torstai 11. lokakuuta 2012

Sataa, sataa.... ropisee... ja sataa

Meillä oli jo toiset kunnon sade-agilitytreenit, ne taitaa kuulua olennaisena osana syksyyn... Itsellä ei ollut ennen radalle lähtöä mitään muuta mielessä kuin Ariel viime kerralla sateessa istumassa putken sisällä ja tuijottamassa minua sieltä.

Teimme rataa joka oli minulle ja Arielille jopa ehkä hiukan vaikea, ja tuuli oli suorastaan hyytävää välillä. Siitä lähdimme sitten ihan rohkeasti liikkeelle, ensimmäinen aita näytti siltä että Ariel ennemminkin kiipesi sen yli kuin hyppäsi. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun Ariel lähti kuitenkin suorittamaan rataa ihan hyvin ja meni putkistakin kerralla läpi, kepit menivät jopa loistavasti pienellä kädenliikkeellä ohjaamalla. Puomi ja A olivat tosi hyvät ja vauhdikkaat.

Ohjaajan kommentti ensimmäisen kierroksen jälkeen oli: aika hidasta menoa. Itse olin aivan innoissani, koska tämä oli meiltä niin suuri edistys viime kertaan! Kyllä, vauhti oli ihan kävelyä paikoin mutta Ariel meni jokaisen esteen ja koko radan, ja jokainen olisi voinut nähdä eron jos olisi meidän ensimmäiset sadetreenit nähnyt.

Toinen kierros meni sitten ehkä ihan vähän paremmin vielä, edelleen hitaasti, mutta olin ylpeä pienestä Arielista joka hyppi kolmenkympin aitoja ja tarpoi lätäköiden läpi. Kepeistä saimme paljon kehuja ja ne taisivatkin olla melkein koko ryhmän parhaat. Kyllä huomaa, että muutamana päivänä ollaan käyty lyhyitä keppejä harjoittelemassa.

Yksi asia jonka muutimme nyt joku viikko sitten oli se, että en enää nyt tässä vaiheessa ainakaan jätä Arielia alussa odottamaan esteiden taakse. Hän kyllä odottaisi siellä, ja ongelma onkin se, että hän saattaa jäädä vain paikoilleen tai jos päättää lähteä, ei ensimmäisissä hypyissä ole mitään vauhtia. Lähden siis suoraan lähdöstä juoksemaan hänen kanssaan, sillä saa hänet ainakin vähän mukaan. Vauhdikkaampia hyppypätkiä meillä on aina radan jossain välissä tai loppupuolella, mutta jostain syystä nämä alut olivat ihan apaattisia kun yritin mennä kauemmas lähettämään.

Tässä uudessa ryhmässä myös kaikki minit hyppivät jo 30- tai 35- aitoja, ja siinä on kyllä ollut liian suuri harppaus meille suoraan kahdestakympistä jota aikaisemmin teimme melkein aina varsinkin radan yhteydessä. 25 olisi meille tässä vaiheessa vielä varmaan hyvä ja sellainen mistä Ariel tykkäisi ja saisi vauhdin päälle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti