tiistai 29. tammikuuta 2013

Ivin synttärit

Pieni Ivi täytti 4 vuotta! Tähän ei voi kyllä sanoa mitään muuta kuin kuluneen sanonnan että aika lentää. Mamin iso tyttö.

Ivin saapumisesta meille alkoi kyllä sellainen matka että en koskaan olisi voinut kuvitella. Silloin neljä vuotta sitten, halusin koiran, pitämään minulle seuraa, käymään kävelyllä, olemaan aina vastassa kotona, jonkun jonka kanssa leikkiä ja olla hassu.

Ehkä en edes silloin tiennyt mitä halusin, mutta ainakaan en tienny mitä saisin. Sain maailman parhaan ystävän, jonkun, jolle olisin maailman tärkein asia koko sen loppuelämän ajan. Sitä en ehkä silloin vielä ymmärtänyt. Tai sitä tunnettä miltä se tuntuu. Sain elämääni jonkun, joka rakastaisi minua joka päivä, riippumatta siitä mikä tai millainen päivä se on. Jonkun, joka opettaisi minulle niin paljon elämästä, itsestäni, maailmasta. Niin paljon kaikkea mitä en koskaan tiennyt tai arvostanut. Jonkun joka tulisi olemaan vierelläni kaikkina ilon ja surun hetkinä, pysymään siinä, heiluttamaan häntää kun nauran ja antamaan kaiken tukensa, lohduttamalla silloin ku tarvitsen sitä. Vain olemalla siinä.

Minun paras ystäväni Ivi. Paljon onnea <3


Ivi sai lempi tädiltään ison lahjan. Tai oikeastaan monta monta lahjaa. Ja Arielkin sai oman pienen paketin! Molemmat halusit kuvaan lahjakasan kanssa. Mamilta Ivi sai jo viime viikolla uuden talvitakin ja herkkuja. No nyt oli kyllä taas paketteja revittäväksi auki!


Molemmat saivat uudet lelut, hauskinta oli miten kumpikin lelu oli aivan lahjan vastaanottajan näköinen. Ivi sai ruskean narulelunallen ja Ariel sai pinkin pehmoisen pupun mikä vinkuu. Ivi omi lelunsa samantien itselleen, ja Arielkin oli vaihteeksi tosi innoissaan uudesta pupustaan. Tosin sitten hän jatkoi taas olemalla Ariel ja lähti kiusaamaan Iviä yrittämällä viedä tämän lelun. Ei onnistunut.


Ja kun sanon että Ivi on paras ystäväni, niin siihen täytyy lisätä perään että Ariel on minun vauvani. Kun Ariel tuli, se oli niin kuin minä ja Ivi olisimme yhdessä ottaneet uuden hauvan. Minusta tuntuu että välillä on vieläkin hetkiä jolloin Ivin kanssa katsomme Arielin tohelluksia ja mietimme yhdessä että mitä ihmettä se oikein tekee, onpa hassu vauva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti