keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

2x2 kepit, osa 4

Meillä on kepit jo opeteltu mutta tässä keppien viimeinen kirjoitus joka oli jäänyt muokkauksiin eikä koskaan julkaistu...

Jostain syystä meille ilmaantui ihan uusi ongelma: Ivi jätti aivan sen viimeisen kepin pujottelematta. En tiedä mistä hän tämän keksi mutta se alkoi tapahtua hälyttävän usein.

Joka kerta jos vain viimeinen jäi tekemättä, ohjasin hänet oikeaan kohtaan ja teimme viimeisen kepin oikealta puolelta ja palkkasin. Meillä ei ole edelleenkään kauheasti varaa moniin peräkkäisiin suorituksiin joista ei palkkaa tule, koska Ivin motivaatio ja into lopahtaa heti ja hän lähtee mieluummin etsimään pupun papanoita. Se on hänelle jo paljon ponnisteluja vaativa suoritus jos hän pujottelee kokonaiset 10 keppiä, ja vaikka kaksikin kertaa jää ilman palkkaa. Silloin pitää olla jo nopeasti auttamassa koiraa tekemään oikea suoritus. Muuten tulee kyllä turhautumismittari koiran osalta täyteen.

(Myöhemmin aloin varmistella viimeistä keppiä sanomalla uudestaan "kepit" ennen viimeistä keppiä ja sitten Ivi teki kyllä loppuun asti ja nyt ongelma on jo mennyttä elämää.)

Jos taas kesken keppien hän jätti jonkun välistä hän tuntui nopeasti tajuavan itsekin että väärin meni ja tuli silloin ihan hyvillä mielin aloittamaan alusta ja tekemään seuraavaksi oikein. Tuon vikan kepin kohdalla en tiedä mikä ihme siinä tuli, mutta sekin on nyt korjattu.

Kun pääsimme 10 ja 12 keppiin, harjoitukset olivat oikeasti sellaisia että menimme kentälle, asettelin kepit riviin, jos Ivi teki 2 tai 3 kertaa oikein lopetimme heti, söimme paljon herkkuja ja pakkasin kepit pois. En halua tehdä kepeistä ikävää asiaa joka maistuu puulta ja jota hinkataan ja hinkataan kyllästymiseen asti. Ja Ivi siis TODELLA tylsistyy ja kyllästyy pian.

Seuraavaksi harjoitellaan sitten niin, että minä juoksen vieressä, molemmilla puolilla, lähellä tai kauempana. Häiriöitä. Koitetaan keppejä muiden esteiden kanssa. Kaikenlaista.

Aikaa siitä kun aloitimme siihen, kun Ivi pujotteli kaikki 12 keppiä ensimmäisen kerran kului reilut 3 viikkoa.

Emme tehneet tätä niin hyvin kuin "oikeasti" pitäisi tehdä. 2x2 keppien ideahan on juurikin siinä että koira itse löytäisi keppien alun kaikista vaikeistakin kulmista. Meille idea oli sitten kai enemmän vain itsenäiset kepit. Teimme paljon kulmia ihan aluksi, ihan joka puolelta, mutta sitten keskityin siihen että kaikki kepit saatiin lisättyä. Tuntuu siltä, että parhaiten edistyimme, kun saimme peräkkäisinä päivinä harjoituksia ja kun uskalsin oikeasti vaikeuttaa heti kun vain vähänkin siltä tuntui. Jos jossain kohdassa oltiin liian kauan, homma vaikeutui kun piti päästä eteenpäin.

Se mikä on tosi hyvää niin se, että Ivi ei katsellut minuun päinkään ikinä sen jälkeen kun kepeille lähti. Tai lähtee. Hän vetää ihan loppuun asti ja jos ei sillä sekuntilla "jes" kuulu ja nami lennä kun hän on päässä niin hän jää silti tuijottamaan eteenpäin tajuamatta mistään muusta mitään. Namilla palkkaaminen sujui ihan ilman mitään ongelmia, vaikka nakin ja lihapullanpalat ei olleet edes mitään kovin isoja lensivät ne ihan hyvin ja vaikka ei olisi juuri oikealla sekuntilla lentänytkään niin Ivi tiesi kuitenkin että kun JES kuuluu niin oikein meni ja odottaa naama eteenpäin palkkaa.
Katsotaan miten pahasti hänet saa sekaisin kun alan itse pyöriä eri paikoissa ja kun keppien jälkeen pitäisikin lähteä toisille esteille ja palkka ei enää lentele totuttuun tyyliin.

En tiedä arvioinko Ivin jaksamista ja motivaatiota oikein mutta koko ajan mietin että JOS minulla olisi koira joka on nopea ja menevä ja tekevä ja vauhdikas niin sitten olisin tehnyt sitä ja tätä... mutta Ivin kanssa en voi tai viitsi...
Totta on se, että kyllähän rotu ja yksilön luonne vaikuttaa siihen miten koiraa voi kouluttaa ja mitä siltä voi vaatia. Ivi ei kestä paljoa toistoa ja Iviä ei ole helppo motivoida jos häntä ei satu huvittamaan. Tässä nyt kuitenkin sain aika nopeasti opetettua pelkästään ruokapalkattavalle ja hyvin vaihtelevasti keskittyvälle koiralle itsenäiset kepit aika nopeasti, ja olen kyllä ihan iloinen siitä. Varsinkin kun koskaan aikaisemmin ei olla keppejä opeteltu muuten kuin Arielin kanssa joskus aikanaan namin kanssa vetämällä. Kun kaikki muutkin asiat koirille koitan opettaa mahdollisimman vähän houkuttelemalla ja enemmän sheippaamalla ja tukemalla koiran omaa miettimistä, niin miksei sitten kepitkin. Ehkä, EHKÄ otan vielä isomman haasteen vastaan ja katson pystynkö samaan Arielin kanssa... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti