keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Haimatulehdus, päivä 1

No siinähän se lukee otsikossa, meillä on ollut tosi huono joulukuun alku. 

Olin koko viikonlopun koulussa ja kiireisenä ja Ivi ja Ariel olivat hoidossa. Sunnuntai-iltana tulin kotiin, ja Ivi oli juuri saanut jonkin pienen kana-pinaattitikun syötäväkseen mutta pyöritteli sitä vain eikä syönyt mutta ajattelin vain että se ei oikein osannut päättää mitä tekee kun toisaalta pitäisi syödä mutta sitten taas haluaisi moikata minua. Ivi oli syönyt vähemmän kuin tavallisesti koko päivän, mutta en pitänyt sitäkään mitenkään outona koska Ivi saa aina hoidossa vähän enemmän jotain muita herkkuja ja sitten meillä ei edes ollut kuin kuivanappulaa mukana niin sitä nyt jää aika usein muutenkin syömättä.

Illalla Ivi leikki vielä Arielin kanssa ja juoksivat ympäri taloa kilpaa. Muun ajan hän kyllä makoili aika väsyneenä paikallaan ja halusi vaan olla jonkun jaloissa silitettävänä. Ajattelin, että hän on vaan väsynyt pitkästä viikonlopusta hoidossa ja ei ehkä ole päivällä nukkunut päiväuniakaan normaaliin tapaan. Kumpikaan ei myöskään käynyt illalla kakalla, mutta olivathan he syöneetkin normaalia vähemmän.

Yöllä heräsin siihen kun Ivi oksentaa. Se koitti kakoa jotain ulos, ja koitin ehtiä laittaa paperia alle ettei lakanat ja peitot menisi oksennukseen. Ei sieltä oikein mitään tullut ulos. En ole varma mitä kello oli. Ensimmäisenä varmaan ajattelin, että kello on jo lähellä aamua ja hän oksentaa tyhjää mahaansa koska joskus meillä on molemmat koirat oksentaneet aamulla limaa, jonka olen olettanut useimmiten johtuneen siitä, että edellisenä päivänä on vaikka iltaruoka jäänyt kokonaan syömättä ja maha on ollut ihan tyhjä. Tämä oksennuskohtaus toistui kai ainakin vielä toisen kerran, ja kolmannella kerralla Ivi oksensi vähän limaa ja jotain pieniä ruuanpaloja. Annoin Iville vettä, jota hän joi mutta se tuli kohta ylös. Ajattelin että varmaan vaan tosi huono olo. Koitimme nukkua. Seuraavaksi heräsin siihen, kun Ivi oli hypännyt sängystä alas ja tehnyt matolle ison ripulin. Ivi ei KOSKAAN tee mitään sisälle. Kello oli jotain kahdeksan aamulla. 

Vein koirat ulos ja Ivi kävi pissalla ja koitti sinnekin tehdä vielä vähän löysää kakkaa. Sisällä annoin Iville vettä jota se joi kyllä paljon, mutta puklasi melkein saman tien varmaan lähes kaiken ulos. Muuten hän vaan makoili sängyllä, ei halunnut oikein liikkua tai tehdä mitään, mutta sellainen Ivi on muutenkin aamuisin. Hän haluaisi jäädä vaan sänkyyn joka aamu ja hänet pitää usein hakea sieltä aamulenkille, jonka jälkeen hän venyttelee ja haukottelee pitkään ja nousee sitten vastahakoisesti ylös. Ehkä hän kuitenkin nyt oli vielä vähän normaalia väsyneempi.

Vähän ajan päästä isäni tuli kotiin (olin siis heillä käymässä) ja Ivi ei jaksanut edes kääntyä ympäri sängyssä, että olisi tervehtinyt häntä. Yleensä Ivi tervehtii kaikkia tuttuja aivan yli-iloisesti (vaikka olisivat olleet vain kaupassa käymässä) eikä ole pysyä nahoissaan. Isäni on vielä yksi Ivin lempi-ihmisistä koko maailmassa. Ajattelin että hänellä täytyy olla aika huono olo, mutta ei minulla mitenkään suuremmin hälytyskellot vieläkään soineet, "onhan koirillakin ihan suhteellisen normaalia nämä mahavaivat ja ripuli, niitähän tulee kaikille".

Onneksi joku kello kuitenkin alkoi piristä pään sisällä ja soitin viimein eläinlääkärille. En sille tutulle missä ollaan usein käyty, vaan toiselle, jossa uskoin että he pystyvät hoitamaan laajemmalla skaalalla koirien sairauksia. Tuntuu että tein tämänkin valinnan jossain alitajunnassa, koska ihan oikeasti en ollut mitenkään superhuolestunut vielä tässä vaiheessa. 

Kuvaukseni perusteella ja koska kyseessä on tosi pienikokoinen koira, lääkäri suositteli että lähtisin käymään näyttämässä Iviä ainakin että voitaisiin varmistaa ettei hän ole päässyt pahasti vielä kuivumaan. 15 minuutin päästä olimme jo lääkärissä ja Ivi pääsi melkein heti sisään. Lääkärit ottivat tilanteen todella hyvin haltuun ja Ivistä lähdettiin heti ottamaan verikokeet ja hänet laitettiin nesteytykseen samantien. Verta ei meinattu millään saada koirasta ulos, kuulemma siksi, koska verenpaine menee helposti niin alas ja kuivumista oli kuitenkin jo niin paljon tapahtunut. Verta oli niin hankala saada, että sittenkin kun sitä vähän tuli, sitä jouduttiin niin väkisin painelemaan ulos että osa tuhriutui turkkiin eikä hommasta meinannut tulla mitään. Kaksi putkiloa verta vai oliko niitä kolme oli työn ja tuskan takana, mutta viimein ne saatiin otettua. Ivi itse käyttäytyi todella nätisti, tai oikeastaan oli niin väsynyt ja huonossa kunnossa ettei jaksanut edes vastustella.

Eläinlääkäriin tullessa tiesin, että Ivillä on asiat aika huonosti koska hän vain oli sylissäni, ihan tajuissaan kyllä mutta ei näyttänyt pelkäävän yhtään, ei mitään tärinää ja vapinaa mikä on aina Ivin normaali reaktio pelkästään odotushuoneessa istumiseen oli käynnin syy sitten mikä tahansa. Ilmeisesti oli jo niin heikossa kunnossa.

Istuimme yhteensä ainakin kolme tuntia yhdessä pienessä huoneessa, pitelin Iviä pöydällä missä hän makasi letku jalassa ja odotimme verikokeiden tuloksia. Ne tulivat viimein. Suurin osa kohdista oli ihan ok, proteiinit oli alhaalla. Lievä tulehduskuva.

Haiman kohdalla tulos oli positiivinen. Ei sanonut minulle mitään. Haimatulehdus. Ei sanonut vieläkään mitään. En tiennyt, miten vakava asia se on tai että Iville voisi oikeasti käydä huonosti. Kyselin jo suurinpiirtein kotihoito-ohjeita ja jotain idioottimaista kuten "pitäiskö vaihtaa ruokaa" kun lääkäri sai viimein kerrottua enemmän haimatulehduksesta ja aloin tajuta, että kaikki koirat ei edes selviä siitä hengissä.

Kuulemma oli kuitenkin myös mahdollista, että jokin vieras esine joka olisi kiinnittynyt lähelle haimaa suolistossa voisi aiheuttaa näiden tiettyjen arvojen kohoamisen, joten Ivi röntgenkuvattiin siltä varalta, että hän olisi nielaissut jotain sopimatonta. Pidin tätä erittäin epätodennäköisenä, koska Ivi on niin tarkka mitä suuhunsa laittaa ja tuskin mitään herkkujakaan laittaa suuhunsa ensin niitä tarkasti haistelematta. Röntgenkuvat saatiin hyvin otettua eikä niissä löytynyt mitään, vaikka kuulemma on silti käytännössä mahdollista että koiralla voisi olla jotain siellä vaikka se ei kuvassa näykkään.

Takaisin odottelemaan, ja lopulta lääkäri tuli hakemaan Ivin ja Ivi jäi loppupäiväksi nesteytykseen ja lääkitykseen.

Illalla Ivi piti hakea kotiin yöksi. Hänelle oli annettu nesteytystä suonensisäisesti, oksennuksenestolääkitystä ja antibioottia. Ivi oli tosi väsynyt, jaksoi kuitenkin pihalla kävellä sen verran että kävi pissalla. Kotona koitti vain nukkua, mutta näki, että hänellä oli kipuja. Vettä oli lupa antaa pienissä määrin, noin lusikallinen kerralla, ja annoin Ivin juoda kiposta aina pieniä määriä. Hän olisi halunnut juoda tosi paljon, joten piti ottaa kuppi aina pois kun hän oli saanut hiukan vettä juotua. Lääkäristä ostettua erikoisruokaa, purkkiruokamuodossa Royal Canin gastro intestinal low fat- nimistä tuotetta koitettiin antaa hänelle, lämmittää sitä vähän jos maistuisi edes sitten. Ei maistunut. Käänsi pään pois ja siirtyi pois lautasen luota nukkumaan. Ariel sen sijaan seurasi lautasta kuin viimeistä päivää ja koitti koko ajan päästä siihen käsiksi. Ei siis selvästikään ainakaan ruuan hajussa mitään vikaa, Ariel olisi syönyt varmasti sekuntissa koko annoksen.

Vesi pysyi luojan kiitos sisällä, eikä Ivi oksentanut kertaakaan. Hän koitti nukkua, mutta aina yhteen suuntaan hengittäessä hän tärisi ja muutenkin hänellä oli outoja liikkeitä, ihan kuin vatsa olisi krampannut tai jotain. Sylissä hän hengitti helpommin ja oli muutenkin levollisempi joten pidimme häntä aina välillä sylissä. Aina kun joku meni Ivin lähelle, hän koitti vähän kääntyä kyljelleen ja halusi että mahaa jäätäisiin rapsuttamaan. Oli selvästi iloinen kun häntä silitettiin, kivuista huolimatta.

Yöllä heräsimme monta kertaa katsomaan, että Ivillä oli kaikki hyvin. Hän nukkui koko yön sängyssä minun ja siskoni välissä, siinä raossa mikä tyynyjen väliin jäi. Ivi nukkui hyvin koko yön, jos sen voi mitata siinä ettei hän pyörinyt, valittanut tai oksentanut tai muuten voinut silminnähden pahoin.


2 kommenttia:

  1. Voi hyvä tavaton. Ihan puskasta iski tuollainen vaiva. Onneksi teillä oli eläinlääkäri lähellä, ajatteles, jos olisitte olleet vaikka jossain erämökillä lomailemassa juuri nyt...Pikaista tervehtymistä pikkuiselle Iville!
    Tuliko selville, mistä moinen sairaus aiheutui?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mekin odotellaan kovasti että Ivi tulisi taas kuntoon.
    Kirjoittelen tänne lisää Ivin voinnista ja tästä sairaudesta nyt lähipäivinä:)

    VastaaPoista