keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Koulua ja vuositarkastus

Maanantai oli piiitkä päivä. Sen lisäksi että olin itse viikonlopun kuumeessa niin meillä oli koulujuttuja ja muuta tärkeää hoidettavana ja ne oli pakko saada tehtyä...

Tätä olemme tehneet tällä viikolla maanantaista selvittyämme

Arielin kanssa oli aamulla yksi käytännön koulutusharjoitus koululla. Harjoittelimme ryömimistä kohdekepin avulla ja asiaa ei helpottanut uusi ympäristö ja vieras ihminen mukana koulutuksessa. Ariel suoriutui kuitenkin ihan hyvin, ja etenimme hiukan kunnes käytävästä alkoi kuulua outoja ääniä ja sarjatkin olivat ehkä hiukan liian pitkiä vaikeutensa vuoksi ja eihän sitä nyt yhdeltä treeniltä liikoja voi odottaa. Lisäksi Ariel halusi tarjota joka väliin peruuttamista minun ympäri koska sitä on vaan harjoiteltu niiiin paljon. No se oli lähinnä vain huvittavaa. Ja illalla kotona pääsimme jo ryömimisessäkin hiukan pidemmälle.

Sitten oli vuorossa eläinlääkäri. Tänä vuonna oli perustarkastuksen lisäksi vain kennelyskä rokote. Lääkärissä meni aika hyvin ja molemmat olivat kilttejä lääkäritädeille ja muille odotushuoneessa oleville koirille. Rokotuspöytä oli ainoa niin pelottava paikka että siinä ei edes nakit maistuneet. 

Rokotukset saatiin hienosti annettua ja molemmat olivat perusterveitä ja hyvän painoisia. Ariel 2,5kg, hyvä että oli tullut parisataa grammaa lisää. Ivi yllättävät 3,7kg, hän oli juuri kyllä syönytkin. Lääkärin mielestä kuitenkin hyvässä painossa molemmat, hyvä juttu.

Isoin huolenaihe eli hampaat olivat myös molemmilla siinä kunnossa että mitään puhdistuksia ei vielä(kään) tarvita. Ainoa vaan yksi Arielin etuhampaista joka on aina sojottanut väärään suuntaan ja se on todella vaikea pitää puhtaana. Sen voisi poistaa mutta jos se ei nyt mene huonompaan suuntaan niin en lähde sitä poistamaan ennen kuin jos hampaita sitten vaikka myöhemmin joudutaan muutenkin putsaamaan. Ei tarvita turhia nukutuksia tai rauhoituksia.

Ikävämpi juttu olikin sitten yksi Ivin pikku varpaista. Olen jo ajat sitten huomannut että se on jotenkin tosi "löysä" ja liikkuu vähän niin kuin joka suuntaan oudosti. Ivi ei ole siihen itse kiinnittänyt huomiota eikä reagoi mitenkään sen liikutteluun joten en ole tehnyt sille mitään. No nyt kysyin lääkäriltä ja saimme kuulla että koko varvas on oikeastaan irti.
Irti!:( 
Lääkärin mukaan se ei ole kannatteleva varvas eikä näytä haittaavan Iviä, ja jos huomaan että se alkaa jotenkin häntä sattua tai muuten vaivata niin sitten koko varvas amputoidaan. Tämä oli kyllä vähän järkytys kuulla. Tärkeintä kuitenkin että Ivillä ei ole kipuja.

Tämän kaiken jälkeen kävimme viereisessä eläinkaupassa ostamassa pienet herkut molemmille. Ulkona oli ihana aurinkoinen päivä ja pystyi oikein näkemään kuinka lumet sulivat ja putosivat alas katoilta ja puista. Kotiin oli pitkä matka ja koko matkan ehti miettiä että aurinkolaseille olisi taas tarvetta. Ariel meni kotona tyynyjen päälle nukkumaan, mihin aurinko juuri osui ikkunasta. Ihanaa, kevät.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lahjoja!

Täällä on oltu kipeinä (siis ihmiset vain, ei koirat onneksi) ja siksi on ollut kauhean pitkä hiljaisuus. Mutta. 

Arielilla ja Ivillä on ihana ystävä joka muistaa heitä usein, niin kuin nytkin ystävänpäivänä. Molemmille oli omat pienet paketit.





Nyt molemmat saivat uudet aktivointilelut. Pallontapainen lelu jonka sisällä on kova pureskeltava. Molemmat ajattelivat kai vanhojen lelujen tyyliin että näistäkin tippuisi sisältä jotain jos niitä tarpeeksi viskoo ja heittelee, mutta eihän sieltä mitään tipu. Ariel kyllästyi yrittämästä enkä saanut häntä kiinnostumaan pureskeltavasta osasta. 

Ivi sen sijaan alkoi vartioida omaansa kuin viimeistä päivää, ja vaikka hän ei edes yrittänyt syödä omaansa, hän silti ilmoitti murisemalla että ei saa tulla viemään tätä häneltä. En tiedä miksi tämä nyt oli niin suuressa arvossa hänelle kun hänellä ei selvästi ollut edes mitään aikeita syödä sitä. Ja Ivillä on hyvin vähän koskaan mitään mitä on oikeasti puolustaa. Jouduin lopulta kuitenkin ottamaan lelun häneltä pois (vaihdoin toiseen herkkuun jota hän ei kyllä yhtä mieluusti olisi halunnut...) koska hän vahtasi uutta leluaan ainakin tunnin tekemättä mitään muuta.

Kun lähdimme Arielin kanssa agilityyn jätin Iville uudestaan tämän lelun ja sitten kun palasimme kotiin hän oli saanut pureskeltuakin sitä vähän. Mutta jatkoi vahtimista... täytyy tehdä asialle jotain.


perjantai 15. helmikuuta 2013

Pusuja ystäville!

Hyvää ystävänpäivää (joka oli eilen...) kaikille!
Tässä Arielin "ystävänpäiväkuvauksen" parhaat:




Wiihii! Vielä toinen juttu ystävänpäivästä tulossa.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Valoa putken päässä!

Lyhyesti agilitypäivitystä... 
Luulen että ollaan pääsemässä taas eteenpäin pikkuhiljaa! Minullehan on monella luennolla sanottu ja olen lukenutkin vaikka mistä koirien tavoista rauhoittaa muita. Yksi on sellaiset koirat, jotka hidastelevat agilityradalla samalla kun ohjaaja koittaa innostaa ja saada koiraan vauhtia kaikin tavoin. Koira luulee että omistajan kiihtymykseen on jokin ihan muu syy ja koittaa omalla rauhallisuudella ja hitailla liikkeillä rauhoittaa ohjaajaa. Tämä on siis hyvin mahdollista varsinkin herkillä koirilla. Ja tämän siis olen tiennyt jo kauan. Ja jostain syystä jatkoin itse kuukaudesta toiseen yli-innokasta kehumista ja palkitsemista ja hössötystä agilitytreeneissä, joka siis vain yltyi jos Ariel rohkaistui tekemään vähänkään mitään. Tarkoitus oli hyvä, halusin vain kertoa hänelle miten hienosti hän oli tehnyt niin että hän varmasti tietäisi sen. Väärin meni.

No nyt oli sitten ohjaajallemmekin tullut tämä mieleen ja vasta sitten tajusin miten asian laita on ja miten tyhmä olen ollut. Vedimme treenit niin, että ohjasin Arielia lähinnä liikkeellä ja koitin olla sanomatta edes mitään ohjaukseen liittyvää. Onnistuneen esteen jälkeen annoin paljon herkkuja, mutta hyvin rauhassa, ja sanoin välillä "hyvä", tai "hienosti", mutta tosi hiljaisella äänellä. 

Tulos oli se, että Ariel teki jo joitain peräkkäisiä esteitä, lähti seuraamaan minua paremmin ja siis kokonaisilme oli kaikin puolin parempaan päin. Hidastahan se suurimmaksi osaksi oli, mutta saimme tehtyä jopa A:n ensimmäistä kertaa kuukausiin ja pari kolme peräkkäistä hyppyäkin. 

Niin tyhmä olo kun nyt vasta tajuan miten lukkoon sain itse Arielin sillä kun "kehuin ja iloitsin" suureen ääneen ja yritin osoittaa kaikin tavoin miten iloinen olin jos hän hyppäsi edes pienen esteen. Hän varmaan luuli että koko tilanne stressasi ja sai minut vielä enemmän sekaisin kuin hän itse oli. Olisi jälleen kerran pitänyt tajuta muuttaa itseään ennen kuin etsii koirasta kaikki mahdolliset viat mitä siinä voisi olla tai mikä sitä voisi vaivata.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kaikki laukkuun

Arielin kanssa on tehty nyt vähän häkkiharjoituksia. Oikeastaan vaan käyty pienemmässä "häkissä" syömässä nyt aluksi, joka kanto/matkustuslaukku kyllä oikealta nimeltään. Laukku on myös ollut lattialla auki että sinne voi halutessaan mennä jos huvittaa.

Ivi on matkustanut kassissa paljon ja tykkääkin joskus mennä sinne nukkumaan vaikka vieressä olisi paljon isompi kevythäkki. Yhtenä päivänä huomasin että Ariel oli löytänyt maasta jonku purutikun mitä hän ei ensinnäkään koskaan syö, ja sitten mennyt pieneen kassiin pureskelemaan sitä. 


Sitten aloin katsella että mihin Ivi on mennyt. Kun yhtäkkiä huomasin että kassissa olikin hiukan enemmän karvaa kuin pitäisi... Ja siellä perällä oli Ivi käpertyneenä nukkumaan. Hänen pää juuri näkyy tuossa alemmassa kuvassa takana. Ariel on kyllä pieni tungeksija, mutta ei siinä mitään jos noin lähekkäin viihtyvät. Kyllähän he siis vierekkäin nukkuvat useinkin mutta nyt on kyllä jo vähän liiotellun pieni kolo! Ilmeisesti siis tarvittaessa myös kahden koiran mentävä laukku. Siis ei tosiaan.


Ja ihan vaan vertailun vuoksi... vieressä olisi vapaana myös tämä jättikokoinen kevythäkki isolla pehmopatjalla jossa suurinosa päiväunista käydään nukkumassa. 


lauantai 2. helmikuuta 2013

Pallosiili

Taas kerran sorruin eläinkaupassa (kirjoitin tähän ensin vahingossa lelukaupassa, heh, kai se sellainenkin on) ja ostin uuden lelun.

Mutta kun se oli sellainen mitä meillä ei vielä ole!! ;)

Siis oikeasti. Tiesin heti että Ivi rakastuisi siihen. Se on pallo, mutta kun sen kääntää ympäri se onkin siili. Jipii! Laitoin siilin ensin palloon sisään ja Ivi leikki itsekseen vaikka kuinka kauan, kunnes sai koko siilin kaivettua pallosta ulos. Ariel ei tietysti saanut vielä lupaa koskea koko leluun, eipä se häntä kyllä paljon näyttänyt haittaavan.

Olisikohan tämä meidän ensimmäinen lelu joka on vain välillä saatavilla, olisi edes jotain erikoista... Kaikki muut leluthan meillä on lelukopassa lattialla, mistä hauvat käyvät välillä kaivamassa mieleisiään esille... Sitten välillä huomaa taas että tuntuu kuin leluja olisi enemmän ympäri lattiaa kuin siellä kopassa kun niitä on käyty levittämässä. Ja välillä sieltä ihan pohjalta löytyy yllätyksiä, leluja joita edes mami ei muistanut että on olemassa...

Sieltä se löytyy! Siilin pää näkyy jo.