lauantai 11. toukokuuta 2013

2x2 kepit

Ivin kanssa aloitimme jokin aika sitten keppien harjoittelun 2x2- tyyliin joka on ollut todella virkistävä ja mukava kokemus. 

Tässä vähän juttua siitä mitä on tähän asti tehty. Minkään ohjeiden mukaan ei olla menty 100 prosenttisesti mutta edistys on ollut hyvinkin nopeaa siinä mitä ollaan tehty. Maltankoira ei ole rotuna sellainen eikä Ivi myöskään yksilönä sellainen joka jaksaisi paljon toistoja joten harjoitukset on lyhyitä. 12 keppiä 12 päivässä olisi mielestäni hyvinkin realistinen tavoite jollekin, joka pystyy harjoittelemaan muutamia kertoja joka päivä ja jolla on koira, joka kestää vähän pidempää toistoa samasta asiasta kyllästymättä, vaikka niitä epäonnistumisiakin tulisi. Ivin kanssa niitä epäonnistumisia täytyy tosissaan karsia koska ne on niin paljon pois siitä, mitä sitten oikeasti saadaan tehtyä ja mihin edistytään sen kertaisen harjoituksen kanssa.

Ivi ei ole leluilla palkattava koira joten palkkaus on kokonaan nameilla. Se onnistuu hyvin parilla tapaa. Namien pitää olla sen kokoisia että koira löytää ne helposti. Tämä on pienen koiran kanssa ongelma, koska normaalikokoiset namit millä yleensä treenaamme on sitä luokkaa että koira ei ikimaailmassa löytäisi niitä esim. ruohikosta. Eli vähän isompia, sormen pään kokoisia nakin tai lihapullanpaloja käytettiin. Nakit vähän parempia koska ne pysyy kasassa ja pomppaakin välillä kivasti, helppo koiran nähdä ;).

Millä ikinä palkkaakin, niin tärkeintä on se että palkan voi heittää koska se on niin oleellinen osa harjoittelua. Ihan alussa sen voi antaa kädestä mutta heti kun aletaan harjoitella oikeaa aloitusta niin ainakin itse silloin siirryin heti heittämään namin. Käytin myös "jes"-sanaa merkkaamaan oikean käytöksen josta koira tietää että nami on tulossa. Jostain luin että esim. naksutinta ei suositella koska se voi saada koiran kääntymään ohjaajaan päin mutta Ivi oppi kyllä todella nopeasti mihin se nami lentää ja odottaa sitä nykyään aina minuun kääntymättä jos se ei lennä välittömästi.

Aluksi on siis kaksi keppiä. Sheippasin alun niin, että en välittänyt kummalta puolelta Ivi meni, kunhan kulki keppien läpi. Siirryin kuitenkin todella pian, heti kun vähänkin Ivi sai ajatuksesta kiinni, niin siihen että hän menee aina "oikeasta" kohdasta alun alkaenkin, eli ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle. Tässä kohtaa harjoitus näytti jokseenkin tältä:


Eli tuosta kohtaa lähdettiin, ja aina kun kutsuin koiran takaisin uuteen toistoon niin silloin katsoin ettei hän mennyt keppien läpi vaan tuli suoraan luokse. Aluksi Ivi pyöri palkan heiton kanssa. Heitin sen kuitenkin aina yrittäen tähdätä koiran eteen noin kuvan osoittamaan kohtaan. Itse en siis liikkunut siitä kohdasta mistä koira lähti. Tykkään myös jutella koiralle ainakin jonkin verran harjoitellessa, ja tässä kohtaa harjoitukset kuulostivat yksitoikkoisesti tältä: "Tule" (koira palaa lähtökohtaan luokseni), "Okei" (koira saa luvan lähteä suorittamaan), "Jes" (ehdollinen vahviste, koira teki oikean suorituksen ja palkka heitetään) ja alusta.

Seuraava vaihe oli se, että liikuin itse. Seuraavan kuvan mustat pallot kuvastaa jokaista kohtaa josta harjoittelimme oikean "sisäänmenon" tekemistä. Eli aina se ensimmäinen (kuvassa alin) keppi koiran vasemmalta puolelta. Ja aina palkka siihen vihreän palleron kohdalle. Omalla vartalonsuunnalla kerroin aina Iville mihin suuntaan lähdetään kun vapautin hänet, mitään muuta liikettä en itse tehnyt paitsi sitten heitin palkan. Aloitimme yleensä harjoitukset meille helpoimmasta ja loogisimmasta kohdasta eli sieltä suoraan keppien takaa (kuvassa alhaalta) ja sitten lähdin liikkumaan aina vähän kerrassaan jompaan kumpaan suuntaan "kellotaulua".




Hankalaa tässä on itselle se, että ei missään vaiheessa lähde auttamaan tai houkuttelemaan koiraa vaan antaa sen oivaltaa itse. Välillä sai melkein repiä hiuksia päästä kun olisi tehnyt mieli mennä näyttämään koiralle oikea kohta tai ohjata muuten se oikealle tielle (alkaa heitellä nameja oikeista väleistä tai muuta vastaavaa) mutta pitää vain muistaa että tekee asian koiralle helposti ja paras tulos on kun koira saa itse miettiä ja pohtia.

Yksi tärkeä asia josta itseä sai olla muistuttamassa oli se, että lopettaa ajoissa ja heti jos tulee pari huippuonnistumista (varsinkin sitten kun keppejä on enemmän) niin jättää siltä kerralta siihen, eikä jää enää hinkkaamaan ja ei anna koiran enää epäonnistua. Ja vaikka koulutus alkaisi jossain vaiheessa mennä väärään suuntaan niin helpottaa sitten harjoitusta niin paljon että aina voi päättää onnistuneeseen suoritukseen. 

Ja myös aloittamisen kanssa... siis jokaisen eri harjoituksen aloittaminen. Kaikki koirat yleistää asioita eri tavalla. Jotkut paremmin. Ivi monesti hyvin, mutta näissä 2x2 kepeissä hyvin huonosti. Jos kesken sarjan vaihdoin kepit niin, että ne osoittivat eri suuntaan, niin Ivi oli heti kuin ei olisi koskaan koko keppejä nähnytkään ja tarvitsi muutaman tosi helpon toiston ennen kuin muisti, että ai niin tämähän oli tää tuttu juttu. Sama juttu uuden paikan kanssa. Ainakin alkuvaiheessa pitää aina helpottaa harjoituksen alussa, sitten voi edetä nopeamminkin siihen, mihin on jääty.

Tämä ensimmäinen kohta missä käydään oikeaa aloitusta läpi joka puolelta on todella todella tärkeä ja kannattaa tehdä huolella, itse voin nyt myöhemmin sanoa että olisi pitänyt vielä pidempään hakea lisää toistoja kaikista eri suunnista.

..jatkuu myöhemmin..

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! Kiva lukea siitä, kuinka muut treenaa, vaikka laji onkin eri (meillä koiratanssi). Saa ideoita omiin temppuihin!

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen innostunut nyt näistä 2x2 kepeistä muiden juttuja ja videoita katseltua.

    Koiratanssi on ihana laji ja ollaan paljon siinä käytettyjä liikkeitä harjoiteltu ihan kotona.. jos paikkakunnalta löytyisi siihen mahdollisuus niin olisi kiva käydy hakemassa ideoita ihan lajin harrastajienkin parista :) Tsemppiä teille koiratanssitreeneihin! :)

    VastaaPoista