lauantai 7. joulukuuta 2013

Haimatulehdus, päivä 3

Aamulla Ivi olisi pitänyt viedä takaisin lääkäriin jos vointi olisi ollut huonompi tai jos hän ei olisi syönyt tai juonut. Lääkäri halusi, että soitamme hänelle joka tapauksessa vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan ja kunto olisi parempi, koska hän halusi tietää myös että kaikki on ok.

Puoli tuntia ennen ruokaa Iville pitää antaa ruiskulla suuhun mahansuojalääke, ja ruokaan sekoitin ja lämmitin hänelle pieniä paloja keitettyä kanaa, erikoispurkkiruokaa jota olimme ostaneet ja erikoisnappulaa jotka liotin vielä lämpimässä vedessä. Ivi söi lähes kaiken! Sitten annettiin vielä antibiootit.

Koska Ivin ei tarvinnut mennä tänään lääkäriin, lähdimme päivällä ajamaan kotikaupunkiimme päin. Onneksi olin ollut kotikulmilla perheen luona kylässä kun Ivi sairastui, joten Helsingistä löytyi hyvät lääkärit. Meidän "pikkukylästä" on kuitenkin melkein 1,5h matkaa Helsinkiin ja kovin hyvää eläinlääkäriä ei läheltä löydy. Siksi vähän pelotti lähteä, koska apu ei olisi enää niin lähellä.

Ivi jaksoi katsella vähän auton ikkunastakin ulos, mutta kotona meni sitten taas nukkumaan. Lääkärin kanssa puhuttua saimme ajan taas muutaman päivän päähän, jolloin tarkastettaisiin yleiskuntoa ja verinäytteiteitä otettaisiin jälleen kerran että nähtäisiin mihin suuntaan ollaan menossa. He olivat katsoneet uusia verinäytteitä vielä edellisenä päivänä ja niissä näkyi selvät tulehdusarvot. Lääkäri painotti vielä kerran, miten vakavasta sairaudesta on kyse. Haiman tilaa arvioitaisiin uusissa testeissä vasta noin kuukauden päästä, ja sitten tiedettäisiin enemmän itse sairaudesta. Lääkäri sanoi, että on hyvä kun Ivi syö, mutta että olemuksen ja yleistilan pitäisi kohentua huomattavasti seuraavien päivien aikana, muuten pitäisi olla taas oikeasti syytä huoleen.

Ivin lempipaikka kotona lepäilemässä.

Illalla pelotti lähteä hoitamaan pakollisia asioita ja jättää koirat kotiin, kun pelkäsin etten ole Ivin luona jos jotain sattuu. Siivosin kaikki vanhat luut ja muut pureskeltavat pois lattioilta ettei Iville vaan tulisi mieleenkään alkaa syödä mitään. Lähiaikoina hän ei tule syömään mitään muuta kuin lääkärin erikoisruokia ja sitä kanaa. Myöhemmin voi sitten alkaa lisätä muutakin ja alkaa taas syömään esim. dentastixeja ja muita herkkuja joissa on rasvaa hyvin vähän. Ivi ja Ariel katselivat ihmeissään kun lähdin, ja Ariel varsinkin oli tosi pettynyt kun eivät saaneet totuttuun tapaan mitään pureskeltavaa. He ovat tottuneet odottamaan lähtöäni iloisesti koska silloin on aina saanut jotain herkkua.

Tulin myöhemmin kotiin ja Ivi tuli iloisesti ovellekin vastaan. Iltalääkkeiden jälkeen syötiin iltaruokaa, ja onko mitään ihanampaa kuin aivan tyhjäksi syöty lautanen? <3




3 kommenttia:

  1. On se vaan vakava sairaus tuo haimatulehdus, ihmiselläkin. Hyvältä näyttää tilanne ainakin nyt, toivottavasti Ivi tervehtyy. Meidän Vililtä on otettu myös aikoinaan nuo haimatestit, kun oli niin sairastelevaa sorttia, mutta vikaa ei sieltä löytynyt. Jäi itseltä perehtyminen haiman sairauksiin koirilla tekemättä, kun ei ollutkaan tarve. Siis en tiedä paljon mitään siitä. Luulen, että on samankaltainen kuin ihmisilläkin.
    Paranemisia Iville!

    VastaaPoista
  2. En ole muutamaan päivään ehtinyt lukea blogeja ja teille on sattunut sillä aikaa näin paljon, apuva! Onneksi Ivi voi jo paremmin, toivottavasti vointi tästä vielä entisestään kohenee. Voimia teille <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon! <3
    Ivi on voinut nyt ihan hyvin ja vaikuttanut pirteältä, huomenna saadaan tietää taas lisää, verikokeiden tuloksia ja muuta… Peukut pystyssä täällä ollaan siis:)

    VastaaPoista