perjantai 30. elokuuta 2013

Neniä parvekkeella

Etsi kuvista koira!:)



Ylemmässä kuvassa Ivi ja alemmassa Ariel odottavat mamia vanhempien uudella parvekkella. 
En ihan saanut heitä samaan kuvaan neniensä kanssa.
He koittivat kovasti jos pienen reiän kautta olisi mitenkään päässyt lähemmäs mamia. No eihän sieltä mahtunut.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

SKKY Erikoisnäyttely 2013

Viikonloppuna oltiin taas kaivarissa kääpiökoirien erikoisnäyttelyssä. Maltankoiria oli kehässä monia kauniita ja myös katsomaan oli tullut paljon maltalaisia joka on aina kivaa. Unohdin kameran kotiin tältä Helsingin reissulta joten kuvat on sitten kännykkälaatua. Harmittaa.

Ilma oli kuuma ja ei ollut kellään pelkoa siitä että sade tulisi pilaamaan kauniit turkit.
Istuimme koko päivän katselemassa ihania pieniä koiria.

Parasta päivässä oli se, että Arielin mummi valittiin koko näyttelyn toiseksi parhaaksi veteraanikoiraksi! Hän on kyllä todella kaunis ja pirteä 9-vuotias, aivan ihana koira. Onnea hänelle tuhannesti<3

Maltalaisia kehässä

Maltankoirataivas<3 omat rakkaat ja vielä yksi lainattu ihana pieni vauva:D

Sen mitä siitä näkee, niin siellä menee Arielin superkaunis mummi BIS 2 veteraani:)


Kehän reunalla auringonottoa/päiväunet

Arieliiii


Otin vahingossa kuvan tästä bostoninterrieristä joka esitteli hienoa näyttelyseisomista ja oli lopulta best in show:)

torstai 22. elokuuta 2013

Rohkeat agilitykilpailijat

Oman seuran agilitymestaruuskilpailut on nyt kilpailtu ja tulokset olivat hyviä vaikkakin vähän yllättäviä. 
Kolmen erillisen kilpailun pisteet laskettiin yhteen että löydettiin seuran mestari ja muut sijoittuneet. Kuka olisi uskonut, mutta Ivi oli loistavasti seuran toiseksi paras minimölli, ja Ariel oli yhteispisteissä neljäs. Muutaman sekuntin nopeampi viimeinen rata olisi riittänyt Arielin kolmanteen sijaan.

Ensimmäisessä osakilpailussa Ariel tuli toiseksi hienolla nollalla, ja nyt viimeisessä kisassa kelkka oli kääntynyt ihan ympäri ja Ivi tuli toiseksi upealla ensimmäisellä nollaradallaan:) Näiden pisteiden ansioista Ivi nousi sitten kakkoseksi ja Arielin kanssa vaihdettiin paikkaa sijoituksissa. Ryhmän ykköskoira voitti selvästi kaikki osakilpailut ja oli ihan omalla tasollaan, tosin nyt lopuksi ei Ivi enää niin paljon hävinnyt hänellekään ajassa. Ja onhan tällä toisella koiralla ainakin melkein vuoden etumatka harjoittelussakin, Ivihän aloitti vasta toukokuussa.

Ivi oli kerrassaan loistava, ei yhtään kävelyä, haistelua tai pyörimistä radalla. Lopussa meinasi kyllä käydä hassusti kun pari estettä ennen loppua Ivin huomio herpaantui hetkeksi putken jälkeen kun hän näki rakkaan ihmisen katsomassa ja meinasi lähteä siskoni luo joka kuvasi.

Arielia ei pelottanut ihan yhtä paljon kun toisessa osakilpailussa ja hänkin teki kyllä nollaradan mutta se oli niin todella superhidas ettei se riittäny mihinkään. Se on kyllä harmi miten paljon se saa aikaan, onko paikalla tuttu treeniporukka vai sitten kaikenmaailman ajanottajat ja tuomarit ja yleisö ja haukkuvia koiria ja huutoa. Arielille sellainen tilanne on ihan liikaa ja hänellä menee koko energia huolehtimiseen. Hän ei normaalisti ole mitenkään ääniherkkä mutta jotenkin nuo kisatilanteet missä varsinkin muut koirat pitävät kauheaa meteliä saa hänet silminnähden epäröimään että uskaaltakohan tätä rataa nyt lähteä tekemään. Treeneissä hän on lähiaikoina mennyt jopa aika lujaakin ja olen saanut hänet juoksemaan pidempiä pätkiä radalla. Nämä kisat ovat kuitenkin liian pelottavia.

Se täytyy sanoa että Ivin agilityuran alku on ollut kyllä hyvin positiivinen. Olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin kuin jo yli nelivuotiaana. Jos saisimme vielä jonkin verran varmuutta Ivin tekemiseen ja keskittymiseen, erityisesti siihen että radalla ei lähdettäisi haistelemaan ja muiden koirien läsnäolo ei laittaisi kaikkea sekaisin, niin voitaisiin me joskus käydä ihan oikeissa kisoissakin. Kaikkien esteiden suorituskin alkaa olla jo sillä mallilla. Mutta enpä usko että uskalletaan:)

Ainiin, ja palkinnoksi Ivi sai sellaisen hienon kokoontaitettavan tuolin josta voi sitten katsella niitä kisoja jos niihin koskaan mennään:) Tai no saahan sinne aina katselemaan mennä!

Pari nollaa. Ivin eka nolla. Arielin kanssa vietimme ikuisuuden radalla mutta kyllä me maaliin päästään aina, vaikka kävellen. Tai kontaten. Tai ryömien.

maanantai 19. elokuuta 2013

Rakastan!

Koirat ja niiden kanssa eläminen on parasta maailmassa, ja yksi asia mikä siitä tekee parasta on juuri nämä pienet hetket joka päivä:
Ariel käy riehumassa ympäriinsä ja sotkee hiuksensa ihan kokonaan ja tavarat lentelee, ja tulee sitten kurkkaamaan sängyn alta ja raapii vimmatusti kättä kun en heti "huomaa" ...ja kun otan kuvaa näyttää vielä kieltä.
<3<3<3


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Pyöritään (yhdessä)

Kovin sateisina päivinä me usein keksitään sisällä tekemistä.
Temppujen harjoittelu on yksi parhaista ja eniten koiria väsyttävistä jutuista ja myös heille tosi mieluista joten sitä tehdään aika paljon.
Arielilla on menossa projekti tosi vaikeasta tempusta (ainakin meille:) ja Ivin kanssa ollaan tehty sitä sun tätä, kohta pitäisi olla jotain valmistakin mutta nyt halusin vaan nopeasti saada jotain edes vähän valmiin näköistä, tai oikeastaan vaan laittaa koirat käyttämään aivojaan ja väsyttää heitä vähän jonkin uuden jutun parissa. Kosketusalustojen kanssa ollaan myös tehty niin paljon että halusin myös katsoa että miten paljon he itse lähtisivät tarjoamaan pelkän uuden alustan nähdessään. 
Ensin siis alustalle hakeutuminen. Siinä nyt ei mitään ihmeitä, tosin Arielin toisessa tempussa käytetään niin aktiivisesti takapäätä että halusi tietysti takajaloilla kohdentaan ensin... Kädellä ohjausta käytin sen jälkeen osittain että saatiin tuo pyörähdys mahd. nopeasti, mutta samaan aikaan odotin myös aika paljon omatoimista jalkojen liikuttelua... siis sheippausta oikeaan suuntaan. Ei tarvinnut montaa kertaa auttaa ja toisella treenillä oli pyörähdys molemmilla hallussa ilman mitään apuja ja sitten kasvatin vähän etäisyyttä ja sittenhän se olikin melkein siinä... 
Tämän tempun harjoittelu taitaa jäädä vain tähän "tanssivideoon":D en usko että lähdetään enää mitään muuta tähän liittyen treenaamaan tällä erää.
 
Ja videota tässä:  

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kesäpäivät 2013

Nyt vähän myöhässä täytyy muistella pari viikkoa sitten vietettyjä maltankoirien kesäpäiviä! Koiria oli tällä kertaa paikalla parhaimmillaan 38 koiraa! On se hurja määrä, mutta onneksi tilaa oli paljon ja iso piha niin kaikille oli tilaa. Ja eiväthän nämä pikkuiset nyt niin paljoa tilaa vie:)

Ohjelmassa oli mm. leikkimielinen koiranäyttely, koirien pukukilpailu, ja koirahierojakin oli paikalla ja piti tosi hyvän luennon koirien lihashuoltoon ja yleisesti muuhunkin hyvinvointiin liittyen. Tarjoilut olivat myös ihan loistavat.

Aurinkoinen päivä oli tilattu ja se saatiin. Kotiin lähti varmasti monta kymmentä väsynyttä ja onnellista koiraa. Ei monesti vuodessa pääse näin montaa kaveria näkemään samaan aikaan! 

Tunkua parhaille auringonottopaikoille

Halukkaita oli myös hierontaan esimerkkikoiriksi

Arielin mami ja Ariel:)

Junior handlerit taustalla 

Arielin pukukilpailuasu pinkki lohikäärme. Se oli oikeasti Ivin asu mutta postissa tulikin liian pieni puku joten se ei mahtunut kuin Arielille:/ On myynnissä jos jotain kiinnostaa:D

Iviä ei jostain syystä ollut monessakaan kuvassa mutta kyllä hänkin oli mukana:) Hän on kyllä parantanut sosiaalisia taitojaan todella paljon ja enää minusta ei tuntunut että häntä pitäisi silmä kovana vahtia, vaan hän meni siellä muiden joukossa. Jos häntä ei muualta löytynyt, niin sitten hän oli grillin luona vahtimassa makkaroiden kypsymistä:)

Tämä on muuten postaus numero 100 tässä blogissa! On niitäkin jo muutama tullut.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ariel juo

Arielilla oli jano.
Vettä oli vain mukissa...


Ariel oppi myös loman aikana sen, että aina, kun pullo näkyy, se tarkoittaa että hän saa vettä. Lopulta se tarkoitti ihan mitä vaan pulloa. Ariel lähti kieli pitkällä pulloa kohti, oli se sitten minun limupullo... tai torilla vieressä istuvan miehen oma pullo jonka luo Ariel koitti vimmatusti päästä nähdessään PULLON. (Ariel ei yleensä halua lähestyä KETÄÄN vierasta, joten meni hetki ihmetellessä että mikä hinku hänellä nyt on kiskoa jotain vierestä miestä kohti kuin viimeistä päivää. Ja kyllä, hän saa päivän aikana PALJON vettä, mutta siitä huolimatta hän tykkää juoda, paljon...)



tiistai 6. elokuuta 2013

Lomamuistoja 2

Tässä lisää tarinoita meidän kesälomalta jossa kaksi tyttöä ja kaksi koiraa autoilivat Suomen läpi pikavisiiteille Ruotsiin ja Norjaan ja sinne ylös poroja katselemaan. Yövyttiin mökissä, teltassa, välillä jopa autossakin. Matka oli ihana, vain hyviä muistoja monista unohtumattomista paikoista ja hetkistä. Rajoja ylittäessä ei mitään ihmeellistä, vaikka aina pelotti jos joku haluaisi alkaa syynäämään jotain koirien passeja.
Monet kohteet olivat sellaisia että koirien kanssa pääsi menemään, ja jos johonkin ei päässyt, niin sitten ei menty. No tottakai joskus piti syömässä käydä mutta monessa paikassa saa ainakin terassilla syödä koirien kanssa ja sitten monesti haimme vain ruokaa mukaan. 
Tytöt jaksoivat istua autossa tunti toisensa jälkeen ja olivat selvästi vain iloisia kun saivat olla mukana matkassa ja mukana kaikessa.

Tässä Ivin ja Arielin matkakuvia sekalaisessa järjestyksessä joistain paikoista joissa kävimme:

Ariel nauttii auringosta. Vesi on kirkasta, vuoret korkeita ja maa on Norja.


Suomen Lapissa, kohteena Pakasaivo. Hui kyllä pelotti että putoamme rinteeltä alas. Siellä istuimme myös kodassa pitkän aikaa kuuntelemassa paikallisen miehen kertovan tarinoita paikan synnystä. Ivi sai joltain sedältä keksinpalan ja istui tämän vieressä rapsutettavana koko tarinan ajan.


Ariel nukkuu pitkän päivän jälkeen teltan nurkassa tyynyn päällä... Hyvin tytöt nukkuivat teltassa, eivät yhtään ihmetelleet että mikä ihmeen paikka se on vaan nukkumaan mentiin heti kun oven vetoketju oli vedetty kiinni.


Tromssassa, Norjassa. Nallet katselevat merelle päin karvattoman koirakaverin kanssa. (Joka oli aluksi tosi pelottava ja sille piti vähän murista mutta se ei murissut takaisin.)


Vuorikiipeilyä. Takana Tromssan kaupunki. Nallet olivat paljon parempia jyrkän seinän kiipeämisessä kuin ihmismatkalaiset. Kai kun niillä on neljä jalkaa.


Kuopion torilla syömässä lihapiirakkaa. NAM miten hyvää.


Tässä ollaan Arielin kasvattajan luona vierailulla. Siellä on aina yhtä kiva käydä, karvaisia valkoisia kavereita on paljon, Ariel tapaa sukulaisia ja äitinsä ja tietysti rakkaan kasvattajan josta Ariel pitää aivan hirveästi. Ei näitä voi samaan kuvaan saada, vauhti on päällä.


Ariel tekee Ariel-juttuja. Tässä hän on kiivennyt takapenkiltä takaluukkuun varmistamaan ettei mami katoa pitkälle.


Ja sitten ollaankin Rovaniemellä. Pukkia ei tavattu joten päätimme itse leikkiä tonttuja.


Tällaista maisemaa kun voisi katsella joka ilta ennen nukkumaanmenoa...


Ja sellaista kaikkea ja paljon muuta me tehtiin! Nähtiin poroa poron jälkeen, ja laskettelukeskuksia, ja seisottiin Suomen isoimman hevosenkengän alla, odotettiin Ruotsissa kauppojen aukeamista aamulla kun siellä taitaa olla eri aika, pestiin hampaita Kilpisjärven rannalla ja etsittiin halpaa poronkäristystä... (sellaista ei ole...) Tätä reissua muistellaan vielä pitkään.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lomamuistoja 1

Tänä kesänä päätimme lomailla Suomessa kiertelemällä paikkoja joissa ei olla ennen käyty, ja poiketa ihan Ruotsin ja Norjan lapissa asti. Tälle lomalle oli "helppo" ottaa koiratkin mukaan vaikka autossa istumista tulikin yli 3000 kilometrin verran.


Yksi ensimmäisistä kohteistamme oli Kalajoki jonne osuimme erittäin kuumana ja kauniina päivänä, tästä huolimatta rannalla ei ollut kovinkaan paljoa ihmisiä. Koirien mielestä tämä oli ylivoimaisesti loman paras päivä, heistä oli ihanaa leikkiä rannalla ja molemmat tepastelivat lämpimässä vedessäkin ihan polviin saakka. Ihmismäärään nähden rannalla oli koiria aika paljon, mikä olikin tosi ihanaa että ihmiset saivat lomailla koiriensa kanssa näin kivassa paikassa.

Tämä oli siis meidän ensimmäinen kerta hiekkasärkillä ja kyllä siinä istuskellessa pystyi hetkeksi unohtamaan että on edes Suomessa!

Lennokasta

Arielin ilme kertoo kaiken :) <3

Aurinkotuolissa... tästä ei elämä parane.

Mamin perään! Vaikka sitten uimalla.

Koirat siis rakastivat tätä paikkaa, ja ihmismatkalaiset samoin. Olisi ihana mennä tuonne pidemmäksi aikaa, ehkä ensi kesänä... Kyllä siellä mieli ja silmä lepäsi, oli vielä niin rauhallistakin että oli hyvin rentouttava alku lomalle vaikka emme kauaa viipyneetkään.
Tästä jatkoimme pohjoiseen päin, eli tarina jatkuu...