lauantai 5. tammikuuta 2013

Voi sitä näinkin ulkoilla

Joka talvi koirat ovat saaneet vanhempieni takapihalle oman "juoksuradan" jota isäni käy kunnostamassa aina kun uutta lunta sataa. Siellä on tilaa mennä ja etsiä hyvää pissapaikkaa, ja heidät voi päästää sinne helposti vain suoraan takaoven avaamalla.


Tänä talvena jouluun mennessä lunta oli ehtinyt tulla jo aikamoiset kinokset eikä nalleja edes enää näkynyt ovelle asti kun he katosivat radalle. Ariel innostui välillä juoksentelemaankin ja heittelemään lumipalloja itselleen, mutta muuten siellä vain mentiin ja haisteltiin ja käytiin vähän ulkoilemassa. Tämä on ollut kyllä tosi kiva koirille joka talvi kun he ovat vanhemmillani hoidossa, heidän ei tarvitse lähteä sen kummemmin lenkkeilemään koirien kanssa ja täällä he voivat ilman vaaraa olla aina ilman hihnaa.


Ensimmäisenä talvena radassa oli vain pari mutkaa, mutta se on isontunut taas viime vuodesta ja oli jo koko yläpihan tasanteen kokoinen. Joulun jälkeen lumi alkoi sulaa ja nurmikkokin tuli näkyviin, mutta lunta oli niin paljon että kyllä siinä vieläkin kinoksia oli uutena vuotenakin jäljellä.


Ariel tulossa takaisin iltapissalta. On sitä lunta kyllä paljon ja vähän labyrinttimaisia polkuja saavat pienet siellä mennä kun koiran näkökulmasta katsoo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti