tiistai 31. joulukuuta 2013

Tervetuloa 2014!

Kiitos kaikille vuonna 2013 Arielin ja Ivin seikkailuja seuranneille!

Meillä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava vuosi. Juuri viime viikkoina tapahtunutta Ivin haimatulehdusta lukuunottamatta molemmat nallet olivat hyvinvoivia ja terveitä, joka on aina tärkeintä. Molemmat ottivat ensimmäiset agility-starttinsa vaikka virallisiin kisoihin asti ei olla vielä päästykään. Ariel on saanut ihan uuden innon lajiin ja pelokkaasta hiipijästä joka vuosi sitten nähtiin ei ole enää merkkiäkään. Ivi taas aloitti vasta viime keväänä alkeiskurssin parissa ja on nyt jopa jo pidemmällä kuin Ariel. 

Monissa uusissa paikoissa on käyty vierailulla ja retkillä, kesällä Norjassa asti. Pitkästä aikaa olemme myös asuneet koko vuoden samassa paikassa (ehkä jopa ensimmäisen kerran koko Ivin elämän aikana) joka on varmasti ollut helpotus kun maisemat eivät ole koko ajan muuttuneet.

Mutta ei muistella nyt tämän enempää menneitä, vaan toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi ja otetaan vastaan kaikki uudet seikkailut mitä se tuo tullessaan!

Paljon iloa, terveyttä, rakkautta ja onnellisia hetkiä vuodelle 2014!

Pikkujoulua juhlimassa muutama viikko sitten.
Lahjanarut päässä. 

Ps. Paljon haleja ja pusuja kaikille karvakavereille jotka pelkää pommeja!! Pysykää sisällä ja katselkaa vaikka verhot kiinni telkkaria jos ei sitten pelottaisi niin paljon.

torstai 26. joulukuuta 2013

Sormivärimaalausta koirien kanssa eli tassuväritaiteilua

Tänä jouluna teimme ihan itse taideteoksen jonka kehystimme ja annoimme siskolle lahjaksi. Tarkoitus oli siis testata koirataideteoksen tekoa jota varten hankimme ihan sellaiset lasten sormivärit ja paperia. 

Tässä lajissa hyvä on myös olla olemassa joko tila, jossa ei haittaa että väriä löytyy joka paikasta tai sitten erittäin rauhallinen koira. Meiltä löytyi kaksi noita jälkimmäisiä.

Ja tässä ensimmäisessä kuvassa on taideteos puolessa välissä, eli Ivi on painanut omat jälkensä paperille. Tämän jälkeen annoimme värin kuivua ennen kuin oli Arielin vuoro.


Alempaa kuvasta löytyy taiteilija työssään. Ivi ja Ariel osaavat hyvin rauhallisesti maata selällään kun ovat siihen kaikenlaisissa toimenpiteissä tottuneet ja muutenkin viihtyvät tässä asennossa, joten värin levitys tassuun onnistui meillä tähän tyyliin. Liiallisen sotkemisen ja kirjavien koirien välttämiseksi käytimme taiteilussa yhtä tassua, joka sitten pestiin aina eri värien käytön välissä. Värin laitoin sormella tarkasti tassun pohjaan. Toinen vaihtoehtohan (se sotkuisempi) olisi laittaa koira itse kävelemään maalin päältä ja sitten laittaa kävelemään paperin päälle. Meillä tämä sujui siistinä sisätyönä niin, että asetin koiran sitten vain paperin päälle jossa sai steppailla muutaman askeleen.

Ivi makoilee kuvassa hänelle aika rennossa asennossa. Olin jopa aika yllättynyt miten Ivi otti tämän käsittelyn melkeinpä terapeuttisesti ja oikein nautti värin taputtelusta tassuun.

Hups, löytyi sitä väriä sitten vähän muualtakin koirasta…


Ja tässä onkin jo sitten valmis taideteos vaihtokehyksissä. Ariel sai tehdä oman taiteilunsa Ivin jälkeen ja sekoittelemalla paketissa tulleita perusvärejä saimme tehtyä lisää mukavia värisävyjä kuten nuo liilat ja vaaleanpunaiset jäljet. Ariel ei innostunut itse kävelemään paperin päällä ja oli tapahtumasta vähän ihmeissään, joten hänen kohdallaan tämä oli enemmän sellaista tassun käyttämistä leimasimena.


Mutta aika hienohan siitä sitten lopulta tuli ihan näin vaikka itse sanonkin:D
Alkoi tehdä vähän mieli samanlaista omalle seinällekin…

Tällaista on siis sormivärimaalaus koirien kanssa! Ivi ja Ariel olivat oikein loistavia taiteilijoita ja ainakin saivat aikaan erittäin omannäköisensä ja uniikin taulun.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulua!

Ivi ja Ariel ja heidän kaikki kahdeksan jalkaansa ja kaksi häntäänsä ja myös jokainen karvansa toivottaa kaikille blogissa vieraileville oikein ihanaa ja herkullista ja rauhallista joulua!!

Me lähdetään nyt odottamaan pukkia!

(Tänä talvena on harjoiteltu vähän erilaisten pallojen noutamista niin kuin kuvista näkyy…)








lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulunodotusta nallejen tyyliin

Vaikka talvi onkin pitkä ja kylmä ja viime aikoina on ollut sateista ja märkää ja likaista eikä lumesta ja kauniista talvi-ilmoista ole tietoakaan, JOULU on silti täällä, ihanaa!

Ensinnäkin, tapasimme Joulupukin ihan Helsingin keskustassa. Pukki löytyi sieltä pieneltä joulutorilta mikä on siinä stokkan vieressä. Hän jaksoi oikein tulla mökistään ulos ja ihan kyykistyä kuvaan pikkuisten kanssa. Terkkuja vaan pukille, oli kiva nähdä! Ja nallet olivat oikein kiltisti, toivottavasti pukki muistaa sen sitten lahjoja pakatessaan...


Ivi kävi myös ottamassa pienen lepotauon tämän joulukuvaelman vieressä, ja tuo hiukan Iviä isompi lammas ei yhtään pelästyttänyt häntä niin kuin ei nuo hiukan uhkaavan näköiset viisaat tietäjätkään...
Olihan se rankka päivä pienille jaloille kun kierrettiin Tuomaan markkinat ja Vanhan joulumyyjäiset ja muutama kauppakin vielä. Kyllä sieltä vähän joulutunnelmaa löytyi vaikka ilma olikin kuin syys/lokakuussa.


Ja kun joulusta puhutaan, niin tottakai nalleilla täytyy olla oma joulukalenteri! 

Viime jouluna ostin jostain eläinkaupasta sellaisen valmiin koirien joulukalenterin, mutta sieltä löytyneet "herkut" jäivät suurimmaksi osaksi syömättä joten siskoni teki täksi jouluksi Arielille ja Iville aivan oman ja upean joulukalenterin jonka luukuista on löytynyt vaikka mitä parhaita herkkuja! Harmi vain kun Ivin sairastumisen takia hän ei ole voinut joitain niistä syödä ollenkaan, mutta Ariel on ystävällisesti suostunut tekemään vaihtareita ja antanut sitten joiltain päiviltä herkkujaan Iville ja syönyt itse kaiken mitä Ivi ei voi syödä.


Tätä kuvaa ottaessa en muuten edes koittanut saada yhtään koiraa kuvaan, mutta Ariel tuntee itsensä ilmeisesti niin valokuvaukselliseksi että tunki itsensä ihan pyytämättä juuri tuohon kohtaan istumaan.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kaupoilla

Jouluun on valmistauduttu muun muassa kauppoja kiertelemällä ja välillä nalletkin ovat päässeet reissuille mukaan.

Peten koiratarvikkeessa tuli taas vierailtua ja siellä olikin joulutarjoilut ja kaikki kohdillaan. Glögitorilta sai kuumaa juomista ja koirat saivat myyjiltä herkkuja. Se on aina kiva yllätys kun ostosten lomassa voi nauttia kupillisen glögiä:)




Myös nopeille jouluostoksille Ariel pääsi mukaan (ennen kuin jouluruuhkat olivat alkaneet, eihän sinne nyt uskalla lähteä enää edes itse) ja kiersi iloisesti kaikki vaate- ja kenkäkaupat vaikka Petellä taisi olla ehkä mielenkiintoisempia hajuja hänelle.


2,4 kiloa kulkee helposti kainalossakin, ettei jäisi kenenkään jalkoihin.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Koira 2013

Tämän vuoden Koira 2013- messuilla ehdin käymään perjantaina ja kyllä siellä riitti taas ihmettelemistä. Harmi vaan jälleen kerran kaikki tapahtumat joissa minun olisi pitänyt olla paikalla tuntuivat olevan samaan aikaan, ja tästä johtuen minulta meni ohi melkein koko maltankoirien näyttelyosuus.

Ehdin kuitenkin vähän näkemään kauniiksi laitettuja ja niin kauniisti kehää pitkin liiteleviä maltankoiria. Upeita kaikki. Messut pitivät sisällään myös suuren määrän kaikenlaisia harrastuslajien esittelyjä ja koulutustapahtumia. Ostettavaa olisi ollut niin kamalasti ja kyllähän siellä taas sai rahaakin kulumaan enemmän kuin olisi tarvinnut. Esimerkiksi Ariel sai uuden harjan ja Ivi uuden lelun molemmat saivat ruokaa… Itselleni hankin maltankoirien 2014 kalenterin ja pienen pussukan koulutusnameille joka oli niiin kiva että oli pakko saada.

Kuvat kertoo ehkä tästä tapahtumasta enemmän kuin nämä tarinat:)


Maltankoirat edustamassa rotutorilla

Maltalaisten tuotteita myynnissä

Ja täältä linkistä löytyy rotuyhdistyksen sivut, sieltä löytyy kaikkea rodusta ja myös esim. nämä kyseiset tuotteet myynnissä:


Ystävän ihana ihana nalle valmiina näyttelyyn

Ja toinen kaunokainen kehässä

Siellä kehässä viimeisiä koiria joita ehdin näkemään, ja taustalla noita ihania pieniä lampaita muistuttavia jotka aina naurattaa koska ovat niin hassun näköisiä. Bedlingtoninterrieri siis:)

Aikamoiset koiratavaramarkkinat

Lajiesittelyssä koirakeilaus jossa nähtiin paljon hienoja suorituksia ja söpöjä koiria


Ja sitten vielä doboa


torstai 12. joulukuuta 2013

Vielä kerran päivitystä haimaan liittyen

Jonkun aikaa on nyt taas kulunut ja Ivi vaikuttaa ihan normaalilta itseltään. Kontrollikäynnin verikokeet olivat ihan hyvät, ja kaikki oli nyt lähellä normaaleita lukemia. Myös proteiinit olivat nousseet kuulema todella hyvin viikon aikana, vaikkakin niihin vielä vähän nousua toivottiin. Reilun kolmen viikon päästä otetaan testit haimasta uudestaan ja sitten ollaan taas viisaampia.

Arki nyt on lähinnä muuttunut ruokailujen suhteen ja tulee pysymään erilaisena koska lääkäri sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan haimatulehdus tulee uusimaan jossain vaiheessa koirilla jotka palaavat takaisin normaaliin ruokavalioonsa. Sitä tulemme tietysti kaikien keinoin välttämään. Arielin ruuassa mitä molemmat ennen söivät on vain 13% rasvaa, eikä meillä koskaan ole kovin rasvaista ruokaa syöty vaikka tietysti kaikenlaisia possunkorvia silloin tällöin. Lääkäri sanoi, etten ole itse Iville tätä vaivaa aiheuttanut enkä olisi voinut sitä estää, hän vain sattui saamaan sen jostain syystä, ja olisi saanut sen varmasti joka tapauksessa jossain vaiheessa.

 Iville maistuu edelleen vähärasvainen Royal Canin, mutta hänellä on jatkuvasti nälkä. Olen koittanut nostaa annoskokoa pikkuhiljaa, mutta vaikka kaksi kertaa päivässä syödään, tuntuu ettei annos ole koskaan hänelle tarpeeksi suuri, eikä pienelle koiralle voi loputtoman suuria annoksia kerralla syöttää. Ivi etsii ulkoa koko ajan syötävää, hän etsii sisältä syötävää, hän saattaa iltaisin pyöriä haistelemassa nurkkia ja keittiötä ja selvästi etsii vain ruokaa. Hän ei ilmeisesti saa paljoa mitään irti tästä nykyisestä ruuasta, ja käy kakalla myös n. 3, jopa 4 kertaa päivässä kun ennen kävi kerran tai ehkä kaksi. Mielestäni myös tassujen jyrsiminen on taas lisääntymään päin…

Jos suurempia allergianmerkkejä tai muuta ongelmaa ilmaantuu, lääkäri sanoi että voisimme keskustella jostain allergiaruuasta jota voisi kokeilla. Jotenkin kuitenkin vaikutti siltä, että hän halusi meidän pysyvän tässä nykyisessä RC:n ruuassa, vaikka koitin monella eri tavalla kysyä että olisiko mitään muuta vaihtoehtoa, edes sitten jatkossa… No, luulen, että koitamme tämän kolme viikkoa jotenkin sinnitellä tällä ruualla ja sitten kun saadaan haimatestien tulokset niin tehdään asialle jotain. Olen löytänyt muutamia valmisruokamerkkejäkin jotka ovat myös vähärasvaisia, 9-10% (tämä RC on 7%) ja huomattavasti paremman laatuisia ja mielestäni paljon parempia hiilihydraatteja sisältäviä ja ihan lihaakin. Ja kyllähän niissäkin sanotaan että ovat hyvin sulavia, se kun on tuon rasvan määrän jälkeen se seuraavaksi tärkein asia.

Tuli taas yksi päivä sellainen olo että maailman huonoin koiranomistaja täällä, kun annoin koirille ruuat ja en koko ajan tarkkaillut heidän syömistään, ja seuraavaksi kun katson koiriin päin niin Ivi on syönyt oman kuppinsa tyhjäksi ja on nyt syömässä maasta Arielin kupistaan tiputtamia nappuloita… Kaiken aikaa koittanut vahdata Ivin syömistä ja ollut niin tarkka kaikesta, ja sitten päästän tällaista tapahtumaan. Onneksi ei ole kuin 13% rasvaa siinäkään ruuassa eikä hän nyt kovin paljoa ehtinyt syödä, mutta on tässä kyllä taas miettimistä ja heti pitää olla ottamassa kupit ylös kun näyttää siltä että on syöty. Ariel jättää kuitenkin aika useinkin joitain nappuloita lojumaan ympäriinsä. Ei näillä yksittäisillä tapauksilla niin väliä, mutta täytyy muistaa olla tarkempi jatkossa.

Ja sitten loppukevennys. Ivi ja Ariel leikkimässä:


lauantai 7. joulukuuta 2013

Haimatulehdus, päivä 3

Aamulla Ivi olisi pitänyt viedä takaisin lääkäriin jos vointi olisi ollut huonompi tai jos hän ei olisi syönyt tai juonut. Lääkäri halusi, että soitamme hänelle joka tapauksessa vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan ja kunto olisi parempi, koska hän halusi tietää myös että kaikki on ok.

Puoli tuntia ennen ruokaa Iville pitää antaa ruiskulla suuhun mahansuojalääke, ja ruokaan sekoitin ja lämmitin hänelle pieniä paloja keitettyä kanaa, erikoispurkkiruokaa jota olimme ostaneet ja erikoisnappulaa jotka liotin vielä lämpimässä vedessä. Ivi söi lähes kaiken! Sitten annettiin vielä antibiootit.

Koska Ivin ei tarvinnut mennä tänään lääkäriin, lähdimme päivällä ajamaan kotikaupunkiimme päin. Onneksi olin ollut kotikulmilla perheen luona kylässä kun Ivi sairastui, joten Helsingistä löytyi hyvät lääkärit. Meidän "pikkukylästä" on kuitenkin melkein 1,5h matkaa Helsinkiin ja kovin hyvää eläinlääkäriä ei läheltä löydy. Siksi vähän pelotti lähteä, koska apu ei olisi enää niin lähellä.

Ivi jaksoi katsella vähän auton ikkunastakin ulos, mutta kotona meni sitten taas nukkumaan. Lääkärin kanssa puhuttua saimme ajan taas muutaman päivän päähän, jolloin tarkastettaisiin yleiskuntoa ja verinäytteiteitä otettaisiin jälleen kerran että nähtäisiin mihin suuntaan ollaan menossa. He olivat katsoneet uusia verinäytteitä vielä edellisenä päivänä ja niissä näkyi selvät tulehdusarvot. Lääkäri painotti vielä kerran, miten vakavasta sairaudesta on kyse. Haiman tilaa arvioitaisiin uusissa testeissä vasta noin kuukauden päästä, ja sitten tiedettäisiin enemmän itse sairaudesta. Lääkäri sanoi, että on hyvä kun Ivi syö, mutta että olemuksen ja yleistilan pitäisi kohentua huomattavasti seuraavien päivien aikana, muuten pitäisi olla taas oikeasti syytä huoleen.

Ivin lempipaikka kotona lepäilemässä.

Illalla pelotti lähteä hoitamaan pakollisia asioita ja jättää koirat kotiin, kun pelkäsin etten ole Ivin luona jos jotain sattuu. Siivosin kaikki vanhat luut ja muut pureskeltavat pois lattioilta ettei Iville vaan tulisi mieleenkään alkaa syödä mitään. Lähiaikoina hän ei tule syömään mitään muuta kuin lääkärin erikoisruokia ja sitä kanaa. Myöhemmin voi sitten alkaa lisätä muutakin ja alkaa taas syömään esim. dentastixeja ja muita herkkuja joissa on rasvaa hyvin vähän. Ivi ja Ariel katselivat ihmeissään kun lähdin, ja Ariel varsinkin oli tosi pettynyt kun eivät saaneet totuttuun tapaan mitään pureskeltavaa. He ovat tottuneet odottamaan lähtöäni iloisesti koska silloin on aina saanut jotain herkkua.

Tulin myöhemmin kotiin ja Ivi tuli iloisesti ovellekin vastaan. Iltalääkkeiden jälkeen syötiin iltaruokaa, ja onko mitään ihanampaa kuin aivan tyhjäksi syöty lautanen? <3




perjantai 6. joulukuuta 2013

Haimatulehdus, päivä 2

Heti aamusta vein Ivin takaisin lääkäriin. Hänelle oli jätetty yöksi tassuun kiinni se neula ja putki jonka kautta nesteet laitettiin kehoon, ja koska hän ei koittanut irrottaa sitä yön aikana niin se sai olla jalassa ja nyt he pystyivät heti laittamaan Ivin takaisin nesteytykseen. 

Ivi oli aamulla ehkä hiukan paremmassa kunnossa kuin edellisenä päivänä koska hänellä oli taas energiaa jännittää lääkärissä olemista. Edelleen hän ei kuitenkaan ollut syönyt mitään.

Iville annettiin taas nestettä, antibioottia ja opioidikipulääkettä. Koska oksentaminen ei ollut jatkunut eikä sitä tapahtunut tämänkään päivän aikana, ei oksennuksenestolääkettä enää annettu. Verikokeet otettiin taas ja proteiinitasot olivat laskeneet entisestään. Syy todennäköisesti nesteytyksessä koska virstanäytteestä havaittiin että proteiini/kreatiini suhde ei ole koholla joten hän ei menetä proteiineja virtsaan. 

Illalla palasin hakemaan Iviä kotiin. Hän oli kuulemma jaksanut ihan reippaasti kävellä pissalle ulos ja sitten loppuajan istunut häkin nurkassa eikä ollut halunnut oikein kauheasti mitään kontaktia hoitajiin. Ei myöskään ollut suostunut syömään annettua purkkiruokaa, samaa kuin mitä meidän pitäisi kotona hänelle antaa. Koska Ivi ei ollut oksentanut ja koska hän näytti ulospäin pirteämmältä kuin edellisenä päivänä lääkäri sanoi, että häntä ei tarvitsisi tuoda seuraavana aamuna takaisin JOS saisimme hänet syömään ja juomaan eikä oksentelu, ripuli tai huonovointisuus/väsymys alkaisi uudestaan tai pahenisi.

Ivi oli tosi iloinen nähdessään minut ja koitti oikein hypätä syliin. Selvästi pirteämpi kuin aiemmin. Pihalla hän kävi heti pissalla ja koitti kakata, ja sai aikaiseksi lusikallisen verran ihan löysää ripulia. Lääkäri sanoi, että hän ei välttämättä kakkaisi päivään tai pariin, mutta että tällainen pieni määrä löysää ulostetta ei ole vaarallista. 

Saimme mukaan lääkkeitä siltä varalta, että Ivi nyt alkaisi syödä ja voimaan paremmin, eikä häntä tarvitsisi tuoda enää seuraavana päivänä heti takaisin. Antibioottikuuri ja vatsaa rauhoittava lääke. Antibiootit siis tabletteina joiden antaminen sujuu ihan hyvin, mutta tuo toinen lääke oli nestemäinen ja piti antaa ruiskulla suuhun, joten sen kanssa oli vähän harjoittelemista.

Ostimme myös mukaan säkillisen Gastro intestinal low fat- nappulaa joka tulee olemaan Ivin ruokavalio tulevaisuudessa, ja muutaman purkin kosteana samaa ruokaa. Meille sanottiin, että tänään jos hänet vaan saisi syömään jotain, se olisi todella tärkeää. Tämän erikoisruuan lisäksi saisimme kokeilla keitettyä kalkkunaan tai kanaa. 

Kävin heti ostamassa kanaa jota aloimme keittää kotona. Ensin koitin antaa Iville tätä lääkäristä ostettua ruokaa, lämmitettynä, ja nappuloita lämpimässä vedessä liotettuna. Ivi lähti vain pois lautasen luota eikä halunnut syödä. Epätoivo alkoi jo kasvaa, koska ohje oli selvä ja jos Ivi ei söisi, se olisi taas lääkäriin matka aamulla. Onneksi on kuitenkin KANA! Ivi nuuhkaisi kerran keitettyä kanan palaa ja otti sen sitten iloisesti suuhunsa ja söi! Koskaan en olisi uskonut että voi olla niin iloinen siitä, että koira SYÖ. Annoin joitain paloja keitettyä kanaa ja Ivi söi ne kaikki mielellään. Tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että ehkä tästä selvitään.

Myöhemmin saimme hänet maistamaan vähän myös niitä lääkäristä ostettuja ruokia, sekoittamalla kanaa sekaan. Se oli myös tärkeää, koska näistä ruuista hän sai myös muita tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja. Aluksi kaikki annokset oli tosi pieniä ja niitä oli enemmän, heti ei voinut antaa täyttä lautasellista vaikka se olisi maistunutkin.

Onneksi on vakuutus. Tähän mennessä lääkärikäynteihin on mennyt jo niin monta sataa euroa että ihan hirvittää. Päivät sairaalassa eivät ole halpoja, ja kaikki verikokeet ja muut testaukset maksavat paljon. Kaiken huolen ja murheen keskellä edes yksi pieni helpotus on se, että tietää vakuutuksen auttavan edes rahallisesti. Olen todella iloinen että vein Ivin juuri tänne lääkäriasemalle jossa hän sai aivan loistavaa hoitoa. Lääkärimme teki mahtavaa työtä, aivan ensimmäisistä hetkistä lähtien. Diagnoosi tuli nopeasti ja vaikka tulos oli mikä oli, on aina helpompi itselle ja parempi koiran kannalta että saa tietää mahdollisimman pian mikä on ja mitä lähdetään hoitamaan. Vatsavaivat ja sen semmoiset on aina vähän  niin ja näin, ei niitä ole aina helppoa selvittää. Lääkäri otti tilanteen alusta asti hyvin tosissaan ja uskon että Ivi on nyt näinkin hyvässä kunnossa ainakin osittain siksi että nesteytys ja muu hoito aloitettiin heti ja lääkärit olivat niin ajantasalla.

Kirjottelen taas lisää jatkosta myöhemmin...

torstai 5. joulukuuta 2013

Haimatulehduksesta

Kun ensimmäisen kerran ryntäsin lääkäristä kotiin, löytyi netistä yllättävän vähän tietoa tai omistajien kokemuksia haimatulehduksesta. Lääkäriltä sain mukaan perustiedot paperilla, tässä niistä osa ja myös muualta netistä löydettyä tietoa.

Haimatulehdus voi johtua koiran ravinnosta, jos koira syö hyvin rasvaista ruokaa ja jos on taipumusta veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöön. Perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa, tai tietyt lääkeaineet. Usein haimatulehduksen aiheuttajaa ei voi varmuudella tietää eikä syytä voida selvästi osoittaa. Diagnoosi voidaan tehdä verinäytteellä. Joskus diagnoosin tekeminen voi olla hankalaa ja viedä aikaa.

Mahdollisia sairauden laukaisevia tekijöitä:
Ravinto jossa vähän valkuaista ja paljon rasvaa, tietyt lääkkeet esim: azatiopriimi, estrogeenit, tetrasykliinit, furosemidi, kaliumbromidi, sulfonamidit jne, suoliston sisällön takaisinvirtaus (esim. oksennus), haimaan kohdistuva trauma, hapen puutos, (shokki, vakava anemia, matala verenpaine), infektiiviset tekijät (babesioosi).


Mikä tahansa koira voi sairastua, mutta yleisempi tauti on vanhemmilla koirilla ja ylipainoisilla. Vakavampaa muotoa esiintyy enemmän uroksilla ja steriloiduilla nartuilla.

Oireita:
Oksentelu, apaattisuus, heikotus, (hyvinkin voimakas) vatsakipu, ripuli. Ivillä näistä oireista oli havaittavissa kaikki. 
Harvinaisempia oireita muiden elinten toiminnan häiriöt (esim. munuaiset). Huom. lievät tapaukset voivat olla jopa lähes oireettomia.

Akuutti haimatulehdus on vakava sairaus ja sairaalahoito on usein välttämätöntä. Sairaalassa koiraa nesteytetään suonensisäisesti ja se saa kipulääkitystä, ja mahdollisesti oksennuksenesto lääkettä ja antibiootteja. Kipulääkkeet ovat opiaattikipulääkkeitä jotka voivat väsyttää koiraa ja tehdä siitä sekavan. Jos koira oksentaa todella paljon, sille ei anneta suun kautta yhtään mitään, ei edes vettä. Kun oksentaminen loppuu, aletaan tarjota ensin hiukan vettä ja myöhemmin ruokaa.

Hoito:
Hoidossa ravinto on olennainen osa. Koiraa täytyy ruokkia hyvin vähärasvaisella ruualla, alle 10% rasvaprosentti. (Meidän erikoisnappulassa 7%) Hyvin rasvaista ruokaa tulisi välttää aina tästä eteenpäin, mutta jos myöhemmin todetaan että haima-arvot ja veren rasva-arvot laskevat normaaliksi, voidaan ehkä palata normaalimpaan ruokintaan.

Haimatulehduksesta on vaikeaa tehdä ennustetta ja ennuste vaihtelee suuresti. Kaikesta tehohoidosta huolimatta haimatulehdus on joskus kuolemaan johtava sairaus. Kuitenkin suurin osa toipuu hyvin. Sairauden uusimisen mahdollisuus on olemassa, ja erityisesti silloin jos koira saa hyvin rasvaista ruokaa tai haimatulehdukselle altistavia lääkeaineita. Haimatulehduksen seurauksena on mahdollista, että koira saa kroonisen haimatulehduksen tai sokeritaudin.

Koiran täytyy siis koko loppuelämän välttää syömästä mitään rasvaista. Esimerkiksi possunkorva ja vastaavat pureskeltavat eläintenosat ovat todella rasvaisia ja niitä tulee aina välttää. Kaikessa koiran ruokinnassa ja palkkauksessa tulisi käyttää alle 10% rasvaa sisältäviä tuotteita. Ensimmäisellä silmäyksellä näyttää onneksi siltä, että suurinosa kaikesta, mitä olemme tähän mennessä syöneet ja mitä olemme käyttäneet treenauksessa on ollut jo valmiiksi todella vähärasvaista. 

Joltain sivulta luin, että eräs omistaja jonka koiralla oli ollut haimatulehdus oli yhdistänyt koiran kutinan ja tassujenpureskelun tähän sairauteen. En tiedä voivatko nämä oikeasti liittyä toisiinsa, mutta totta on se, että mitä tahansa kipua tunteva koira voi helposti alkaa esim. jyrsiä tassujaan. Ivihän on tehnyt tätä joskus enemmänkin ja sen takia on käyty lääkärissäkin, mutta en ole varma onko hänellä muunlaista kutinaa ollut mitenkään poikkeavasti. Enkä tiedä onko näissä mitään toisiinsa kuuluvuutta, mutta kuitenkin satuin tällaista lukemaan ja kun Ivilläkin tätä käytöstä on ollut, niin ehkä joku muukin voi tarkkailla tätäkin asiaa koirassaan niin mainitsen sen nyt tässä. 

Kiinnostuneet voivat lukea koko Ivin haimatulehdus tarinan alkaen päivästä 1, löytyy Haimatulehdus tunnisteen takaa..

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Haimatulehdus, päivä 1

No siinähän se lukee otsikossa, meillä on ollut tosi huono joulukuun alku. 

Olin koko viikonlopun koulussa ja kiireisenä ja Ivi ja Ariel olivat hoidossa. Sunnuntai-iltana tulin kotiin, ja Ivi oli juuri saanut jonkin pienen kana-pinaattitikun syötäväkseen mutta pyöritteli sitä vain eikä syönyt mutta ajattelin vain että se ei oikein osannut päättää mitä tekee kun toisaalta pitäisi syödä mutta sitten taas haluaisi moikata minua. Ivi oli syönyt vähemmän kuin tavallisesti koko päivän, mutta en pitänyt sitäkään mitenkään outona koska Ivi saa aina hoidossa vähän enemmän jotain muita herkkuja ja sitten meillä ei edes ollut kuin kuivanappulaa mukana niin sitä nyt jää aika usein muutenkin syömättä.

Illalla Ivi leikki vielä Arielin kanssa ja juoksivat ympäri taloa kilpaa. Muun ajan hän kyllä makoili aika väsyneenä paikallaan ja halusi vaan olla jonkun jaloissa silitettävänä. Ajattelin, että hän on vaan väsynyt pitkästä viikonlopusta hoidossa ja ei ehkä ole päivällä nukkunut päiväuniakaan normaaliin tapaan. Kumpikaan ei myöskään käynyt illalla kakalla, mutta olivathan he syöneetkin normaalia vähemmän.

Yöllä heräsin siihen kun Ivi oksentaa. Se koitti kakoa jotain ulos, ja koitin ehtiä laittaa paperia alle ettei lakanat ja peitot menisi oksennukseen. Ei sieltä oikein mitään tullut ulos. En ole varma mitä kello oli. Ensimmäisenä varmaan ajattelin, että kello on jo lähellä aamua ja hän oksentaa tyhjää mahaansa koska joskus meillä on molemmat koirat oksentaneet aamulla limaa, jonka olen olettanut useimmiten johtuneen siitä, että edellisenä päivänä on vaikka iltaruoka jäänyt kokonaan syömättä ja maha on ollut ihan tyhjä. Tämä oksennuskohtaus toistui kai ainakin vielä toisen kerran, ja kolmannella kerralla Ivi oksensi vähän limaa ja jotain pieniä ruuanpaloja. Annoin Iville vettä, jota hän joi mutta se tuli kohta ylös. Ajattelin että varmaan vaan tosi huono olo. Koitimme nukkua. Seuraavaksi heräsin siihen, kun Ivi oli hypännyt sängystä alas ja tehnyt matolle ison ripulin. Ivi ei KOSKAAN tee mitään sisälle. Kello oli jotain kahdeksan aamulla. 

Vein koirat ulos ja Ivi kävi pissalla ja koitti sinnekin tehdä vielä vähän löysää kakkaa. Sisällä annoin Iville vettä jota se joi kyllä paljon, mutta puklasi melkein saman tien varmaan lähes kaiken ulos. Muuten hän vaan makoili sängyllä, ei halunnut oikein liikkua tai tehdä mitään, mutta sellainen Ivi on muutenkin aamuisin. Hän haluaisi jäädä vaan sänkyyn joka aamu ja hänet pitää usein hakea sieltä aamulenkille, jonka jälkeen hän venyttelee ja haukottelee pitkään ja nousee sitten vastahakoisesti ylös. Ehkä hän kuitenkin nyt oli vielä vähän normaalia väsyneempi.

Vähän ajan päästä isäni tuli kotiin (olin siis heillä käymässä) ja Ivi ei jaksanut edes kääntyä ympäri sängyssä, että olisi tervehtinyt häntä. Yleensä Ivi tervehtii kaikkia tuttuja aivan yli-iloisesti (vaikka olisivat olleet vain kaupassa käymässä) eikä ole pysyä nahoissaan. Isäni on vielä yksi Ivin lempi-ihmisistä koko maailmassa. Ajattelin että hänellä täytyy olla aika huono olo, mutta ei minulla mitenkään suuremmin hälytyskellot vieläkään soineet, "onhan koirillakin ihan suhteellisen normaalia nämä mahavaivat ja ripuli, niitähän tulee kaikille".

Onneksi joku kello kuitenkin alkoi piristä pään sisällä ja soitin viimein eläinlääkärille. En sille tutulle missä ollaan usein käyty, vaan toiselle, jossa uskoin että he pystyvät hoitamaan laajemmalla skaalalla koirien sairauksia. Tuntuu että tein tämänkin valinnan jossain alitajunnassa, koska ihan oikeasti en ollut mitenkään superhuolestunut vielä tässä vaiheessa. 

Kuvaukseni perusteella ja koska kyseessä on tosi pienikokoinen koira, lääkäri suositteli että lähtisin käymään näyttämässä Iviä ainakin että voitaisiin varmistaa ettei hän ole päässyt pahasti vielä kuivumaan. 15 minuutin päästä olimme jo lääkärissä ja Ivi pääsi melkein heti sisään. Lääkärit ottivat tilanteen todella hyvin haltuun ja Ivistä lähdettiin heti ottamaan verikokeet ja hänet laitettiin nesteytykseen samantien. Verta ei meinattu millään saada koirasta ulos, kuulemma siksi, koska verenpaine menee helposti niin alas ja kuivumista oli kuitenkin jo niin paljon tapahtunut. Verta oli niin hankala saada, että sittenkin kun sitä vähän tuli, sitä jouduttiin niin väkisin painelemaan ulos että osa tuhriutui turkkiin eikä hommasta meinannut tulla mitään. Kaksi putkiloa verta vai oliko niitä kolme oli työn ja tuskan takana, mutta viimein ne saatiin otettua. Ivi itse käyttäytyi todella nätisti, tai oikeastaan oli niin väsynyt ja huonossa kunnossa ettei jaksanut edes vastustella.

Eläinlääkäriin tullessa tiesin, että Ivillä on asiat aika huonosti koska hän vain oli sylissäni, ihan tajuissaan kyllä mutta ei näyttänyt pelkäävän yhtään, ei mitään tärinää ja vapinaa mikä on aina Ivin normaali reaktio pelkästään odotushuoneessa istumiseen oli käynnin syy sitten mikä tahansa. Ilmeisesti oli jo niin heikossa kunnossa.

Istuimme yhteensä ainakin kolme tuntia yhdessä pienessä huoneessa, pitelin Iviä pöydällä missä hän makasi letku jalassa ja odotimme verikokeiden tuloksia. Ne tulivat viimein. Suurin osa kohdista oli ihan ok, proteiinit oli alhaalla. Lievä tulehduskuva.

Haiman kohdalla tulos oli positiivinen. Ei sanonut minulle mitään. Haimatulehdus. Ei sanonut vieläkään mitään. En tiennyt, miten vakava asia se on tai että Iville voisi oikeasti käydä huonosti. Kyselin jo suurinpiirtein kotihoito-ohjeita ja jotain idioottimaista kuten "pitäiskö vaihtaa ruokaa" kun lääkäri sai viimein kerrottua enemmän haimatulehduksesta ja aloin tajuta, että kaikki koirat ei edes selviä siitä hengissä.

Kuulemma oli kuitenkin myös mahdollista, että jokin vieras esine joka olisi kiinnittynyt lähelle haimaa suolistossa voisi aiheuttaa näiden tiettyjen arvojen kohoamisen, joten Ivi röntgenkuvattiin siltä varalta, että hän olisi nielaissut jotain sopimatonta. Pidin tätä erittäin epätodennäköisenä, koska Ivi on niin tarkka mitä suuhunsa laittaa ja tuskin mitään herkkujakaan laittaa suuhunsa ensin niitä tarkasti haistelematta. Röntgenkuvat saatiin hyvin otettua eikä niissä löytynyt mitään, vaikka kuulemma on silti käytännössä mahdollista että koiralla voisi olla jotain siellä vaikka se ei kuvassa näykkään.

Takaisin odottelemaan, ja lopulta lääkäri tuli hakemaan Ivin ja Ivi jäi loppupäiväksi nesteytykseen ja lääkitykseen.

Illalla Ivi piti hakea kotiin yöksi. Hänelle oli annettu nesteytystä suonensisäisesti, oksennuksenestolääkitystä ja antibioottia. Ivi oli tosi väsynyt, jaksoi kuitenkin pihalla kävellä sen verran että kävi pissalla. Kotona koitti vain nukkua, mutta näki, että hänellä oli kipuja. Vettä oli lupa antaa pienissä määrin, noin lusikallinen kerralla, ja annoin Ivin juoda kiposta aina pieniä määriä. Hän olisi halunnut juoda tosi paljon, joten piti ottaa kuppi aina pois kun hän oli saanut hiukan vettä juotua. Lääkäristä ostettua erikoisruokaa, purkkiruokamuodossa Royal Canin gastro intestinal low fat- nimistä tuotetta koitettiin antaa hänelle, lämmittää sitä vähän jos maistuisi edes sitten. Ei maistunut. Käänsi pään pois ja siirtyi pois lautasen luota nukkumaan. Ariel sen sijaan seurasi lautasta kuin viimeistä päivää ja koitti koko ajan päästä siihen käsiksi. Ei siis selvästikään ainakaan ruuan hajussa mitään vikaa, Ariel olisi syönyt varmasti sekuntissa koko annoksen.

Vesi pysyi luojan kiitos sisällä, eikä Ivi oksentanut kertaakaan. Hän koitti nukkua, mutta aina yhteen suuntaan hengittäessä hän tärisi ja muutenkin hänellä oli outoja liikkeitä, ihan kuin vatsa olisi krampannut tai jotain. Sylissä hän hengitti helpommin ja oli muutenkin levollisempi joten pidimme häntä aina välillä sylissä. Aina kun joku meni Ivin lähelle, hän koitti vähän kääntyä kyljelleen ja halusi että mahaa jäätäisiin rapsuttamaan. Oli selvästi iloinen kun häntä silitettiin, kivuista huolimatta.

Yöllä heräsimme monta kertaa katsomaan, että Ivillä oli kaikki hyvin. Hän nukkui koko yön sängyssä minun ja siskoni välissä, siinä raossa mikä tyynyjen väliin jäi. Ivi nukkui hyvin koko yön, jos sen voi mitata siinä ettei hän pyörinyt, valittanut tai oksentanut tai muuten voinut silminnähden pahoin.