keskiviikko 15. toukokuuta 2013

2x2 kepit, osa 2

Keppejä lisätään kaksi lisää, kun koira löytää sen aloituspuolen joka kerta. Lisäsin kepit ensin alla olevan kuvan tyyliin, mutta niin että ne olivat vieläkin kauempana tai enemmän erillään ensimmäisistä kahdesta kepistä kuin kuvassa. Tässä kohtaa on jo vähän harjoiteltu.


Kun toiset kepit lisätään ensimmäistä kertaa, ne ovat siis vähän niin kuin erilliset kaksi keppiä kauempana näistä mistä aloitettiin. Koira menee normaalisti läpi ensimmäisistä kepeistä, ja tässä vaiheessa sen pitäisi jo aika hyvin olla oppinut mihin kohtaan palkka lentää ja katseen olla edessä päin. Tässä kohtaa koiraa voi rohkaista menemään läpi myös toisista kepeistä sanomalla uudestaan sen sanan jolla koiran vapauttaa kepeille, jos sellaista käyttää. Itse sanoin "okei" uudestaan, kun Ivi jäi ensimmäisten keppien jälkeen katselemaan ja miettimään miksi palkkaa ei tule. Ensimmäisillä kerroilla autoin myös kävelemällä Ivin viereen ja viimeistään sitten hän lähti toisistakin kepeistä. 

Tästä oppineena valitsin toisen, mielestäni paremman tavan, ja tein tämän takaperin ketjuttamalla ihan vaan muutaman kerran aloittamalla taaimmaisista (uusista) kepeistä ja palkkasin niistä, ja sitten kun palasimme taas alkuun niin Ivi alkoi tarjota jo sitä että meni läpi molemmista kepeistä. Aina jos hän alkoi haahuilla tai unohtaa tätä, palasin ja tein kerran väliin ne toiset kepit ja sitten taas alusta niin että hän teki molemmat.

Ja palkka heitetään edelleen sinne eteen, nyt siis vaan niiden toisten keppien eteen. Jos heittokäsi ei ole tarkka niin se kehittyy kyllä näitä keppejä harjoitellessa. Hyvä on se että heittomatka kasvaa myös vähän kerrallaan, niin omakin kehittyminen on helpompaa siinä matkalla ;). 

Ja siis, kun koira alkaa luotettavasti mennä läpi molemmista kepeistä, niitä siirretään hyvin varovasti ja vähän kerrallaan lähemmäs sitä, että ne lopulta olisivat rivissä näiden alkuperäisten keppien kanssa ja muodostaisivat neljän kepin rivin.

Ivin kanssa harjoittelimme väleissä myös niin, että kolmas keppi oli alemman kuvan tapaan vähän ulkona rivistä. No tuossa kuvassa kyllä kepit sojottaa vähän miten sattuu, mutta siis ajatuksena että jos lähti menemään huonommin, en myöhemmin enää loppuvaiheessa siirtänyt molempia kahta keppiä pois päin vaan vain hiukan sitä kolmatta, ja sitten siirsin sen varovasti taas lähemmäs oikeaa linjaa muutama toisto kerrallaan. 


Tämä neljän kepin kohta on mielestäni kaikkein kriittisin ja oleellisin koko keppien harjoittelun ja lopputuloksen kannalta. Se kannattaa olla 100% kunnossa ennen kuin lisää keppejä. Eli myös eri suunnista sitä sisäänmenoa jne. En tiedä missä vaiheessa muut alkavat harjoitella sitä, että koira suorittaa huolimatta siitä mitä ohjaaja tekee ja missä juoksee, mutta tässä vaiheessa me emme vielä siihen kiinnittäneet huomiota. Itse olin näissä harjoituksissa lähinnä paikallaan siinä mistä lähetin koiran (ja mihin kutsuin sen sitten heti takaisin). 

Jos Ivi lähti väärästä välistä aloittamaan esimerkiksi jättäen ensimmäisen kepin välistä, sanoin "oho" tai jotain muuta vastaavaa, "väärin meni, alusta" tms. ja pyysin hänet takaisin. Välillä hän ei edes tajunnut tätä, ja jäi vain tuijottamaan kepeistä eteenpäin ja odotti että miksi ei tyhmä mami heitä sitä nakkia. Jos tuli kaksi tai aivan viimeistään kolmannen peräkkäisen virheen kohdalla poistin kaksi keppiä ja tein muutamia ihan alun harjoituksia kahdella kepillä että se oikea aloituskohta löytyi varmasti. Sitten helpotin vielä vähän niitä neljää keppiä ja päätin heti onnistuneeseen suoritukseen.

Se tunne kun Ivi ensimmäisen kerran pujotteli itsenäisesti kaikki neljä rivissä olevaa keppiä oli mahtava! Itse vain seisoskelin perässä katsomassa ja hän oli oppinut koko jutun ihan itse. Se oli hieno hetki. (Seuraavalla kerralla, niin kuin niin monen harjoituksen alussa, tuntui että kaikki oli taas kadonnut hänen päästään ja pahimmat virheet mitä tein olivat varmasti siinä että en tarpeeksi ajoissa helpottanut aina tehtävää vaan oletin ja luotin koiraan että kyllä se osaa ja kyllä se tekee. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista uusissa paikoissa ja uutena päivänä.)

Siinä on iso ero että harjoitteleeko omalla takapihalla yksin, vai niin että naapurin setä grillaa siinä kymmenen metrin päässä, vai isolla nurmikentällä missä kävelijöitä voi mennä ohi ja viereisellä kentällä vielä joku ajaa nurmikkoa tosi kovaäänisellä vehkeellä. Hyviä häiriöharjoituksia kyllä, mutta kunhan muistaisi laskea sitä kriteeriä ja vaatia koiralta vähemmän, kun nämä kaikki häiriöt jo vie puolet keskittymisestä:).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti