torstai 25. huhtikuuta 2013

Kisoissa käyty

Arielilla oli siis todella jännittävä päivä. Tai ehkä se oli jännittävää vain mamille.
Ensimmäiset agilitykisat! Apua! 

Tässä mahdollisimman lyhyesti meidän reissusta. (Aina voi yrittää.)
Kisoihin oli jonkin verran matkaa autolla ja perille päästyä lähdin molempien nallejen kanssa pienelle kävelylle. Arielin kanssa kävin myös hallissa sisällä vähän jo ennalta katselemassa. Hänellä on aina ollut tapana olla ainakin jonkin verran peloissaan uusissa paikoissa. Koitin tarjota hänelle lihapullia joita ottaessaan hän yleensä syö myös puolet sormistani, mutta nyt ne eivät maistuneet eikä Ariel suostunut syömään mitään joka kyllä huoletti minua todella. Ilmoittautumisen yhteydessä saimme numeron 4, olisimme siis ihan ensimmäisten joukossa. Jätin Arielin ja Ivin autoon odottamaan kun kävin katselemassa vähän ympärilleni.

Kun palasin autoon, Ariel oli oksentanut kahteen eri paikkaan ja koko parta oli ihan oksennuksessa:(. No ei paljon huonommin olisi voinut käydä. Siivosin Arielin ja koitin tarjota hänelle vettä mutta mikään ei maistunut. Otin hänet ulos autosta ja hän kyllä ihan pirteästi halusi lähteä mukaan ja ei nyt voi sanoa että hän olisi näyttänyt kovin huonovointiselta tai sairaalta, mutta minulla oli niin paha mieli hänen puolestaan ja mietin jo että miten kauhea ihminen olen jos laitan hänet nyt vielä juoksemaan agilityrataa.

Kaikesta pahasta mielestä huolimatta päätin kuitenkin että suoritamme radan. Se oli melko helppo ja ei kovin pitkä, ja hypyt olivat vain kympissä ja radalla vain hyppyjä ja putkia. Itse tietysti panikoin että onnistun unohtamaan senkin maailman helpoimman radan, en tiedä olisiko se ollut edes mahdollista mutta kaikki kauhukuvat kävivät mielessä. Ehkä jollekin muullekin tuttu tunne ekoista kisoista...?!:) Lisäksi olin melko varma että Ariel ei lähtisi edes liikkeelle lähdöstä, en edes pystyisi palkkaamaan häntä millään kun herkut eivät kelvanneet.

Mutta rata meni mahtavasti! Ariel suoritti koko radan pysähtymättä kertaakaan (meille todella hyvä suoritus jo tämä) ja vain yhden putken kanssa oli pieni ongelma. Tiesin jo etukäteen että se on vähän vinossa kulmassa hypyltä ja en itse ohjannut häntä sinne tarpeeksi hyvin, ja Ariel ei mennyt heti putkeen ja sitten kääntyi takaisin jo putkeen mentyään ja jouduin lähettämään hänet sinne vielä kerran. Muilta osin kaikki meni siis ihan täydellisesti, ja sama putki tuli vielä samasta suunnasta uudestaan, ja sekin onnistui sitten toisella kertaa. 

En olisi voinut olla ylpeämpi Arielista. Eihän siinä mitään hurjaa vauhtia ollut, mutta minulle tärkeintä oli että Ariel oli ihan hurjan urhea ja ei näyttänyt yhtään epäröivältä, ei jäänyt paikalleen, ei kieltäytynyt millään esteellä (meillä se on joskus ollut ihan normaalia hypyilläkin). Kaikki uudet asiat: uusi paikka, tuomari, yleisö, kaikki muut koirat ja huono olo... Ariel oli niin rohkea!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti