lauantai 18. toukokuuta 2013

Anaalirauhasista asiaa

Olipa sitten taas mielenkiintoinen viime yö.
Ariel oli syönyt huonosti koko päivän ja iltaruokaa ei haistanutkaan. Ariel tuskin koskaan jättää iltaruokaa kokonaan syömättä. Ajattelin että kai sillä on maha sekaisin.
Päivä oli ollut kuuma ja aika raskas joten en ihmetellyt sitä että Ariel vain makoili ja nukkui vieressäni koko illan. Ivikin oli väsynyt ja lepäili jossain sängyn alla.

Koirat olivat käyneet kuuden aikaan ulkona ja vasta tosi myöhään, joskus 12 jälkeen lähdin viemään heitä iltapissalle ulos. Arielista huomasi jo matkalla ulos että kävely oli vähän oudon näköistä. Häntä laahasi alhaalla ja koko peräpään asento oli oudosti taipunut alaspäin. Ei siis laahannut peppua maassa, ihan ilmassa se oli mutta todella oudossa asennossa. Arielin häntä on vielä aina todella ylhäällä selän päällä, se on normaali hännän asento hänelle, joten oudolta näytti.
Lisäksi hän eteni sellaisissa nopeissa pyrähdyksissä ja välillä kääntyili peppuaan kohti kuin koko pepun olemassaolo olisi todella ärsyttänyt häntä ja väleissä lysähti kokonaan istumaan tai makaamaan maahan.

Ajattelin että sillä on tarttunut mahaan tai tassuihin pahasti joku roska. Ivi tekee ihan samantapaista liikettä jos sillä on ihan pienikin risu mahassa kiinni, ja ne pitää aina poistaa ennen kuin hän "pystyy" kävelemään. Pissapaikalla Ariel meni istumaan eikä liikahtanut mihinkään. Ainoastaan, kun kyykistyin maahan katsomaan häntä tarkemmin, hän hyppäsi kaaressa syliin, niin että raapaisi tassulla minua naamasta (kynsillä jotka oli tänään leikattu, olivat vielä mukavan terävät...) Jos koitin laskea hänet takaisin maahan, hän hyppäsi syliin vaikka väkisin. No koitin siinä sitten tutkia että löytyykö sieltä jotain ärsyttäviä roskia tai risuja, tutkin jalat ja mahan ja pepun ja varpaan välit ja kaikki. Mietin, että voiko hänellä olla joku tukos pepussa eikä saa kakkaa tulemaan ulos ja se on nyt jumissa siellä. En tiedä onko sellainen edes mahdollista. Mietin, että miksi meille aina tulee tällaisia outoja vaivoja viikonloppuna ja vielä yöaikaan, ei mikään paras aika eläinlääkäriin viennin kannalta.

Kannoin hänet sitten toiseen kohtaan jossa hän siinäkin vain jäi istumaan siihen kohtaan mihin laitoin hänet maahan. Ainoa, milloin hän suostui liikkumaan oli jos kyykistyin maahan niin hän tuli äkkiä syliin. Hän kyllä pystyi liikkumaan sillä tavalla ihan hyvin ettei se näyttänyt siltä että häntä olisi mihinkään raajoihin tai selkään tms. sattunut, enemmänkin vain vaikutti epämukavalta ja jotenkin vaikealta. Ei pitänyt mitään ääntä tai vinkunut. Vasta, kun Ivi käveli Arielin luo ja alkoi haistella tämän peppua niin tajusin miten idiootti olen kun anaalirauhaset eivät edes käyneet mielessä.

Tajusin heti että koko Arielin liikkuminen vastaa kuvausta anaalirauhasongelmista. Olisin varmaan tajunnut heti, jos Ariel olisi itse ollut hyvin kiinnostunut pepustaan ja haistellut sitä koko ajan tai jotain, ja sitten tehnyt sitä perinteistä pepun laahausta maassa, mutta ei mitään. 
Kannoin hänet sisään ja soitin eläinlääkärille.

Eläinlääkäri sanoi kuvauksestani heti, että anaalirauhasilta vaikuttaa. Hän neuvoi minua hiukan miten ne voisi tyhjentää, mutta sitten jos se ei olekaan ongelman syy, niin Arielin asennosta päätellen vika voi pahimmassa tapauksessa olla vaikka selkärangassa jolloin se pitäisi heti päästä kuvauttamaan. Voi tätä pienellä paikkakunnalla asumisen iloa, lähin hyvin varusteltu eläinlääkäri on tunnin ajomatkan päässä jonne hän myös antoi puhelinnumeron. Tämä on meille pk-seudulla aina asuneille välillä vaikea edes tajuta, ja nyt aloin oikeasti miettiä että jos joku hätätilanne tulisi niin ei se apu ihan vierestä löytyisi.

Eniten minua pelotti se, että olen kuullut sanottavan että jos anaalirauhasia yrittää tyhjentää itse ja tekee sen väärin, voi saada enemmän vahinkoa aikaan kuin mitään hyvää. Olen nähnyt aiheesta joskus videon ja nyt sitten luin muutamatkin eri ohjeet netistä. En ala tähän kirjoittamaan ohjeita miten anaalirauhaset tyhjennetään, googlettamalla löytyy ihan eläinlääkäreiden sivuilta hyviä ohjeita. Vinkiksi voin antaa että pepun taputtelu/painelu kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä (tai jos haluaa, niin ihan suihkulla suoraan) ensiksi on varmasti hyvä idea, ja kannattaa olla hyvin helläkätinen jos ei ole ihan varma mitä tekee. Kovin isolla voimalla niitä ei sitten tarvinnut oikeastikaan puristella että sieltä sai jotain ulos.

Odotin että Ariel olisi alkanut kiljumaan tai koittanut karata tilanteesta, mutta hän seisoi kiltisti eikä näyttänyt että toimenpide olisi mitenkään häntä sattunut. Varmaan asia olisi toinen jos siellä olisi joku tulehdus. No, uskoin sitten saaneeni homman hoidettua, laitoin Arielin maahan ja hän käveli ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan ollut pielessä. Vein hänet ulos, hän kävi heti pissalla, käveli takaisin sisään häntä korkealla kippuralla niin kuin aina, ja menimme nukkumaan.

Huh, tajusihan se mami viimein...

4 kommenttia:

  1. Voih, anaalirauhaset on oikea riesojen riesa, jos aikovat täyttyä tai tulehtua. Meidän Vilillä on ollut salakavalia anaalirauhasen paiseita kaksi kertaa, vaikka eka kerran jälkeen olin aivan vainoharhaisen tarkkaavainen, mitä sinne peppupuoleen tuli.
    En tyhjennä Vilin anaalirauhasia koskaan sisäkautta, elli kehoitti olla tekemättä sitä pienikokoiselle koiralle, mutta lämpöisen suihkutuksen aikana painelen anaaleja ja se tuntuu miellyttävän Viliä.
    Tervetuloa lukemaan meidän anaaliseikkailuja. :)

    VastaaPoista
  2. Täytyypä tulla lueskelemaan teidän seikkailuista, tämä on meillä nyt ihan uusi juttu ja olin jo monesti miettinyt että olenpas onnekas kun ei ole tarvinnut koko asiaa tätä aiemmin edes ajatella. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan olleet Arielin rauhaset ehtineet tulehtua, ilmeisesti, vaan ihan vaan tosi täynnä ja siksi hänellä oli tosi ikävä olla. Nyt sitten yhtä asiaa viisaampina, osataan tällainenkin operaatio hoitaa:D

    VastaaPoista
  3. Tuo on hirveä tunne kun koiralla on jokin hätänä mutta ei tiedä kuinka auttaa! Oma pentuni on vasta 7kk mutta on ollut jos jonkinlaista vaivaa. Yksi sunnuntainvastainen yö tulimme iltapissiltä sisään, ja isotkin asiat oli juuri hoidettu. Pentu rupesi kiemurtelemaan ja läähättämään, katseli kurjan näköisenä vatsaansa ja peruutteli. Vatsa turposi palloksi ja koira valitti pahaa oloaan. Ehdin jo soittaa eläinlääkärille, että voiko näin pienellä olla vatsalaukin kiertymää, jonka lääkäri arvioi erittäin epätodennäköiseksi. Jäimme sitten valvomaan (kirjaimellisesti, kello oli 24) tilannetta, ja pian pentu teki val-ta-vat kakat sisälle :D Kakattuaan pentu oli niin väsynyt ja helpottunut, että nukahti seisaalteen. Nyt jo naurattaa koko homma, onneksi!

    VastaaPoista
  4. Onneksi useimmiten kaikki selviää sitten ihan itsestään ja hätääntymisen jälkeen selviääkin säikähdyksellä niin kuin teilläkin kävi.. :) On se vaan niin suuri huoli aina jos joku näyttää olevan huonosti. Joskus koirista voi olla vaikeakin nähdä jos ne ovat kipeitä mutta pitää vaan tarkkailla jos tulee käytökseen pieniäkin muutoksia että voisi sitten ajoissa auttaa koiraa.
    Itsekin olen kyllä sellainen että jos vähänkin on epäilevä tunne siitä että onko koiralla nyt kaikki hyvin, niin soitan sitten samantien sinne eläinlääkärille vaikka keskellä yötä. Ei sitä oikein muuta pysty ajattelemaankaan jos koira siinä vieressä voi huonosti.

    VastaaPoista