keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ei unohdeta hyviä uutisia

Täällä on niin paljon valiteltu miten huonosti agility on mennyt ja kuukauden välein mietitty lajin vaihtoa ja ties mitä... niin pitää nyt muistaa tulla kertomaan kun kerran menee hyvin:D

Meillä on ollut ihan mahtavat pari viikkoa molempien Arielin ja Ivin kanssa. Ivin alkeiskurssi menee hyvin ja hän on oppinut uudet esteet vauhdilla, rengaskin meni tänään ihan loistavasti ja viimeisenä uutena tuli keinu joka toistaiseksi on nyt sitten se hankalin ja vähän jännittäväkin. Muuten Ivi menee kaikki esteet vauhdilla ja hienosti ja alkaa jo vähän tajuta ohjauksistakin jotain, kun muutamia hyppyjä ja putkea tehtiin peräkkäin.

Mutta mikä vielä ihanampaa, Ariel on ollut ihan loistava ja mennyt kaikki radat niin hienosti! Helppoja mölliratoja, ja Ariel menee iloisesti eikä näytä yhtään arkailevan. Rimoja ei vieläkään olla nostettu yli 20 kun ei nyt haluta pilata tätä innostusta minkä hän on saanut takaisin. Mutta ihan eri ilme, ja on ollut kyllä niin kivoja treenejä taas!

Ollaan myös käytetty nyt ihan superherkkuja, joka meillä tarkoittaa paistettua kanaa. Niillä pystyy jopa saamaan Ivinkin huomion vaikka koko kenttä olisi täynnä herkkujen muruja joita Ivi mieluiten etsisi maasta koko treenien ajan.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Koirien kesämuoti 2013

Ivi ja Ariel esittelevät mitä tänä kesänä kannattaa laittaa päälle!
Koirien kesämallisto, olkaa hyvät.

HENGAILU
Tämä kiva kesäasu käy vaikka terassille tai shoppailemaan.

MÖKKI
Rento mökkiasu. Hyvä pihahommiin ja grillailuun! Nyt voit olla tyylikäs mökilläkin!

BILEET
Tässä vauhdikkaassa bilemekossa voikin sitten lähteä viettämään iltaa iloisissa merkeissä.

UIMAPUKU
Kesän uima-asu muotia. Loistava uikkari josta ei jää turhia rusketusrajoja!

JUHLAT
Tässä meillä molemmilla yllä iltapuvut. Kehtaa mennä hienompiinkin juhliin!

LENKKEILY
Tässä kesän trendikkäin lenkkeilyasu, sopii käytettäväksi säällä kuin säällä!

SHORTSIT
Rento shortsiasu piknikille tai vaikka huvipuistoon!

PYJAMA
Tässä kesän viilein yöasu: sopivan kevyt kesäöihin!


???
Ja tässä olen alasti, hups!!

torstai 23. toukokuuta 2013

Turkinhoitopäivä

Viime viikolla kävimme kuuntelemassa huippukasvattajan ohjeita maltankoiran turkinhoitoon. Kivointa tapahtumassa oli hyvien ohjeiden ja vinkkien lisäksi moooonet ihanat pienet koirakaverit. Ariel tapasi muutamia sukulaisiakin.

Ariel ja trimmauspöytä

Oli kiva huomata että jotain oltiin tehty ihan oikeinkin, esimerkiksi pesuun liittyen. Ettei sitä koiraa tarvitse "hinkata" vaan riittää että se lähinnä seisoo siellä shampoo- tai hoitoainevedessä. 
Ihan uusia juttuja oli kuitenkin kaikenlaiset turkinhoitovälineisiin liittyvät vinkit. Esimerkiksi miten paljon eroa voi olla ihan saman näköisillä harjoilla, mutta joista vain yhden tyylinen onkin oikeasti hyvä ja muut kuluttaa turkin pilalle.
Nyt pitäisi enää ostaa ne hyvät välineet.

Hammaskiven poistamistakin varten sai hyviä neuvoja, mutta me kyllä edelleen jatketaan ahkerasti hampaiden harjaamista jooooka päivä niin ehkä sitten ei edes tulisi niin paljoa mitään, mitä poistaa.

Iville päivä oli vähän stressaava koska olimme pääosin sisällä, ja siellä ei ollut niin paljon tilaa ja paljon koiria pienessä tilassa on Iville aina vähän vaikeaa. Hän tarvitsisi oman tilansa ja että saisi halutessaan etäisyyttä muihin koiriin. 

Mutta kiva päivä oli, paljon ihania koiria ja heidän ihanat omistajansa. Olisi se kiva kun useamminkin pääsisi tällaisessa maltankoiraporukassa näkemään ja koiratkin saisi tavata toisiaan..!

Lopuksi päästiin sitten uloskin leikkimään.

Ariel ja leikkikaveri
Siellä ne painaa kahdestaan mamin tytöt...

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

2x2 kepit, osa 3

Neljä keppiä pitäisi siis nyt olla tooosi hyvin hallussa! 
Sitten voi edetä muutamalla tavalla. 
1. Näin teimme ensin: 


Eli kuvassa, minä olen edelleen se musta piste, punaiset on keppejä ja vihreät on kohtia mihin palkat heitetään.

Itse alussa siis tässä lähetän koiran tuolta ihan suoraan keppien alusta, tai vähän jommalta kummalta sivulta. Tarkoitus olisi, että koira oppisi menemään neljä ensimmäistä keppiä, jonka jälkeen toiset neljä on vähän matkan päässä ja sitten ne siirretään lähemmäs, vähän kerrallaan, kunnes muodostavat 8 kepin rivin. Alussa koiran voi siis palkata välillä myös jo ensimmäisten neljän kepin jälkeen, ja välillä taas kun se on suorittanut myös toiset neljä keppiä.


Siinä vielä meidän hienot kepit rivissä... Teimme tätä jonkin aikaa mutta Ivi lähti tosi huonosti tarjoamaan toisia neljää keppiä jos en mennyt viereen ja lähettänyt häntä ikään kuin uudestaan toisille neljälle kepille. Tuntui myös että se on liian iso harppaus meille ainakin että työmäärä tuplaantuu, on siinä kuitenkin pienelle koiralle iso ero onko suoritettavia keppejä 4 vai 8. Yleensä Ivi jäi neljän jälkeen joko odottamaan palkkaa tai sitten juoksi suoraan toisten keppien ohi etsimään palkkaa vaikka ei siellä tietysti mitään ollut. Tässä vaiheessa olisi voinut siirtää toiset neljä vielä vähän kauemmas, tai sitten mitä itseasiassa myös teimme niin takaperin ketjutus. Mutta halusin kokeilla mielenkiinnosta toista tapaa.
2. Ja sitten teimme näin:

Lisätään siis heti neljän kepin perään seuraavat kaksi, mutta viides keppi ulompana eli koiralla on melkein kuin suora linja juosta neljännen kepin jälkeen. Ja sitten ulompana oleva keppi siirretään pikkuhiljaa linjaan muiden kanssa.  

Tämä taktiikka sopi meille paremmin. Sain Iville enemmän onnistumisia, mutta piti olla tarkkana ja hyvin maltillinen viidennen kepin siirtämisessä koska muuten Ivi ampaisi neljännen kepin jälkeen etsimään palkintoaan. Ei ihme, oli sitä neljää keppiä tähän mennessä niin paljon tehty ja toistettu.
Mutta tällä tekniikalla siis etenimme. Kun kuusi alkoi olla melko hyvin hallussa, lisäsin seuraavat kaksi. Nyt siis kahdeksan keppiä. Joissa toiseksi viimeinen ulkona linjasta, ihan niin kuin kuvassa. 
Kahdeksan kepin jälkeen seuraavat kaksi lisäsin jo ihan heti alusta melko suoraan linjaan. Jos Ivi alkoi oikaista ennen kahta viimeistä keppiä, tein yhden toiston niin että toiseksi viimeinen keppi oli taas hiukan ulkona linjasta. 

Jos Ivi lähti jo aikaisemmin matkalla väärille teille ja jätti joitain keppejä välistä, kutsuin takaisin ja aloitimme alusta. Mitä enemmän Ivi laittoi vauhtia, sitä enemmän tuli virheitä. Fiksuna koirana hän tietysti myös koitti useaan otteeseen että onko ne kaikki kepit oikeasti pakko pujotella vai voiko sinne loppuun juosta hakemaan palkkaa vähemmälläkin työllä. No eihän sinne voi, ja yleensä yhden "huijausyrityksen" jälkeen Ivi korjasikin virheet ja hidasti niin että kaikki kepit tuli tehtyä. 

Ensimmäinen harjoitus omalla agilitykentällä (hiekkakenttä) meni hyvin kun teimme omilla kepeillä. Sitten koitimme "virallisilla" kepeillä ja kyllä se oli taas ihan eri juttu Ivin mielestä kun kepit oli eri värisiä ja niissä menee ne raudat siellä maassakin ja ties mitä. Aloitimme neljästä kepistä ja kun Ivi tajusi mitä taas tehtiin niin sitten lisättiin kahdeksaan. Vielä ei olla koko keppejä "oikeilla" kepeillä koitettu.

Kun keppejä oli 8 ja sitä enemmän, treenit eivät olleet enää kovin pitkiä. Jos Ivi teki kaksi täydellistä suoritusta annoin hänelle ison palkan ja lopetimme heti.

Tässä Ivin taidonnäyte, 8 keppiä. Ivi on kaiken varalta hihnassa koska meillä ei ollut aidattua pihaa.
Pahoittelut myös vinossa olevasta kuvasta, en saanut kännykkää aseteltua ilmeisesti kovin suoraan kun jätin sen kuvaamaan:) Videosta ei edes näy mistä palkka lentää, mutta sieltä vasemmalta keppien alusta heitän sen sinne johonkin Ivin eteen. Ei ole paljoa sormenpäätä isompia paloja mutta hyvin ne lentää ja hyvin Ivi ne heti löytää.


lauantai 18. toukokuuta 2013

Anaalirauhasista asiaa

Olipa sitten taas mielenkiintoinen viime yö.
Ariel oli syönyt huonosti koko päivän ja iltaruokaa ei haistanutkaan. Ariel tuskin koskaan jättää iltaruokaa kokonaan syömättä. Ajattelin että kai sillä on maha sekaisin.
Päivä oli ollut kuuma ja aika raskas joten en ihmetellyt sitä että Ariel vain makoili ja nukkui vieressäni koko illan. Ivikin oli väsynyt ja lepäili jossain sängyn alla.

Koirat olivat käyneet kuuden aikaan ulkona ja vasta tosi myöhään, joskus 12 jälkeen lähdin viemään heitä iltapissalle ulos. Arielista huomasi jo matkalla ulos että kävely oli vähän oudon näköistä. Häntä laahasi alhaalla ja koko peräpään asento oli oudosti taipunut alaspäin. Ei siis laahannut peppua maassa, ihan ilmassa se oli mutta todella oudossa asennossa. Arielin häntä on vielä aina todella ylhäällä selän päällä, se on normaali hännän asento hänelle, joten oudolta näytti.
Lisäksi hän eteni sellaisissa nopeissa pyrähdyksissä ja välillä kääntyili peppuaan kohti kuin koko pepun olemassaolo olisi todella ärsyttänyt häntä ja väleissä lysähti kokonaan istumaan tai makaamaan maahan.

Ajattelin että sillä on tarttunut mahaan tai tassuihin pahasti joku roska. Ivi tekee ihan samantapaista liikettä jos sillä on ihan pienikin risu mahassa kiinni, ja ne pitää aina poistaa ennen kuin hän "pystyy" kävelemään. Pissapaikalla Ariel meni istumaan eikä liikahtanut mihinkään. Ainoastaan, kun kyykistyin maahan katsomaan häntä tarkemmin, hän hyppäsi kaaressa syliin, niin että raapaisi tassulla minua naamasta (kynsillä jotka oli tänään leikattu, olivat vielä mukavan terävät...) Jos koitin laskea hänet takaisin maahan, hän hyppäsi syliin vaikka väkisin. No koitin siinä sitten tutkia että löytyykö sieltä jotain ärsyttäviä roskia tai risuja, tutkin jalat ja mahan ja pepun ja varpaan välit ja kaikki. Mietin, että voiko hänellä olla joku tukos pepussa eikä saa kakkaa tulemaan ulos ja se on nyt jumissa siellä. En tiedä onko sellainen edes mahdollista. Mietin, että miksi meille aina tulee tällaisia outoja vaivoja viikonloppuna ja vielä yöaikaan, ei mikään paras aika eläinlääkäriin viennin kannalta.

Kannoin hänet sitten toiseen kohtaan jossa hän siinäkin vain jäi istumaan siihen kohtaan mihin laitoin hänet maahan. Ainoa, milloin hän suostui liikkumaan oli jos kyykistyin maahan niin hän tuli äkkiä syliin. Hän kyllä pystyi liikkumaan sillä tavalla ihan hyvin ettei se näyttänyt siltä että häntä olisi mihinkään raajoihin tai selkään tms. sattunut, enemmänkin vain vaikutti epämukavalta ja jotenkin vaikealta. Ei pitänyt mitään ääntä tai vinkunut. Vasta, kun Ivi käveli Arielin luo ja alkoi haistella tämän peppua niin tajusin miten idiootti olen kun anaalirauhaset eivät edes käyneet mielessä.

Tajusin heti että koko Arielin liikkuminen vastaa kuvausta anaalirauhasongelmista. Olisin varmaan tajunnut heti, jos Ariel olisi itse ollut hyvin kiinnostunut pepustaan ja haistellut sitä koko ajan tai jotain, ja sitten tehnyt sitä perinteistä pepun laahausta maassa, mutta ei mitään. 
Kannoin hänet sisään ja soitin eläinlääkärille.

Eläinlääkäri sanoi kuvauksestani heti, että anaalirauhasilta vaikuttaa. Hän neuvoi minua hiukan miten ne voisi tyhjentää, mutta sitten jos se ei olekaan ongelman syy, niin Arielin asennosta päätellen vika voi pahimmassa tapauksessa olla vaikka selkärangassa jolloin se pitäisi heti päästä kuvauttamaan. Voi tätä pienellä paikkakunnalla asumisen iloa, lähin hyvin varusteltu eläinlääkäri on tunnin ajomatkan päässä jonne hän myös antoi puhelinnumeron. Tämä on meille pk-seudulla aina asuneille välillä vaikea edes tajuta, ja nyt aloin oikeasti miettiä että jos joku hätätilanne tulisi niin ei se apu ihan vierestä löytyisi.

Eniten minua pelotti se, että olen kuullut sanottavan että jos anaalirauhasia yrittää tyhjentää itse ja tekee sen väärin, voi saada enemmän vahinkoa aikaan kuin mitään hyvää. Olen nähnyt aiheesta joskus videon ja nyt sitten luin muutamatkin eri ohjeet netistä. En ala tähän kirjoittamaan ohjeita miten anaalirauhaset tyhjennetään, googlettamalla löytyy ihan eläinlääkäreiden sivuilta hyviä ohjeita. Vinkiksi voin antaa että pepun taputtelu/painelu kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä (tai jos haluaa, niin ihan suihkulla suoraan) ensiksi on varmasti hyvä idea, ja kannattaa olla hyvin helläkätinen jos ei ole ihan varma mitä tekee. Kovin isolla voimalla niitä ei sitten tarvinnut oikeastikaan puristella että sieltä sai jotain ulos.

Odotin että Ariel olisi alkanut kiljumaan tai koittanut karata tilanteesta, mutta hän seisoi kiltisti eikä näyttänyt että toimenpide olisi mitenkään häntä sattunut. Varmaan asia olisi toinen jos siellä olisi joku tulehdus. No, uskoin sitten saaneeni homman hoidettua, laitoin Arielin maahan ja hän käveli ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan ollut pielessä. Vein hänet ulos, hän kävi heti pissalla, käveli takaisin sisään häntä korkealla kippuralla niin kuin aina, ja menimme nukkumaan.

Huh, tajusihan se mami viimein...

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

2x2 kepit, osa 2

Keppejä lisätään kaksi lisää, kun koira löytää sen aloituspuolen joka kerta. Lisäsin kepit ensin alla olevan kuvan tyyliin, mutta niin että ne olivat vieläkin kauempana tai enemmän erillään ensimmäisistä kahdesta kepistä kuin kuvassa. Tässä kohtaa on jo vähän harjoiteltu.


Kun toiset kepit lisätään ensimmäistä kertaa, ne ovat siis vähän niin kuin erilliset kaksi keppiä kauempana näistä mistä aloitettiin. Koira menee normaalisti läpi ensimmäisistä kepeistä, ja tässä vaiheessa sen pitäisi jo aika hyvin olla oppinut mihin kohtaan palkka lentää ja katseen olla edessä päin. Tässä kohtaa koiraa voi rohkaista menemään läpi myös toisista kepeistä sanomalla uudestaan sen sanan jolla koiran vapauttaa kepeille, jos sellaista käyttää. Itse sanoin "okei" uudestaan, kun Ivi jäi ensimmäisten keppien jälkeen katselemaan ja miettimään miksi palkkaa ei tule. Ensimmäisillä kerroilla autoin myös kävelemällä Ivin viereen ja viimeistään sitten hän lähti toisistakin kepeistä. 

Tästä oppineena valitsin toisen, mielestäni paremman tavan, ja tein tämän takaperin ketjuttamalla ihan vaan muutaman kerran aloittamalla taaimmaisista (uusista) kepeistä ja palkkasin niistä, ja sitten kun palasimme taas alkuun niin Ivi alkoi tarjota jo sitä että meni läpi molemmista kepeistä. Aina jos hän alkoi haahuilla tai unohtaa tätä, palasin ja tein kerran väliin ne toiset kepit ja sitten taas alusta niin että hän teki molemmat.

Ja palkka heitetään edelleen sinne eteen, nyt siis vaan niiden toisten keppien eteen. Jos heittokäsi ei ole tarkka niin se kehittyy kyllä näitä keppejä harjoitellessa. Hyvä on se että heittomatka kasvaa myös vähän kerrallaan, niin omakin kehittyminen on helpompaa siinä matkalla ;). 

Ja siis, kun koira alkaa luotettavasti mennä läpi molemmista kepeistä, niitä siirretään hyvin varovasti ja vähän kerrallaan lähemmäs sitä, että ne lopulta olisivat rivissä näiden alkuperäisten keppien kanssa ja muodostaisivat neljän kepin rivin.

Ivin kanssa harjoittelimme väleissä myös niin, että kolmas keppi oli alemman kuvan tapaan vähän ulkona rivistä. No tuossa kuvassa kyllä kepit sojottaa vähän miten sattuu, mutta siis ajatuksena että jos lähti menemään huonommin, en myöhemmin enää loppuvaiheessa siirtänyt molempia kahta keppiä pois päin vaan vain hiukan sitä kolmatta, ja sitten siirsin sen varovasti taas lähemmäs oikeaa linjaa muutama toisto kerrallaan. 


Tämä neljän kepin kohta on mielestäni kaikkein kriittisin ja oleellisin koko keppien harjoittelun ja lopputuloksen kannalta. Se kannattaa olla 100% kunnossa ennen kuin lisää keppejä. Eli myös eri suunnista sitä sisäänmenoa jne. En tiedä missä vaiheessa muut alkavat harjoitella sitä, että koira suorittaa huolimatta siitä mitä ohjaaja tekee ja missä juoksee, mutta tässä vaiheessa me emme vielä siihen kiinnittäneet huomiota. Itse olin näissä harjoituksissa lähinnä paikallaan siinä mistä lähetin koiran (ja mihin kutsuin sen sitten heti takaisin). 

Jos Ivi lähti väärästä välistä aloittamaan esimerkiksi jättäen ensimmäisen kepin välistä, sanoin "oho" tai jotain muuta vastaavaa, "väärin meni, alusta" tms. ja pyysin hänet takaisin. Välillä hän ei edes tajunnut tätä, ja jäi vain tuijottamaan kepeistä eteenpäin ja odotti että miksi ei tyhmä mami heitä sitä nakkia. Jos tuli kaksi tai aivan viimeistään kolmannen peräkkäisen virheen kohdalla poistin kaksi keppiä ja tein muutamia ihan alun harjoituksia kahdella kepillä että se oikea aloituskohta löytyi varmasti. Sitten helpotin vielä vähän niitä neljää keppiä ja päätin heti onnistuneeseen suoritukseen.

Se tunne kun Ivi ensimmäisen kerran pujotteli itsenäisesti kaikki neljä rivissä olevaa keppiä oli mahtava! Itse vain seisoskelin perässä katsomassa ja hän oli oppinut koko jutun ihan itse. Se oli hieno hetki. (Seuraavalla kerralla, niin kuin niin monen harjoituksen alussa, tuntui että kaikki oli taas kadonnut hänen päästään ja pahimmat virheet mitä tein olivat varmasti siinä että en tarpeeksi ajoissa helpottanut aina tehtävää vaan oletin ja luotin koiraan että kyllä se osaa ja kyllä se tekee. Mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista uusissa paikoissa ja uutena päivänä.)

Siinä on iso ero että harjoitteleeko omalla takapihalla yksin, vai niin että naapurin setä grillaa siinä kymmenen metrin päässä, vai isolla nurmikentällä missä kävelijöitä voi mennä ohi ja viereisellä kentällä vielä joku ajaa nurmikkoa tosi kovaäänisellä vehkeellä. Hyviä häiriöharjoituksia kyllä, mutta kunhan muistaisi laskea sitä kriteeriä ja vaatia koiralta vähemmän, kun nämä kaikki häiriöt jo vie puolet keskittymisestä:).

lauantai 11. toukokuuta 2013

2x2 kepit

Ivin kanssa aloitimme jokin aika sitten keppien harjoittelun 2x2- tyyliin joka on ollut todella virkistävä ja mukava kokemus. 

Tässä vähän juttua siitä mitä on tähän asti tehty. Minkään ohjeiden mukaan ei olla menty 100 prosenttisesti mutta edistys on ollut hyvinkin nopeaa siinä mitä ollaan tehty. Maltankoira ei ole rotuna sellainen eikä Ivi myöskään yksilönä sellainen joka jaksaisi paljon toistoja joten harjoitukset on lyhyitä. 12 keppiä 12 päivässä olisi mielestäni hyvinkin realistinen tavoite jollekin, joka pystyy harjoittelemaan muutamia kertoja joka päivä ja jolla on koira, joka kestää vähän pidempää toistoa samasta asiasta kyllästymättä, vaikka niitä epäonnistumisiakin tulisi. Ivin kanssa niitä epäonnistumisia täytyy tosissaan karsia koska ne on niin paljon pois siitä, mitä sitten oikeasti saadaan tehtyä ja mihin edistytään sen kertaisen harjoituksen kanssa.

Ivi ei ole leluilla palkattava koira joten palkkaus on kokonaan nameilla. Se onnistuu hyvin parilla tapaa. Namien pitää olla sen kokoisia että koira löytää ne helposti. Tämä on pienen koiran kanssa ongelma, koska normaalikokoiset namit millä yleensä treenaamme on sitä luokkaa että koira ei ikimaailmassa löytäisi niitä esim. ruohikosta. Eli vähän isompia, sormen pään kokoisia nakin tai lihapullanpaloja käytettiin. Nakit vähän parempia koska ne pysyy kasassa ja pomppaakin välillä kivasti, helppo koiran nähdä ;).

Millä ikinä palkkaakin, niin tärkeintä on se että palkan voi heittää koska se on niin oleellinen osa harjoittelua. Ihan alussa sen voi antaa kädestä mutta heti kun aletaan harjoitella oikeaa aloitusta niin ainakin itse silloin siirryin heti heittämään namin. Käytin myös "jes"-sanaa merkkaamaan oikean käytöksen josta koira tietää että nami on tulossa. Jostain luin että esim. naksutinta ei suositella koska se voi saada koiran kääntymään ohjaajaan päin mutta Ivi oppi kyllä todella nopeasti mihin se nami lentää ja odottaa sitä nykyään aina minuun kääntymättä jos se ei lennä välittömästi.

Aluksi on siis kaksi keppiä. Sheippasin alun niin, että en välittänyt kummalta puolelta Ivi meni, kunhan kulki keppien läpi. Siirryin kuitenkin todella pian, heti kun vähänkin Ivi sai ajatuksesta kiinni, niin siihen että hän menee aina "oikeasta" kohdasta alun alkaenkin, eli ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle. Tässä kohtaa harjoitus näytti jokseenkin tältä:


Eli tuosta kohtaa lähdettiin, ja aina kun kutsuin koiran takaisin uuteen toistoon niin silloin katsoin ettei hän mennyt keppien läpi vaan tuli suoraan luokse. Aluksi Ivi pyöri palkan heiton kanssa. Heitin sen kuitenkin aina yrittäen tähdätä koiran eteen noin kuvan osoittamaan kohtaan. Itse en siis liikkunut siitä kohdasta mistä koira lähti. Tykkään myös jutella koiralle ainakin jonkin verran harjoitellessa, ja tässä kohtaa harjoitukset kuulostivat yksitoikkoisesti tältä: "Tule" (koira palaa lähtökohtaan luokseni), "Okei" (koira saa luvan lähteä suorittamaan), "Jes" (ehdollinen vahviste, koira teki oikean suorituksen ja palkka heitetään) ja alusta.

Seuraava vaihe oli se, että liikuin itse. Seuraavan kuvan mustat pallot kuvastaa jokaista kohtaa josta harjoittelimme oikean "sisäänmenon" tekemistä. Eli aina se ensimmäinen (kuvassa alin) keppi koiran vasemmalta puolelta. Ja aina palkka siihen vihreän palleron kohdalle. Omalla vartalonsuunnalla kerroin aina Iville mihin suuntaan lähdetään kun vapautin hänet, mitään muuta liikettä en itse tehnyt paitsi sitten heitin palkan. Aloitimme yleensä harjoitukset meille helpoimmasta ja loogisimmasta kohdasta eli sieltä suoraan keppien takaa (kuvassa alhaalta) ja sitten lähdin liikkumaan aina vähän kerrassaan jompaan kumpaan suuntaan "kellotaulua".




Hankalaa tässä on itselle se, että ei missään vaiheessa lähde auttamaan tai houkuttelemaan koiraa vaan antaa sen oivaltaa itse. Välillä sai melkein repiä hiuksia päästä kun olisi tehnyt mieli mennä näyttämään koiralle oikea kohta tai ohjata muuten se oikealle tielle (alkaa heitellä nameja oikeista väleistä tai muuta vastaavaa) mutta pitää vain muistaa että tekee asian koiralle helposti ja paras tulos on kun koira saa itse miettiä ja pohtia.

Yksi tärkeä asia josta itseä sai olla muistuttamassa oli se, että lopettaa ajoissa ja heti jos tulee pari huippuonnistumista (varsinkin sitten kun keppejä on enemmän) niin jättää siltä kerralta siihen, eikä jää enää hinkkaamaan ja ei anna koiran enää epäonnistua. Ja vaikka koulutus alkaisi jossain vaiheessa mennä väärään suuntaan niin helpottaa sitten harjoitusta niin paljon että aina voi päättää onnistuneeseen suoritukseen. 

Ja myös aloittamisen kanssa... siis jokaisen eri harjoituksen aloittaminen. Kaikki koirat yleistää asioita eri tavalla. Jotkut paremmin. Ivi monesti hyvin, mutta näissä 2x2 kepeissä hyvin huonosti. Jos kesken sarjan vaihdoin kepit niin, että ne osoittivat eri suuntaan, niin Ivi oli heti kuin ei olisi koskaan koko keppejä nähnytkään ja tarvitsi muutaman tosi helpon toiston ennen kuin muisti, että ai niin tämähän oli tää tuttu juttu. Sama juttu uuden paikan kanssa. Ainakin alkuvaiheessa pitää aina helpottaa harjoituksen alussa, sitten voi edetä nopeamminkin siihen, mihin on jääty.

Tämä ensimmäinen kohta missä käydään oikeaa aloitusta läpi joka puolelta on todella todella tärkeä ja kannattaa tehdä huolella, itse voin nyt myöhemmin sanoa että olisi pitänyt vielä pidempään hakea lisää toistoja kaikista eri suunnista.

..jatkuu myöhemmin..

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ei mainoksia, kiitos?

Mainosten lukeminen on ihan turhaa hommaa.
Silitä ennemmin koiraa! (Joka ei anna sinulle mitään muita vaihtoehtoja...)


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Meillä leikitään

Iloiset tytöt, kesä tulee, nurmikolla on kiva leikkiä!

Ja Ivi on se joka pitää meteliä, hänen leikkimisensä on AINA ollut yhtä haukkumista, murinaa ja ärinää.   Lisäksi Arielin taklaaminen ja karvoissa roikkuminen hampailla...:) Voivoi!

video


torstai 2. toukokuuta 2013

Parin viikon agilityt

Arielin agilityt on mennyt sitten lähiaikoina alamäkeä taas niin paljon että tänään en enää viitsinyt yrittää. Tuli niin paha mieli kun hän ei ole ollenkaan oma itsensä kentällä eikä hän oikeasti halua tehdä mitään vaikka koitan rohkaista häntä kaikin tavoin. Minusta tuntuu että olen koittanut melkein kaikkea mahdollista, mutta en enää tiedä miten häntä voisi auttaa. Tuntui että tein hänelle oikeasti palveluksen kun vein hänet autoon eikä hänen tarvinnut yrittää hypätä edes niitä kympin aitoja jotka nekin on sitten nykyään ihan liikaa.

Arielin oli tarkoitus saada itseluottamusta ja rohkaistua agilityn myötä, mutta oikeastaan tuntuu että olen vain saanut hänet pelkäämään lisää asioita. Kaikki alkeiskurssin (jossa Arielilla oli huippukivaa) jälkeen tehty on ollut vaan ikävää ja alamäkeä, vaikka mitään harjoitustapoja ei ole muutettu ja kaikki tekeminen on aina ollut pelkästään kannustamista ja palkintoja. Ehkä hän vain on niin epävarma ja pelokas koira että kaikki tämä on ollut hänelle liikaa eikä sitä voi millään määrällä herkkuja ja "hyviä kokemuksia" saada paremmaksi. 

No positiivisia juttuja sitten.
Ivin alkeiskurssi alkaa parin viikon päästä! Näissä viimeisissä Arielin treeneissä kun en enää "pakottanut" (siltä se alkoi tuntua) Arielia yrittämään, niin vähäisestä osallistujamäärästä johtuen meillä oli paljon aikaa ja otin sitten Ivin autosta. Ja voi että kun oli loistavat ensimmäiset "treenit" meidän Ivillä! Pelkkiä hyppyjä tehtiin kun eihän Iville ole koskaan mitään agilityä oikeasti opetettu. (Paitsi 2x2 keppejä treenattu jo joitain päiviä ja niistä kirjoitusta myöhemmin...)

Ivihän on jo 4-vuotias, mutta tällä hetkellä tuntuu että paras päätös koko keväänä oli aloittaa agility hänen kanssaan. Ivi oli innoissaan kun pääsi tekemään peräkkäisiäkin aitoja, ja vähän häntä pystyi ohjaamaankin mutta tosi selkeästi piti kyllä odottaa aidalla ja näyttää hypyt, muuten hän juoksi tietenkin vain perässä. Eihän hän mistään muusta vielä tiedä. Parasta oli kun jätin Ivin muutaman kerran hypyn taakse odottamaan kun vapautin hänet kauempaa hyppäämään, ja hänestä oikein näki kun hän ei olisi malttanut odottaa paikallaan että antaisin luvan hypätä!

Ivin huomiota sai kyllä koko ajan pitää yllä herkuilla koska kenttä oli niin iso ja mielenkiintoinen ja Ivillähän on nyt aina ollut tapana lähteä hyvinkin pian etsimään mielenkiintoista haistelemista (ja mahdollista syömistä) muualta ympäristöstä jos minä en aktiivisesti tarjoa hänelle jotain parempaa tekemistä. Hän ei siis todella ole se koira (=Ariel) joka pysyy metrin säteellä ja katselee minua parin sekuntin välein, ihan sama mitä teen. Tämä tulee siis olemaan ehkä haastavaa meillä, mutta toisaalta agility voi parantaa hyvinkin paljon kontaktia jota Ivi pitää minuun.

Ohjaajan ajatuksesta päästin myös Arielin autosta ja häneen mitään muuta huomiota kiinnittämättä annoin hänen seurata minua ja Iviä kun hypimme, jos hän halusi. Yllättävää oli kuinka hän ajoittain jopa innoistui juoksemaan kovaakin aidalta toiselle ja hyppi ilman mitään epäilyjä, ja koko kehonkieli oli niin paljon rennompi ja normaalimpi. Hän jäi jopa Ivin viereen aidan taakse odottamaan ja tuli vauhdilla yli kun vapautin Ivin. (Mitä hän ei ole tehnyt varmaan koskaan vaan jää istumaan paikalleen vaikka ikuisiksi ajoiksi jos en itse mene ja juokse (kävele) hänen vierellään koko matkaa. Palkkasin tietysti myös Arielin ja kehuin kaikesta mitä hän teki, mutta muuten kiinnitin kaiken huomion ja ohjaukset Iviin. Toisaalta suorastaan koomista että nyt kun kaikki huomio oli Ivissä ja Arielia ei pyydetty tekemään mitään, niin hän veti paremmin ja innokkaammin kun ikinä. Mutta ei Ariel koko aikaa meitä seurannut, välillä hän jäi haistelemaan yksikseen maata ja minusta tuntuu että haistelun lisäksi tämä oli myös korvaavaa käytöstä jota hän teki vähän kuin "etäännyttääkseen" itsensä häntä mahdollisesti stressaavasta tilanteesta.

Mutta tästä siis Ivin ura sitten alkaa, ja tietysti mahtavaa oli nähdä Arielkin iloisena tänään harjoituksissa kun sai juosta Ivin kanssa. 

Vappunen

Toivottavasti teillä kaikilla oli yhtä kiva ja aurinkoinen vappu kuin meillä!
Tässä kännykän kameralla tallennettuna meidän viime päivät ja  vappu.

Lemmikkimessuilta hankittu uusi lelu oli supersuosittu ja Ivi jaksoi juosta pihallakin sen perässä vaikka yleensä mieluummin haistelee ja etsii pupunpapanoita kuin leikkii leluillla. Mutta tämä lelu oli niin kiva kun se oli pehmoinen ja "hännästä" oli kiva repiä karvoja välillä irti.

Vaihteeksi sitten varjossa lepäilemässä...  ensimmäinen päivä kun koirille tuli oikeasti vähän kuumakin jo ulkona! 

 Ja sitten taas riehumassa. Kuvasin melkein viiden minuutin yhtäjaksoisen videonkin kun nämä kaksi leikkivät hippaa ja painivat oikein kunnolla. Kyllä huomaa että ollaan taas iloisia kun pääsee nurmikolle leikkimään ja kaikki lumet on poissa.


Tältä Ariel sitten näytti aina ulkona riehuttuaan. Hän kieri ja pyöri nurmikolla joka suuntaan ja kaikki pienet roskat ja risut ja sammaleet olivat ympäri turkkia. Onneksi yhdessä meidän harjoista on tiheät ja pienet piikit ja sammaleet tarttuivat harjaan aika hyvin. Tosin kyllä niitä sitten löytyi vielä illallakin sängystä ja kaikkialta...

Hehee, tässä vielä vappukuva jonka hölmö mami otti Ivistä. 
Hän oli luonnossa vielä hassumman näköinen kuin tässä kuvassa. Ivi sai paljon herkkukanoja palkinnoksi kun odotti hienosti paikallaan hetken aikaa!