallokuvat nettiin. Ihan ensimmäiset laatuaan. Oikeastaan ensimmäiset tätä kokoluokkaa olevat lumipallot tassuissa myös, onkohan tänne nyt satanut jotain erilaista lunta kun ei meillä ole tällaisia koskaan ennen tullut.


Näillä tassuilla ei Ariel enää jaksanut kävellä kotiin! Ne olivat niin raskaat nostaa eikä jalkakaan enää päässyt liikkumaan suoraan. 


Yksi kolmesta käveli tältä lenkiltä omin jaloin kotiin. Ja se oli tosiaan tuo pitkäjalka. Myös Ivin turkki keräsi sen verran lumipalloja että hänen liikkumisensa ei enää näyttänyt normaalilta joten kannoin molemmat pienet kotiin. Sitten seisoskeltiin lämpimässä ammeessa ja sulateltiin lumipalloja. Tiukassa olivat.

Flou näyttää kauhean isolta mötikältä kuvassa mutta ei hän noin iso oikeasti ole:) Ja vasten aurinkoa kännykällä kuvatessa ei tummasta koirasta saa kyllä hirveästi irti.

torstai 4. joulukuuta 2014

Koirahierontaa

Ivi ja Ariel ovat kuluneen syksyn ajan toimineet ahkerasti koirahierontaharjoittelukoirina (kuulostaa vähän liian pitkältä yhdyssanalta??:D) kun omistaja eli minä olen aloittanut opinnot ja tietysti kaikkea uutta koitetaan ensin omilla koirilla.

Varsinkin Ivin kanssa on ollut hyvä harjoitella kun hänellä on lyhyt turkki ja aloittevan hierojan on ollut helpompi löytää luustokohtia ja muuta vastaavaa sieltä (lyhyemmän) karvan alta. Lisäksi Ivi jaksaa ikuisuuksiin asti maata paikallaan ihmettelemättä kun mami käy taas läpi selkärankaa tai etsii jotain luukyhmyjä ja väittää että juuri tästä koirasta ne varmasti puuttuvat kokonaan kun ei niitä vaan löydy.

Ivin selässä oli melkoiset jumit jotka huomattiin heti opintojen alussa, ja joista olin johonkin pisteeseen saakka ollut tietoinen aiemminkin mutta hoitoon asti Iviä ei koskaan saatu, johtuen osittain saamattomuudesta ja osittain siitä että erään kerran kun Ivillä oli mahdollisuus päästä hierottavaksi hän koitti pakoon kaikin keinoin koska luuli todennäköisesti joutuvansa jonkinnäköiseen eläinlääkärityyppiseen käsittelyyn. Hän oli aivan kauhuissaan (vaikka normaalisti antaa vieraidenkin ihmisten silittää jos saa itse päättää milloin menee heidän luokseen) joten se homma jäi siihen.

Nyt selkä on pysynyt hieronnalla paljon parempana eikä ole jumiutunut enää samanlaiseksi kuin se alussa oli. Arielilla on niskan seudulla ollut vähän jumeja mutta ei kummempia ja Flou on nuoresta iästään huolimatta saanut takareitensä todella kireäksi joten niitäkin on sitten hoidettu. Opiskelu on ollut suhteellisen haastavaa mutta juuri niin mielenkiintoista ja innostavaa kuin olin ajatellutkin. Haaveena on ensi kesän jälkeen valmistuminen ja siihen perään näyttötutkinto että voisin sitten kutsua itseäni ammattitutkinnon suorittaneeksi koirahierojaksi. Ivi, Ariel ja Flou ainakin kiittävät ja ovat nauttineet tosi paljon kaikista hierontahetkistä vaikka käsittely on aika-ajoin ollut vähintäänkin mielenkiintoista kun uusia otteita on harjoiteltu ja latinaa (luita ja lihaksia) treenattu siinä samalla...

Ariel käsittelyssä. (Koittakaa olla välittämättä likaisesta turkista joka näyttää siltä ettei sitä ole puoleen vuoteen pesty tai harjattu!)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Iso Flou

Flou on jo puolivuotias! Uskomatonta.
Pikkupentuaika on nyt jo virallisestikin sitten takana päin. Flousta on kasvanut ihana nuori poika mutta mihin nämä kaikki kuukaudet ovat menneet? Toisaalta kun pentukuvia nyt katselee, tuntuu että kesästä on aivan kauheasti aikaa... Siitä kun Flou painoi alle kaksi kiloa ja oli Arieliakin pienempi ja oli lämmin ja leikimme takapihalla. Voisin vannoa että olen tuntenut Floun paljon kauemmin...

Flou ei ole ollut mikään helpoin pentu eikä tosiaan mikään enkeli, mutta en sellaista odottanutkaan. Jo ennen luovutusikää pennuista pystyi helposti näkemään, että Flou oli ehkä vilkkain kun taas yksi isompi pentu oli selvästi rennompi tyyppi joka tykkäsi ottaa rauhassa. Floulla vauhti on pelkästään lisääntynyt ja tämä kyseinen velipoika on edelleen rauhallinen kaveri. 

Floun kanssa on tehty aivan valtavasti töitä että hän on nyt suhteellisen helposti käsiteltävä, perusasiat osaava, lähes kaikkeen avoimesti suhtautuva koira jota voi helposti ulkoiluttaa vapaana ja joka on helppo ottaa mukaan eri paikkoihin.
Jos Ivin pystyi pienenä pesemään ja trimmaamaan ilman suurempaa painia, jättämään pentuaitaukseen hiljaa odottamaan, laittamaan pieneen kantolaukkuun jossa hän matkusti lentokoneessakin niin hiljaa etteivät muut matkustajat edes tienneet että mukana on koira, ei Floun kanssa olisi näistä selvitty ikinä pelkästään totuttamalla tai odottamalla että tilanne paranee ajan kanssa. Kyllä siinä on takana monta tuntia treeniä ihan kaikenlaisten "perus" toimenpiteiden kanssa.

Nyt (itse) vanhempana ja edes aavistuksen verran viisaampana on sosiaalistaminen hoidettu niin, ettei se ole mennyt ainakaan aivan pieleen ja kaikenlaisiin koiriin ja ihmisiin ja ääniin ja asioihin on käyty tutustumassa, mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Oikeastaan mikään asia ei ole Flouta missään vaiheessa edes pelottanut.
Myös ongelmiin joita on ilmennyt on puututtu sillä hetkellä kun ne on huomattu, ja niihin on puututtu järkevällä tavalla eikä yritetty jotain ihan tyhmiä juttuja tai viittä eri asiaa ennen kuin on saatu homma toimimaan. Ja useampaan kohtaan on ratkaisu aivan yksinkertaisesti siedättäminen+vastaehdollistaminen eikä siinä mitään oikopolkuja ole.

Kotona Flou on hiljainen ja tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja saatuaan myös rauhallinen. Hän tykkää olla huomion keskipisteenä ja silitettävänä mutta viihtyy kyllä omilla jaloillaankin paljon enemmän kuin nämä meidän kaksi sylikoiramaltaa. Yöt nukkuu tosi hyvin ja antaa minun (ja Ivin ja Arielin:) nukkua aina juuri niin pitkään kuin haluamme. Illalla Flou menee kiltisti omaan häkkiin nukkumaan joka on jäänyt vähän tavaksi sisäsiistiksi opettelun ajoilta, mutta aamulla kun hän herää hän haluaa sieltä pois, ja jatkaa sitten unia meidän muiden vieressä.
Harrastuskaverina Flou on mahtava ja taitaa nyt jo osata temppuja enemmän kuin Ivi ja Ariel. Myös agilityssä löytyy vauhtia niin että hyvä jos tulevaisuudessa koirasta näkyy takavalot ja itse en kyllä näillä taidoilla pysy perässä.

Sain siis kaikkea mitä toivoin ja paljon kaikkea mitä en edes osannut toivoa. Flou on koira, jonka seurassa on kaikilla miellyttävä olla ja hän kyllä hurmaa kaikki, isoista miehistä pieniin lapsiin.

Miten niin näytän hullulta kun hymyilen?? Miten niin TAAS?
-----> http://maltanallet.blogspot.fi/2014/08/hyvaa-iltaa.html

torstai 27. marraskuuta 2014

Hei talvi

Lumi tulee ja lumi menee, ja sitten taas kävellään märkiä ja likaisia teitä ja pestään tassuja ja pestään tassuja...
Muutama kunnon luminen päiväkin on jo saatu, mutta kauan sitä ei ole kestänyt. Flou sai tyypilliset pentuhepulit ensimmäisen kerran lunta nähdessään ja on kyllä tykännyt ulkoilla lumisella ilmalla paljon. Varsinkin syvemmässä hangessa pomppiminen ja nenän työntäminen kokonaan lumeen on mukavaa hommaa.

Luminen puudeli ja kohta jo hienon pituiset korvakarvat

Ja alligaattori puree Arielia hännästä...


Ivi näyttää hassulta nykyään kun kuono on ajeltu lyhyeksi. Silmät vuotaa myös varsinkin toiselta puolelta tosi paljon ja valuvat pitkälle kun ei ole edes niitä karvoja pysäyttämässä. Ehkä myös tuuli osuu nyt enemmän silmiin. Koitamme kuitenkin vähän aikaa mennä lyhyellä versiolla, naaman saa näin ainakin pysymään kuivana paremmin kuin pitkät karvat jotka ovat helposti melkein koko ajan märkänä. Ehkä uusi ruokavalio auttaisi...

Kuvasta näkee myös Ivin mielipiteen kylmällä ilmalla ulkoilemisesta, ei sinne pihalle seisoskelemaan pakkasella mennä...


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Onnea prinsessalle

Ariel täyttää 4 vuotta!


Luulin jo toisen vuoden peräkkäin että Ariel täyttäisi kolme, mutta tarkempi laskutoimitus osoitti että kyllä hän tosiaan jo neljä täyttää. Ariel on ehdottomasti perheen vauva eikä koskaan vanhene meidän silmissämme;)

Ariel on ehdoton sylivauva jolta saa rakkautta aina. Hänellä ei ole ollut sellaista hetkeä ettei hän tulisi syliin, viereen tai silitettäväksi. Suhteellisen voimakas arkuus on tehnyt elämästämme joskus haastavaa mutta sekä itseni että Arielin puolesta olen tosi iloinen että hän päätyi juuri meidän perheeseen eikä mihinkään muualle.

Yli 20 vuotta sitten leikimme pienellä valkoisella koiralla joka toimii pattereilla ja liikkuu eteenpäin ja haukkuu kimeästi. Taisi olla joku enne siitä, millaisia koiria meille vielä joskus tulisi!

Muistin koko patterikoiran ja sen olemassaolon vasta paljon sen jälkeen kun meille oli ensimmäinen ihan oikea karvainen muuttanut. Hauva löytyi vanhempien varastosta ja pienellä harjauksella siitä sai ihan kelpo koiran. Silloin testattuna se vielä piti ääntä ja liikkuikin:D Nyt ei ole pattereita sisällä joten jää arvoitukseksi vieläki vanhalla rouvalla askel kulkisi kuinka keveästi. Jos muistikuva on yhtään oikea, Ivi ei ainakaan arvostanut tuota vinkuvaa lelua ja taisi huutaa sille takaisin. Joitain vuosia patterikoira on koristanut meidän hyllyä.

Tuo patterikaveri on tosiaan vähän päälle 10cm säkäkorkeudeltaan, Ariel on makuulla suunnilleen saman kokoinen<3


perjantai 21. marraskuuta 2014

Ratatreeniä

Ivin kanssa käymme kerran viikossa tekemässä lyhyttä agilitytreeniä hallilla, lähinnä pieniä ratoja. 
Aikatauluongelmien takia olemme jo jonkin aikaa olleet ryhmässä, jossa on paljon harrastuksen vasta aloittaneita koiria ja radat ovat olleet kivoja ja helppoja eikä ole ollut paljon edes kontakteja ja Ivi on tykännyt tosi paljon.

Pitkästä aikaa saatiin taas videota aikaiseksi.
Paras ohjaus on toiseksi viimeiselle esteelle putkeen "wiiii oho mami unohti radan".
(Muistin että siinä olisi ollut vielä joku hyppy ennen putkea)
Jostain syystä videon laatu laskee aivan järkyttäväksi kun sen lataa tänne. Höh.

video

Sitten kun virallisiin kisoihin tulee joku miniminimini-luokka kaikkein pienimmille koirille niin me lähdetään taas Ivin kanssa kisaamaan, ihan vaan huvin vuoksi;)
Koska kivahan näitä olisi juosta vaikka joskus kisoissakin, vaikka vain kokemuksen takia, jos hypyt olisi esim. 25 tai alle. Sitten siinä olisi jotain järkeä, jota ei voi sanoa siitä, että laittaisi Ivin hyppimään säännöllisesti korkeampia rimoja kuin nuo.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Sitä sun tätä ja mattohaaveita

Viikonloppuna kävimme pitkällä lenkillä metsässä ja lumihiutaleita leijaili ilmassa mutta taisivat sulaa ennen kuin osuivat maahan.
Aamukahvi juotiin lenkkipolun varrella.

Iviä paleli villapaidasta huolimatta ja vaikka karvatkin ovat jo sen verran pitkät että harkitsen niiden leikkausta... mutta taitaa jäädä vain siistimiseksi koska talvi on edessä ja kylmä tulee.


Flouta saattaa kohta jopa uskaltaa kutsua sisäsiistiksi. Sisään pissailu loppui jokin aika sitten kuin seinään. Ihan niin kuin hän olisi yksi päivä päättänyt että taidanpa tästä lähtien tehdä tarpeet vain ulos. Iltaisin tuo muutos on ollut helppo huomata. Ennen hän pissaili aina illan aikana niin monta kertaa että häntä olisi saanut olla koko ajan käyttämässä ulkona. Vaikka päivällä menikin jo monia tunteja ilman pissailua ja varsinkin silloin kun en ole kotona ei sisällä ole käyty pissalla enää aikoihin, ovat nuo illat olleet tosi vaikeita.

No nyt on sitten mennyt jo monia päiviä ilman että on lätäköitä tarvinnut siivota. Tuo pissailu alkoi yhdessä vaiheessa tuntua niin mahdottomalta että ajattelin ettei meidän talossa enää koskaan tulla käyttämään mattoja. Nyt uskallan jo varovasti haaveilla meidän uuden pehmeän matonkin laittamisesta lattialle, sitten jossain vaiheessa... Floun tullessa meille sanoin että joulun jälkeen harkitaan mattoja taas ja ehkä se siihen nyt meneekin:)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Terveysjuttuja

Ivi on toipunut hyvin pienestä leikkauksesta jossa poistettiin huulesta möykky, ja leikkauskohtakin on jo tosi hyvän näköinen. Tikit poistettiin jo jokin aika sitten ja nyt on saanut taas elää ilman tötteröä päässä. 

Ikävää on kuitenkin se, että lääkärikäynnin aikana Ivi alkoi hurjasti raapia kaulaansa ja poskia heti kun kauluri otettiin pois, ja huomasin, että iho oli tosi pahan näköinen isolta alueelta. Hän alkoi myös läähättää hurjasti ja pahimmat alueet näyttivät jopa märkivän. Nämä näkyivät nyt hyvin koska karva on ajeltu niin lyhyeksi. En tiedä, miten ärtynyt iho oli jo aiemmin ollut, mutta ei varmasti niin paha kuin nyt koska noin pahan punoituksen olisi varmasti huomannut kun vaalean karvan alla on ihan kirkkaan punainen iho. 

Lääkäri antoi samantien uuden antibioottikuurin mutta sanoi että ehkä pitää alkaa jotain allergiajuttuja miettiä jos ei lopu. 

Lisäksi Ivin silmien vuotaminen on patin poiston ja karvojen leikkauksen jälkeen ollut ihan mahdotonta varsinkin toisessa silmässä ja siihen pitää nyt keksiä jotain...

Kaikkien näiden ongelmien keskellä unohtui melkein kokonaan se positiivinen puoli eli patologin lausunto tuli ja tuo poistettu möykky oli ollut vain jonkinlainen tulehdus.

Ivi on myös siirtynyt nyt kokonaan kotiruualle, olen koittanut rakentaa hänelle jonkinlaista mahdollisimman terveellistä ruokavaliota. Siitä sitten lisää myöhemmin... Vajaa viikko menty uudella ruualla joka on maistunut tosi hyvin ja nyt tiedän ainakin tarkasti mitä Ivin suusta alas menee. Haimatulehduksen jälkeen syödyistä laihisnappuloista ei vaan oikein löytynyt sellaista mihin olisin lopulta ollut tyytyväinen ja pakko koittaa jos silmien vuotamiseen tulisi mitään parannusta. Lisäksi ajoittaiset kutinat, raapimiset ja tassujen järsimiset olisi kiva saada kokonaan loppumaan, enkä nyt sano että ruoka näitä kaikkiin auttaa mutta ei siitä ainakaan pitäisi haittaakaan olla.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Paras metsälenkki aikoihin

Aamulla ei huvittanut lähteä ulos, eikä nopean pissareissun jälkeen huvittanut todellakaan lähteä pidemmälle lenkille. Pimeää oli vaikka kello oli jo lähempänä yhtätoista ja vettä tihrusi koko ajan vähän, ärsyttävästi.

No pakkasin silti koirat autoon ja ajoimme lyhyen matkan pururadan/metsän reunaan. Puolitoista tuntia metsässä lenkkeilyn jälkeen koko masentavan näköinen päiväkin oli unohtunut:)

Flou pääsi ensimmäisen kerran ihan oikeasti metsään, kun poikkesimme polulta. Yleensä kuljemme polkuja pitkin koska Ivin ja Arielin on usein kovin hankala liikkua pitkien varpujen ja muun seassa. Nyt oli kuitenkin sellaista maastoa että päästiin hyvin liikkumaan ja kannoin Iviä vaikeissa kohdissa. Flou oli aivan onnessaan ja juoksi vain paikasta toiseen. Koko kolmikko viipelsi kantojen yli, kaatuneiden puiden ali, sammaleella, ihanaa.

Ivillä täytyy pitää tötteröä päässä koko ajan, koska muuten hän ei tee muuta kuin raapii naamaansa. Lääkärikin antoi luvan ulkoilla ilman tötsää, mutta ei siitä tule mitään. Onneksi tötterö on aika pieni eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen juuri Ivin menoa haitannut. Hän näytti kyllä tosi hassulta metsässä tuo hökötys päässään ja villapaita päällä.

Matkalle osui pieni lampi jonka rannassa kävimme, ihan vaan koska koirat halusivat sinne mennä haistelemaan. Flou innostui ensin leikkimään tuttua Pyydystä lehdet vedestä- leikkiä ja sai jalkansa märiksi, mutta yhtäkkiä saikin jonkin hepulin ja alkoi juosta pitkin rantaa, ja syöksyi lopulta monta metriä lammikkoon niin että minulla ehti jo sydän pompata kurkkuun ja olin lähdössä häntä "pelastamaan" mutta siellä hän ihan iloisesti kääntyi lopulta ympäri ja ui takaisin rantaan. Syvyyttä ei myöskään tainnut ihan hirveästi olla. Floun uinti näytti niin hyvältä että katselin sitten vaan rannalta ja odottelin että hän kauhoi takaisin:D Siinä vaiheessa kun tajusin että hän ei ole hukkumassa lammikkoon tajusin myös ottaa muutaman kuvan kameralla joka roikkui valmiiksi kaulassa.

Onhan se ihan hyvä aloittaa uimakoulu marraskuussa. Sitten Flou juoksi tietysti hulluna rannalla märän turkkinsa kanssa eikä vaikuttanut edes mitenkään viluiselta. Vähän tämän jälkeen huomasin myös että olimme hiukan eksyneet, joten matkalla autolle Flou ehti jo vähän kuivua. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin yksin siellä metsässä tuon Floun muutaman sekuntin kestäneen uinnin jälkeen. Olen ihan vakuuttunut että tämä oli kostoa eiliseltä; vietimme yli neljä tuntia kurssilla opetellen villakoiran trimmausta ja Floulla meinasi loppua huumori muutaman kerran tuon treenin aikana.

Seuraavalla kerralla kun masentaa eikä mikään huvita mitä teet?
Lähde koirien kanssa metsään.

Ivi näytti hassulta pieneltä mummelilta metsässä tötsä päässään. Nauhatkin roikkuvat kaulassa niinkuin olisi huivi päässä:)

Tötterö ei kuitenkaan menoa haitannut, tässä tasapainotellaan märän ja liukkaan puun päällä.

Kerrankin oli kamera oikeaan aikaan mukana, pitäähän se villakoiran ensimmäinen uinti saada ikuistettua vaikka kuvanlaatu onkin tätä luokkaa.

Sori mami villahousut kastu vähän.

Tyytyväisenä suoritukseen. Tuleva uimamaisteri.

Maailman parasta lenkkiseuraa <3 En vaihtaisi tätä kolmikkoa mihinkään.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Patti huulessa

Yhtenä aamuna jokin aika sitten huomasin, että Ivin ylähuuleen oli ilmestynyt tosi iso (Ivin kokoon nähden iso...) patti... Ainakin sellainen herneen kokoinen. Se näytti tosi ikävältä ja punoitti ja ehkä märki vähän. Ihmettelin, miten on mahdollista etten ollut huomannut sitä edellisenä iltana hampaita pestessä, mutta ehkä se ei ollut vielä silloin niin iso... tai ehkä olin väsynyt enkä oikeasti vaan huomannut. Enpä tiedä. Siinä se nyt oli.

Soitettiin heti lääkärille ja saatiin seuraavalle päivälle aika. Patti oli samanlainen lääkäriin mentäessä kuin silloin kun sen löysin. Saatiin antibioottikuuri, koska mahdollisuus oli, että patti olisi vain joku tulehdus. Mutta jos se ei sellainen olisi, niin silloinhan se ei antibiooteilla katoaisi ja sitten se leikattaisiin pois. Koepalaa ei olisi pelkästään järkeä ottaa koska samalla operaatiolla poistetaan koko möykky, ja se oli kuitenkin sen verran iso ja sellaisessa paikassa että sitä ei siihen kannattaisi jättää. Sitten koko patti lähetettäisiin patologille tutkittavaksi. Lääkäri ei tietysti pelkästään katsomalla sen ihmeempiä osannut patista sanoa, itsekin siitä näin että se on aika kova, irtonainen (ei siis esim. suussa tai limakalvoissa kiinni) ja melko ikävän näköinen ja iso. Lääkärin mielestä se oli kuitenkin hiukan epätavallisen näköinen ja kokoinen.

Odotettiin, odotettiin ja toivottiin mutta ei se antibiooteilla mihinkään lähtenyt. Reilun viikon päästä ensimmäisestä käynnistä palasimme lääkäriin poisto-operaatiota varten. Kaikki sujui hyvin ja Ivi oli lääkärissä yhteensä alle 3 tuntia ja sitten saimme hänet taas kotiin. Kauluri päässä ja väsyneenä. Karvat kuonosta toispuoleisesti ajeltuina. 

Ivillä oli edelleen valjaat päällä joten kotona jouduin irrottamaan kaulurin että saatiin valjaat pois. Kokonaiset 15min Ivi ehtikin ilman kauluria olla kun koitti ensimmäisen kerran raapia naamaansa tassullaan. Ei muuta kun kauluri äkkiä takaisin päähän. Tuon 15min aikana ehdin kuitenkin saksimaan Ivin toisenkin puolen kuonosta lyhyeksi. Ivi oikeastaan nukkui tämän toimenpiteen ajan. Olisi tietysti ollut kivempi ajaa koneella ja olisi tullut siistimpi, mutta en todella halunnut alkaa trimmerillä tökkiä tuota pientä kuonoa missä oli kasa tikkejä toisella puolella.

Nyt sitten syödään 3-5pv särkylääkettä, antibioottikuuri loppuun, odotellaan ensi viikolla pelko takapuolessa lääkärin soittoa että mikä ihme tuo patti sitten lopulta oikein oli kun patologi sen on selvittänyt, ja sitten 10pv päästä poistellaan tikkejä. 

Ivi voi nyt ihan hyvin tilanteeseen nähden, nukkuu vieressä. Hän näyttää suloiselta karvattomalla kuonollakin ja leikattu puolikin on ihan siistin näköinen tikeistä huolimatta.

Tässä vielä kasa kännykällä otettuja kuvia. Lopussa kuva siitä kamalasta patista siinä vaiheessa kun sen löysin, älkää selatko alas jos ette halua nähdä öllöä pattia. Kuvanottohetkestä se muuttui kovemmaksi ja osittain mustaksi/ruskeaksi ja lopetti märkimästä ennen leikkausta.


Urheana leikkausta odotellessa...

Huuli turvonnut, rakas matkalla kotiin

Kamala patti ennen ensimmäistä lääkärikäyntiä. Ei siitä parempaakaan kuvaa saanut. Ja kurakelien jäljiltä naamakarvat ihan kauheat ja likaiset



torstai 30. lokakuuta 2014

Match show-ura jatkuu

Viikonloppuna Flou osallistui toiseen mätsäriinsä ja nyt sujui jo ihan superisti ekaa kertaa paremmin! Flou käveli aivan täydellisesti mukana, seisoi eikä istunut tai pyörinyt ja antoi pöydällä katsoa hampaita vaikka tuomari halusi katsoa ne varmaan viiteen kertaan. Siis hyvä vaan että saadaan paljon harjoitusta siitäkin. Flou ei myöskään häiriintynyt yhtään edessä ja takana kulkevista pennuista joilla oli vielä lapsia ohjaajina ja jotka kirjaimellisesti hyppivät päälle. Nämä on hyvää treeniä meille, ja palkkaan Flouta tosi paljon kun hän pystyy keskittymään tällaisissa ympäristöissä. Varsinkin muiden ihmisten ja koirien ympärillä keskittyminen on välillä hankalaa kun Flou tykkää niin paljon kaikista ja haluaisi aina tervehtiä.

Yhtä kiva juttu oli se, että tapasimme Floun veljen! Tämä veli oli se pentuna kaikkein pienin, Flou oli toiseksi pienin. Yllättävän eri näköisiä pojat naamasta olivat, mutta muuten aika saman kokoisia ja luonteeltaan ihan saman oloisia. Ihan erilaisessa trimmissäkin tosin olivat. Floulla paljon pidempi turkki mutta silti paljon vaaleampi. Pojat olivat myös silminnähden iloisia kun kohtasivat taas toisensa ja olivat niin täydelliset leikkikaverit toisilleen. Ihan saman kokoiset ja Flou pääsi viimeinkin leikkimään "villakoiraleikkejä" kun Ivi ja Ariel eivät sellaiseen lähde (hakataan etukäpälillä kaveria).

Ostin Floulle myös fleece-manttelin jossa on silkkinen sisäpinta. Vaikutti ainakin alkuun sellaiselta ettei takuttaisi turkkia ihan kamalasti minkä nuo meidän Hurtan manttelit kyllä tekevät vaikka muuten ovatkin tosi ihanat ja lämpimät. Sitä olisikin melkein jo heti mätsäripäivänä tarvittu kun ulkona oli todella kylmä ja koko aamun satoi sellaista jäistä tihkua. Siitä huolimatta meillä oli tosi mukava mätsärireissu. Seuraavaksi kerraksi taidetaan kuitenkin etsiä hallimätsäreitä;)



maanantai 27. lokakuuta 2014

tiistai 21. lokakuuta 2014

Doboilua

Sen jälkeen kun Ivi ensimmäisen kerran tajusi että Dobo-pallon päälle kuuluu kiivetä, on häntä ollut vaikea pitää poissa pallolta. 

Ivillä on oma vaaleanpunainen 45cm pallo jonka päälle hän pystyy helposti hyppäämään. Pallolla on tehty istumista, maahan menoa, seisomista, tassujen antamista istualtaan ja seisaaltaan, kieppejä molempiin suuntiin, kumarrusta, oravaistuntaa ja tuetun takajaloille nousemisenkin Ivi on tehnyt. Dobo on tosi hyvää liikuntaa koirille ja auttaa monella osa-alueella esim. tasapainossa, keskittymisessä, syvien lihasten kehittämisessä ja auttaa koiraa ymmärtämään ja hallitsemaan paremmin kroppaansa esim. takapäätä mikä on monelle koiralle vaikeaa.


Ariel ei ole niin innostunut Dobosta, hyppää kyllä pallolle mutta ei ole mitenkään innoissaan sen päällä tasapainottelusta. Hänen erikoisliikkeensä onkin pallon vieritys etutassuilla takajalkojen ollessa maassa. Myös tasapainoalustalla Ariel tykkää tehdä asioita. Tarkoitus olisi tehdä pallostakin Arielille kivempi asia, superherkuilla palkkaamalla kunhan aikaa löytyy.


Floukin on saanut jo harjoitella Doboa ja tekee jo ihan hyvin liikkeitä pallolla. Hän on myös usein kursseilla demoamassa liikkeitä uusille kurssilaisille. Ainoastaan en anna hänen hyppiä alas pallolta vaan nostan aina alas. Floukin tykkää tosi paljon treeneistä mutta hän nyt tykkää kaikesta missä saa tehdä asioita ja syödä samalla. Doboa on siis mahdollista tehdä turvallisesti pienemmänkin pennun kanssa jos käyttää järkeä, varsinkin jos pentu hallitsee jo hyvin omaa kroppaansa ja liikkeet pallon kanssa ovat hallittuja. Pitkää treeniä ei tietysti pidä tehdä mutta palloon tutustumista ja esim. tasapainoalustan päällä seisominen/ yli käveleminen on hyvää totuttelua senkin kannalta että pentu oppii erilaisiin ja epätasaisiin alustoihin.

Ivi on meillä ihan ylivoimaisesti eniten hullaantunut Doboon, pallot saa tosiaan pitää piilossa tai muuten niiden kimpussa oltaisiin koko ajan. Palloahan pitää tukea ja pitää paikallaan koko ajan kun koira on pallolla joten ei ole turvallista että niiden päälle koitettaisiin hyppiä omia aikojaan. Me suositellaan Doboa kaikille koirille ja omistajille, koirat ovat innoissaan ja omistajat saavat samalla ihan kuin huomaamatta treenattua myös itseään:)


maanantai 20. lokakuuta 2014

Agilityä ja muuta treenausta

Floun kanssa on alettu jo pienenä harjoitella agilityä tukevia asioita. Kiire minulla ei ole häntä päästä hypyttämään ja keppejä olen ajatellut alkaa harjoitella 2x2 ensi keväänä kun hän on vuoden ikäinen. On kuitenkin paljon juttuja mitä pennun kanssa voi tehdä joista on myöhemmin lajissa hyötyä, jotka eivät haittaa pennun kehitystä. Flou on ollut hallilla nyt kolme kertaa mukana treenaamassa. Ivin kanssa käymme kerran viikossa tekemässä radanpätkää ja sen jälkeen Flou on päässyt vähän ottamaan tuntumaa hallissa treenaamiseen. Ja tietysti tärkeäähän on myös itse hallilla/kentällä oleminen, siellä ääniin ja muihin koiriin ja kaikkeen mahdolliseen tottuminen.

Vauhtiraketti lentää pitkin jalkapallokenttää

Hallilla on treenattu:

-Putkea. Suoria ja kaarella olevia. Flou rakastaa putkea ja irtoaakin jo putkeen hyvin

-Siivekkeiden läpi juoksemista ilman rimoja tai maassa olevilla korokkeilla

-Vähän takaakiertoja

-Muutamia peräkkäisiä hyppyjä (=siivekkeiden läpi juoksuja)

-Hypyn takana odottamista



Kotona on treenattu:

-Puomin alastuloa (2on2off), kontaktille jäämistä

-Kiertämistä (lampun, rikkalapion varren...)

-Epätasaisilla, liikkuvilla alustoilla olemista (esim. tasapainotyynyt, puulevy minkä alla oli puolikas halko =minikeinu ja sen keikuttamista:)


Tässä vaiheessa keskitymme kuitenkin vielä tosi monipuolisesti erilaisten asioiden harjoitteluun ja esimerkiksi temppuja ja koiratanssinomaisia liikkeitä treenataan päivittäin. Viimeisimpänä olen alkanut sheipata Floulle katso oikealle/katso vasemmalle joka on ollut tosi hauskaa ja muutamassa päivässä ollaan saatu homma jo hyvälle mallille. Samaan aikaan harjoittelussa on esim. esineestä kahdella tassulla kiinni pitäminen, kyljelle meno, oravaistunta, molemmat sivut sivuille tulo ja siinä eri suuntiin seuraaminen hyvin pieniä askeleita, kumarrus, rummutus...

Pitää myös mainita, että hallikauden alettua Ivi on ollut taas niin mahtava agilitykoira ja olen hänestä hurjan ylpeä. Ivin kanssa on niin kivaa jälleen treenata. Ainoa syy miksi me Ivin kanssa treenataan onkin juuri se: koska se on kivaa. En usko, että starttaan enää Ivin kanssa kisoissa. 
Ivin ilmeestäkin näkee, kun hänet jättää lähtöön odottamaan, että hän oikein haluaa päästä radalle. Verrattuna ulkokenttätreenit, kun Ivi istui siellä sen näköisenä että lähtisi mieluummin autoon ja jäikin useimmiten lähtöön istuskelemaan. No nyt sisällä mennään täysillä. Tosi matalilla hypyillä, että Ivillä olisi mahdollisimman helppo ja kiva mennä.

Viimeisissä harjoituksissa taas sai kokea onnistumisen riemua kun Ivi irtosi kepeille tosi kaukaa, haki toisen keppivälin josta alkoi pujotella ja veti koko kepit kovaa vauhtia toiseen päähän asti, kun itse odotin kaukana takana. En edes halunnut keskeyttää pujottelua koska hän lähti sinne niin vauhdilla ja innoissaan ja suoritti kepit itsenäisesti. Nämä on meille tällaisia pieniä onnistumisen hetkiä, ja ehkä nämä ovat juuri se koiran kanssa harrastamisen idea: tehdään yhdessä asioita ja iloitaan siitä, kun toinen onnistuu jossain mikä juuri meille kahdelle on hieno asia. Sama se meneekö oppikirjan mukaan vai ei.
Seuraavilla kerroilla Ivi haki oikean välin, ja irtosi keppien jälkeiselle hypylle hienommin ja kauemmas kuin koskaan ennen. Ivi on ihana<3


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ihana kamala pentuarki

Pennut ovat ihania ja pennun kanssa elämä on ihanaa. Pennun koulutus on ihanaa ja pennun kasvamisen ja oppimisen seuraaminen on ihanaa. 
Aina arki pennun kanssa ei kuitenkaan ole ihanaa. Vaikka kuinka haluaisi, ja vaikka mitä tekisi, ja vaikka olisi kuinka hyvät hermot. Välillä on vaikeaa, tuskaista, kamalaa ja ikävää. Niin se vaan on, vaikka useimmiten olisikin ihanaa. Tässä vähän juttua siitä.

1.Ruokailut ja huutaminen
Flou syö edelleen ainoastaan koulutuksen kautta. Hänellä on aina nälkä. Hän haluaa aina ruokaa. Aina. Heti. Nyt. Ja hän kertoo sen kovaan ääneen.
Haukkuminen ja kiljuminen alkaa aina, kun Flou luulee että joku saa ruokaa ja hän ei saa. Lisäksi jos mihinkään toimintoon/käytökseen aletaan rakentaa kestoa liian nopeasti tai jos hän ei heti ymmärrä mitä pitäisi tehdä saadakseen naksauksen ja palkan, niin kiljunta alkaa melko varmasti.

2.Hissikäytös
Lenkeiltä takaisin sisään tullessa Flou on niin kierroksilla ettei malttaisi odottaa hississä. Hän joko hyökkäilee Ivin ja Arielin kimppuun tai alkaa huutaa kun paikallaan pitäisi odottaa noin 6 sekuntia. Hissi on myös ehkä ainoa paikka maailmassa jossa hän joka toinen kerta ei muista mitä "istu" mahtoikaan tarkoittaa.

3.Yhteiset hihnalenkit
Floun kanssa ulkoilu on ihanaa silloin kun hän on yksin hihnalenkillä tai jos lenkkeillään vapaana. Yksinään Flou kulkee suhteellisen nätisti hihnassa ja vapaana pysyy lähellä ja tulee luokse luotettavasti. Mutta sitten kun kaikki kolme ovat samaan aikaan hihnalenkillä on se jotain aivan kamalaa. Suurimman osan ajasta Flou vetää, riehuu, kiskoo, suuttuu kun ei pääse vetämällä eteenpäin, alkaa purra hihnaa, Iviä, Arielia, juosta ympyrää ja hyppiä kuin villiintynyt hevonen. Siinä on ulkoilusta hauskuus kaukana.

4.Vesikupissa uiminen
Koirilla on ollut käytössä kevyt vesikippo jonka Flou on nyt muutamana iltana päättänyt tyhjentää, muuten kuin juomalla. Ensin sinne laitetaan jalka, ja läikytetään. Sitten tökitään kuonolla ja lopulta sähelletään kupin kanssa niin kauan että se kaatuu ja sitten astellaan lammikossa ja heitellään kuppia muutaman kerran ympäri huonetta.
Sitten ihmetellään miksi siellä ei enää ole mitään juotavaa.

5.Jalkojen kuivaus
Lenkin jälkeen jalkoja, takajalkoja varsinkaan, ei saisi kuivata pyyhkeellä. Silloin hyökätään hampailla pyyhkeen kimppuun, ja lopulta käden kimppuun. Tämä on yksi niitä harvoja tilanteita milloin Flou enää edes puree käsiä. Ja hän puree aika kovaa. Vaikka muuten häntä saakin käsitellä aivan hienosti...

Tässä nyt jotain mitä on päällimmäisenä mielessä.

Nämähän nyt eivät ole mitään kovin epänormaaleita asioita pennuille, mutta välillä oi niin ärsyttäviä kun pitäisi saada jotain tehtyä ja ajatukset pennun kanssa vaan eivät kohtaa. Ja näille kaikille yritämme siis koko ajan tehdä jotain, ongelmat on tiedostettu ja niistä pyritään eroon. Koulutusta, treeniä, harjoittelua. Syvään hengittämistä ja toistoja. Ja toistoja. Ja suurimmaksi osaksi kaikki on kuitenkin ihanaa:)


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaunis syksy

Syksy ei ehkä ole meidän lempivuodenaikoja sateineen ja tassupyykkeineen ja pimeyksineen ja kylmäkin tulee mutta onhan siinä syksyllä aina ne pari viikkoa kun ulkona on kauniin väristä ja puut tiputtelee lehtiään. Ennen kuin sekin kaikki muuttuu tylsäksi harmaaksi. No mutta ehdimme saada muutaman kuvan kun värit olivat vielä kivoja ja aurinkokin hiukan paistoi.

Lehtikasoissa oli kiva leikkiä mutta ikävää oli se, että sieltä seasta löytyi kaikenlaisia "aarteita" jotkan koiran kuono tarkasti haistoi mutta joita ei voinut nähdä. Esim. iso pala pizzaa. (?!) Floun luoksetuloa on vahvistettu niin paljon että sain hänet jopa tulemaan luokse pizzapala suussa, pienen epäröinnin jälkeen kun hän hetken mietti että saisiko siitä hyvän hippaleikin aikaiseksi mutta sitä ei onneksi olla hänen kanssaan alettu harrastaa. Jouduin kyllä sormilla sen kaivamaan melkein kurkusta asti ulos. Sai sitten kalkkunaa vaihtokauppana.

Eilen oli sitten pesupäivä ja tänään tottakai sataa. Saatiinhan sitä yksi ilta valkoisistakin koirista nauttia. Ivin takit ja puserot on myös jo kaivettu esiin, kylmä alkaa olla. Toissailtana Flou ei myöskään halunnut lähteä enää iltakävelylle koska paleli. On siinä pennulla taas ihmettelemistä kun pitää tottua ihan uusiin lämpötiloihin ja kohta on ensimmäinen talvi lumineen ja pakkasineen edessä.













sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Nätit

Ei täällä muuta kun tultiin vaan näyttämään teille miten nättejä me ollaan!

Ivi 5v 8kk nauttii syksyisistä auringonsäteistä. 

Ariel 3v 10kk tuuli tekee temppuja turkille.

Flou 17 viikkoa- trimmi. Hänhän näyttää ihan villakoiralta:)


torstai 2. lokakuuta 2014

Syysuinti

Yhtenä ihanan lämpimänä syyspäivänä kävimme lammen rannassa kävelemässä, ja Ivi halusi tapansa mukaan tarkistaa kaikki laiturit. Flou puolestaan innostui leikkimään rantavedessä, eikä se vesi onneksi vielä niin kylmältä edes tuntunut. 

Kaikkein kivoin leikki oli yrittää pyydystää vedessä ajelehtivia lehtiä. Liian syvälle ei olisi viitsinyt kahlata mutta lehtiin piti silti koittaa kurkottaa. Ja sitten juosta hulluna lehti suussa jos sen sai kiinni. Tai hyppiä muuten vaan rannan ja veden välimaastossa. Kotona pitää kuitenkin edelleen välillä kiljua kuin mielipuoli kun suihkussa kastuu...




Kuonon pää kävi uimassa...


Ja Ivi kävi juomassa:)


Ihan näin syvälle uskallettiin mutta ei kyllä yhtään pidemmälle! 
Mukavaa että Flou on nyt taas innostunut vedestä, pari viime kertaa mökillä häntä ei ole yhtään kiinnostanut kastella edes jalkoja mutta kyllä se vesi nyt näyttää taas kiinnostavan.