perjantai 30. marraskuuta 2012

Nalle ei hyppää

Agility ei nyt tällä hetkellä ole suosiossa meidän perheessä. 
Edellisetkin treenit menivät sitten putkia, puomia ja keppejä tehdessä koska Ariel ei edelleenkään hyppää. Ei sitten millään. Ne esteet mitä tehtiin sentään meni ihan hyvin, lukuunottamatta sitä kun Ariel päätti jäädä kerran keskelle puomia katselemaan maisemia.

Lopulta rimat irrotettiin kokonaan ja laitettiin maahan. Ariel "hyppäsi" nyt kolmen aidan pätkän, rimat maassa. Siihen oli kai hyvä lopettaa.

Alkoi oikeasti tuntua että mitä jos sitä sittenkin sattuu. Vaikka Ivin kanssa riehuminen, sängylle ja alas hyppiminen tai rappuset ei tuota mitään ongelmaa. Rakensin keskelle huonetta meillä kotona kahden esteen radan. Ariel hyppi sitä aivan onnessaan niin kuin aitojen hyppiminen olisi hänen lempiasiansa koko maailmassa.

Missä se viipyy

Odotamme myrskyä.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Moro Pete

Tällä viikolla oltiin taas menossa ja käytiin kyläilemässä perheen luona. Ivin ja Arielin mielestä koko reissun paras kohta oli vierailu Peten Koiratarvikkeessa Porvoossa. 

Meidän retki kauppaan alkoi niin että pysäköimme auton metri ovesta, ja jotenkin Ivin hihna ei ollutkaan kovin hyvin kädessäni kiinni ja hän lähti pikkujaloillaan kaupan ovia kohti niin kovaa kuin pääsi. Hienot liukuovet aukesivat sitten itsestään tehden tietä Iville, ilmeisesti tunnistimet tunnistavat myös 3 kiloiset koirat ja osaavat avata oven. Ivi ehti pitkällä hyllyjen väliin asti ennen kuin siskoni kävi pyydystämässä hänet.

Petellä on kyllä hieno liike ja varmasti löytyy jokaiselle karvaiselle mieluisia tuotteita. Me ostimme n. 30 eurolla kaikenlaisia herkkuja. Possun kärsäpaloja, korvapaloja, härkänappeja, kanakierreluita muutamaakin eri laatua. Leluja olisi ollut myös joka lähtöön mutta meillä on niitä kaikki nurkat täynnä, ja lelujen elinikä on meillä melko pitkä kun ei tämä kaksikko pienillä hampaillaan oikein mitään rikki saa. Pari lempilelua on joskus paikattu.

Tämä kauppa oli myös siitä kiva että hinnat ovat todella kohdallaan! Jos ei kauppaan asti pääse itse niin netistä heiltä voi tilata myös ja meillä on ainakin ollut aina tosi nopea ja hyvä toimitus. Mutta ehdottomasti jos paikalle on mahdollista mennä on tämä kyllä jokaisen koiran unelmakauppa. Ainoa mitä emme löytäneet oli aktivointilelujen täytteet jotka on etsinnässä meillä.

Monen päivän reissailun jälkeen palasimme taas kotiin. Väsyneitä nalleja on ollut matkassa!


tiistai 20. marraskuuta 2012

Ja sitten taas näin

Jos oli viime viikolla kaikkien aikojen parhaat agility treenit niin tällä kertaa oli sitten kyllä ne kaikkein huonoimmat. Aivan katastrofi. Lähtien siitä että emme löytäneet uutta talvitreenipaikkaa, ja ajoimme sateessa pimeässä metsässä ympäriinsä, 15 minuutin matka venyi 40 minuuttiin.

Tarkoitus oli harjoitella jotain lähtöä missä ollaan jo ohjaamassa seuraavaa vaikeampaa hyppyä valmiiksi. Tiesin jo ennen kehään astumista että Ariel jäisi lähdössä niille jalansijoilleen ja niinhän se meni, ei sitä edelleenkään voi jättää lähtöön kun sinne se jää. No sitten kun lähdimme vauhdista hän teki muutaman hypyn ja täydelliset kepit missä kyllä autan edelleen mutta tosi hyvin silti, ei mitään virheitä, ja putketkin hyvin, mutta alusta oli todella pehmeä ja hypyt kisakorkeudessa kun meidän harjoituksissa kaikki muut niillä menee...

Ei pitäisi. Edellisen viikon ohjaaja sanoin jo 20/25 hypyissäkin että ne näyttävät olevan Arielille työläitä ja vaikka hän hyppääkin ne ihan ok, niin näkee että hän saa tehdä töitä tosissaan. No Arielilla meni korkeista hypyistä ja jostain muusta, mistä lie, fiilikset ihan kokonaan ja loppuaika oli istuskelua. Välillä sain hänet juoksemaan perässäni mutta siinä se, hän ei suostunut edes tekemään yhtäkään hyppyä!??! Tällaista sitten vaihteeksi. En siis saanut häntä mitenkään houkuteltua yhdestäkään hypystä, vaikka ne laskettiin kahteenkymppiin meidän toiselle kierrokselle. Siellä sitten juoksin ja yritin joka tavalla saada Arielia hyppäämään, mutta hän ei suostunut tulemaan edes minun perässäni yli, juoksi vauhdissakin jokaisen hypyn ohi ja onneksi tajusin sitten lopettaa koska en usko että häntä olisi millään saanut sinä iltana esteestä yli.

Näin huonoja emme ole olleet sitten alkeiskurssin ensimmäisen kerran jälkeen kun Ariel ei ollut koskaan aiemmin edes nähnyt agilityesteitä. En tiedä oliko se uusi paikka, uudet hajut, pilkkipimeä piha mistä emme meinanneet edes löytää halliin, kurssiohjaajan vaihtuminen taas, tai toivottavasti häntä ei ainakaan satu mihinkään. Missään muualla en ole kyllä epäillyt että häntä sattuisi mutta täytyy pitää sekin mielessä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ariel 2v

Arielilla oli viikonloppuna synttärit, ja hän on nyt jo iso tyttö, kaksi vuotias. Lahjojakin oli vaikka kuinka, itse olen luvannut että Ariel pääsee lähiaikoina Peten Koiratarvikkeeseen Porvooseen käymään ja saa valita sieltä sitten lahjan. Tai muutaman.

Synttäreitä emme muutenkaan sen kummemmin ehtineet juhlia, oli kiire päivä ja istuimme autossa tuntikaupalla. Huomenna sitten ehkä kinkkunakkikakkua, vähän myöhässä, viikonloppu kun nyt meni kiireiden keskellä.


Ariel ei ole kovin hyvä avaamaan lahjapaketteja, joten Ivi auttoi muutaman kohdalla hiukan. Ariel katseli taustalla ja odotteli mitä paketeista paljastuu. Herkkuja ja pehmopallo jonka Ivi tietysti heti omi itselleen. Mutta ei haittaa, huomenna se on jo yhteistä omaisuutta ja Ivi palaa varmasti lempilelunsa herra Ankan tai herra Hirven seuraan.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Ostoksilla

Tänään aamulenkillä lähdimme eläinkauppaan etsimään Arielille synttärilahjaa. Lahjaa ei löytynyt, mutta mukaan tarttui koirien oma joulukalenteri. Ei ollut kyllä käynyt mielessäkään että tällaisen hankkisimme, enkä ollut itseasiassa edes ajatellut että tällaisia edes valmistetaan. Luukuista pitäisi löytyä jonkin näköisiä herkkuluita ja saa nähdä miten ne nallejen kesken jaetaan kun emme nyt panostaneet kuin yhteen yhteiseen kalenteriin.

Myöhemmin näin toisessa eläinkaupassa myös koirille suunnatun suklaakalenterin, mutta tämä meidän kalenteri taitaa olla parempi valinta koska Ariel ei ole koskaan mistään makeista herkuista tykännyt niin ne olisi mennyt kaikki ainakin Ivin suihin. Saa nähdä minkälaisia yllätyksiä näistä meidän luukuista sitten löytyy. 


Ariel on hiukan nirso luiden suhteen, joko hän vain valikoi tarkasti makunsa mukaan tai sitten hänellä on vain niin pieni suu että hän ei kaikenlaisia tikkuja ja luita tykkää pureskelle. Iville kelpaa kaikki sian kärsästä pupun korvaan kun taas Ariel ei samanlaisella innolla ole syönyt oikein mitään muuta kuin sellaisia ohuita lammastikkuja mitä olemme jostain eläinkaupoista ja agilitykisoissa kojuista löytäneet.

Nyt otimme kaupasta muutaman kappaleen testiksi uudenlaisia pureskeltavia, olisiko tämä nyt ollut sitten jotain kurkkutorvea. Palat ovat ainakin tosi ohuita, niin ajattelin että Arielin suuhunkin voisivat sopia hyvin. Jos vain maku olisi kohdallaan...


Synttärilahja on kuitenkin edelleen hakusessa. Onneksi muutama päivä vielä aikaa...

lauantai 10. marraskuuta 2012

Huipputreeniiit

Meillä oli MAHTAVA koulutuspäivä Arielin kanssa! Lyhyt mutta sitäkin parempi.

Kouluttaja oli ihan loistava. Hän oli myös aivan rakastunut Arieliin joka kyllä aina erottuu joukosta pienimpänä ja karvaisimpana... ja sanoi että on kiva kun "harvinaisemmatkin" rodut harrastaa agilityä. Hän ymmärsi niin hyvin heti millainen koira Ariel on, siis lähinnä sen miten epävarma ja herkkä ja pelokaskin se voi olla. 

Ensimmäisenä teimme koko radan, joka oli siitäkin hyvä että se oli Arielille tosi mieluinen koska siinä oli paljon putkia ja hyppyjä ja ainoa vaikea tällä radalla olisi ollut rengas, mutta se oli alussa ja aloitimme radan vasta sen jälkeen. Ariel lähti heti alusta ihan hirmu vauhdilla ja irtosi putkiin paremmin kuin ikinä, ei tarvinnut kuin vähän huitaista sinne päin kun vielä vähän aikaa sitten piti olla käsi putken suulla... Muutenkin Ariel haki jokaisen hypyn ihan loistavasti eikä lähtenyt kertaakaan pyörimään tai haistelemaan muualle.

YHDEN kerran hän teki vanhat tutut jutut eli jäi yhden esteen taakse odottamaan ja katsomaan ihan jäätyneenä paikoilleen. Ihan täysi stoppi vaan hypylle. Siihen asti oltiin menty kyllä niin vauhdilla. Sitten sain hänet viimein taas liikkeelle ja kun tämä yksi kummitusaita oli taas hypätty, niin loppu mentiinkin taas kauhealla vauhdilla, jopa päällekäin asetetut A ja putki meni niin hyvin vaikka en A:llakaan pystynyt olemaan ihan vieressä.

Toisessa osiossa sitten hajoittelimme lyhyempää pätkää, muutamaa hyppyä ja putkea, jossa palkkasimme aina vikan hypyn jälkeen että niistä jäisi se "paras maku suuhun". Nämä pätkät Ariel meni hyvin, vaikka muutaman kerran häntä oli alussa vaikea saada liikkeelle kun tuli taas näitä jäätymisiä... Mutta kokonaisuutena tosi hyvin.

Tämä uusi kouluttaja joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt meitä antoi tosi hyviä ohjeita. Hän oli nähnyt paljon Arielin tapaisia koiria, jotka jäävät vain paikalleen jossain tilanteessa ja odottavat omistajaa tulemaan "ratkaisemaan tilanteen". Hän selitti sen jotenkin niin hyvin, että se on koirille aivan luonnollinen tapa että jos tulee jokin epävarmuus tai pieni ongelma, niin koira odottaa vain ihmisen tulevan ratkaisemaan asian. Ja usein Ariel sai näissä tilanteissa juuri haluamansa, koska on tottunut että lopulta menen hänen luokseen tai jään juttelemaan hänelle että tulisit nyt kulta. Nyt sitten vain kävelimme toiselle puolelle rataa kouluttajan kanssa ja kun Ariel tuli perästä, palkkasin hänet aina näistä ja sitten hän oli yleensä hyvässä vauhdissakin ja teimme lyhyitä pätkiä tätä hyödyntäen. 

KAIKKEIN iloisin olin siitä, kun kouluttaja totesi että Arielista kyllä näkee miten paljon hän todella tykkää agilitystä ja on iloinen mennessään. Ja että hänestä tulee vielä todella kova menijä kun syttyy vielä lopullisesti. Tämä oli niin hyvä kuulla, koska olen niin paljon syksyn aikana miettinyt että onko tässä järkeä jos Arielia pelottaa tai sillä on epämukavaa. Mutta nyt hänellä oli vain muutamia jäätymisiä ja ne pätkät mitkä tehtiin oli kyllä todella iloisen näköisiä. Sitä on vaan välillä itse vaikea nähdä miten se koira sieltä perästä tulee, mutta ihanaa jos se kerta näyttää nauttivan..! Enempää en voisi toivoa.

Tänään oli kyllä loistavaa menoa ja olen niin ylpeä Arielista! Mainittakoon vielä se, että paikka oli aivan uusi, alusta oli tosi pehmeä ja jopa upottava ja halli oli hevosmaneesi joten kaikki edellytykset oli että vaikeuksia olisi tiedossa. Mutta se radanpätkä mikä mentiin saattoi olla ehkä paras ikinä. Ja melkein kolmen viikon tauon jälkeen vieläpä!

torstai 8. marraskuuta 2012

Raparperimaalla

Kun on tosi pieni eläin niin retki lehden allekin voi olla suuri seikkailu...




tiistai 6. marraskuuta 2012

Harmaata

Ilma on ollut huono ja olemme vain istuneet sisällä! Ei huvita mennä mihinkään kun on vain kylmä tuuli ja hyytäviä vesipisaroita lentelee naamalle ja lätäköitä siellä täällä. Arielin pesen n. 10 päivän välein mutta kun sen on juuri edellisenä päivänä tai muutamaa päivää sitten pessyt, ei huvita lähteä kuraisille poluille kun siinä olisi sitten käytännössä koko koiran pesu taas edessä. Ei riitä tassujen huuhtelu kun korva-, naama- ja kylkikarvat roikkuu maassa asti.

Mitä me sitten sisällä keksitään? Paljon syödään kivoja possun kärsäpaloja ja muita pureskeltavia. Vessapaperirullien sisältä etsitään herkkupaloja. Aivoja yritetään aktivoida myös uusia temppuja opettelemalla ja vanhoja kertaamalla. Välillä piilotetaan kongin sisällä lihapaloja ja kastiketta ja syödään myöhemmin kun ne ovat pakastimessa vähän muhineet.

En muista oliko viime syksy näin synkkä ja sateinen... tuntuu vaan että olemme istuneet ikuisesti sisällä. Onneksi nallet jaksaa keskenään täällä sisälläkin leikkiä, mutta Ivillä kyllä varsinkin näkyy energiatasot aina menevän yli kun hän on levoton välillä ja haukkuu mille sattuu sisällä ja riehuu lelujen kanssa. Ariel tulee aina jalkoihin ja sängylle viereen katsomaan telkkaria ja lukemaan, hän ei näytä mitenkään tylsistyvän sisälläkään.

Olisi silti kyllä kiva jos nähä lätäköt joskus kuivuisi tai vaihtuisi edes lumeen...