keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Piilossa

Pienten koirien kanssa varovaisuuteen liittyy paljon enemmän kaikkea kuin isompien kavereiden. Joskus on kuullut kauheita tarinoita mitä eräällekin chihulle oli käynyt kun se oli nukkunut sohvatyynyjen alla ja joku istui päälle…

No meillä nämä kaksi eivät ole mitään piiloutumisen mestareita jos nyt sängyn alustaa ei lasketa, mutta itse jos siirrän joskus esim. peittoa, voivat koirat jäädä sinne alle eikä niitä haittaa, joten ne nukkuvat sitten siellä. Eilen oli pesupäivä ja Arielilla taisi olla vielä turkki vähän kostea joten lämmin paikka oli hänestä mukava. Onneksi Arielin katoamisen huomaa yleensä aina samantien, koska hän seuraa minua jatkuvasti. Hetken kuitenkin mietin että missä hän nyt mahtaa olla, mutta ilmeisesti paikka oli niin mukava ettei hän jaksanut sieltä nousta.


Tässä petaamaton sänky...


Ja peittoa raottaessa...



2 kommenttia:

  1. Pienen koiran elämä on vaarallista. Sisällä saa pelätä juuri noita piiloon menoja tai että joku istuu tai astuu päälle, putoamisia, liukastumisia. Ulkona saa ainakin talvella pelätä petolintuja, kun ne nälissään ottavat kiinni mitä tahansa liikkuvaa.
    Unohdetaan moiset kauhutarinat ja nautitaan koiristamme. :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ihan totta.. jotenkin tuntuu että on kehittänyt itselleen jonkin uuden varovaisuusaistin sen jälkeen kun Ivi oli pentu.. Häntä olen joskus pentuna potkaissutkin vahingossa kun oli piilossa seisomassa ihan takana kun käännyin :( No nyt tämä varovaisuusnappi on automaattisesti koko ajan päällä, ja aina istuessa, noustessa, liikkuessa, kääntyessä, ja liikkeelle lähtiessä ja oikeastaan aina kun tekee jotain huomaa aina välittömästi missä kumpikin koirista on...

    VastaaPoista