tiistai 30. lokakuuta 2012

Talvi kävi

Talvi tuli ennen kuin lehtikasoissa oli ehditty hyppiä tarpeeksi. Arielilla on ensimmäisinä lumipäivinä yksi vaihde: täysillä. Se jatkuu edelleen. Hän juoksee ensin edelle, ja sitten huudan häntä, ja hän juoksee täysillä takaisin. Ja sitten uudestaan. Ivikin on nyt viihtynyt lumessa vähän paremmin. En ole vielä laittanut lämpimiä takkeja kun ei tuota pakkasta ollut paljoa, mutta Ivin uusi villapaita on kyllä ollut tosi kiva. Se pysyy hyvin päällä ja on kuitenkin sillä tavalla kevyt että hänen on helppo juosta ja liikkua se päällä. Ja tuntuu lämmittävänkin ihan kivasti. Ariel on pärjännyt edelleen ihan omilla karvoillaan, no niitä kyllä riittääkin...

Ivin poseeraus - uusi villapaita

Aamulenkki tuntui ihan tammikuulta ja aurinko paistoi. Onhan tämä kieltämättä parempi kuin ne kaikkien lasten ja koiranomistajien lemppari kurakelit. Tosin nyt muistin taas että Arielia on välillä hiukan vaikea löytää lumihangesta kun hänellä ei ole talvitakkia tai haalaria päällä...


Pitkästä aikaa oli tosi kiva ja pitkä lenkki, sadepäiviä oli takana niin paljon ja istuimme vain sisällä monta päivää... Nyt kotoa löytyi kaksi väsynyttä koiraa ja uni maistui omassa luolassa. Jotenkin tällaiset talvipäivät ja viileä ilma vaan väsyttää enemmän. Ja on se kyllä kiva katsoa ikkunasta ulos kun maassa on lunta... No nyt se on kyllä jo mennyttä ja siellä on taas vain pimeää!

Ariel kävi työntämässä karvanaamansa lumikasaan.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Uutta oppimassa

Meillä on jonkinnäköisen luovan tauon jälkeen alettu taas harjoitella kaikenlaisia temppuja molempien karvaisten kanssa. Ivi on viimeisimpänä opetellut keräämään leluja koppaan ja Ariel oppi tulemaan jalkojen väliin seisomaan. Seuraavaksi opettelemme liikkumaan eteenpäin tässä asennossa.

Seuraava projekti onkin sitten muutama hiukan hankalampi temppu. Ariel opettelee menemään itse kevythäkkiin sisään ja vetämään verkon oven eteen. Ivi opettelee avaamaan kaapin oven, tuomaan sieltä esineen minulle ja sulkemaan oven. Näissä on sen verran edetty että Ariel osaa mennä häkkiin kun sille näyttää selvästi kädellä mutta etäisyyttä ei tässä vielä hirveästi ole, ja lisäksi hän on oppinut vetämään narusta jota tarvitsemme ovensulkemis kohdassa.

Ivi osaa nyt vetämällä avata oven. Siihen piti lisätä naru oven kahvaan kiinni, mutta siitä vetämällä hän saa nyt oven hienosti auki. Ja hän osaa myös sulkea sen tassuilla työntämällä, niin kuin kaikki muutkin ovet. Lisäksi ollaan vielä harjoiteltu noutoa paremmaksi ja kiinnitetty enemmän huomiota siihen että hän toisi esineen aina minulla tarkasti käteen mistä en ole ennen niin välittänyt että onko se juuri vai melkein.

Näistä sitten yhdistelemme tässä seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana temput kasaan, riippuen mitä kaikenlaista muuta tässä matkanvarrella keksitään.

Arielin lempitemppu on näyttää söpöltä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Talviko se tuli

Tänä aamuna heräsimme siihen että ulkona on LUNTA! Eilen oli jo vähän ollut nurmikko ja lehdet jäisiä illalla, mutta nyt oli ihan oikeasti valkoinen maa. Ehkä sellainen puolen sentin kerros lunta. Mutta silti!

Ariel oli tietysti ihan innoissaan, hän halusi vain päästä paikasta toiseen ja meni edestakaisin lumessa eikä halunnut pysähtyä ollenkaan. Ivi katsoi jo ovella että hyi, nyt on taas kylmä maa, jouduin kantamaan hänet ovelta vähän matkaa että lähti edes kävelemään. Ivillä oli vielä uusi hieno beige neule jonka ostin hänelle koska hänellä on nyt niin lyhyt karva että häntä paleltaa helposti. Hän näytti vähän olevan kylmissään nytkin mutta sitten kun vähän käveli niin kyllä se siitä.

Arielilla ei mistään kylmästä ollut tietoakaan. Hän on kyllä sellainen lumessa viihtyvä koira vaikka ei tuon turkin hänellä pitäisi paljoa enempää lämmittää kuin Ivilläkään. Ehkä ne Kreikan mukavat lumettomat talvet ovat edelleen Ivin muistissa ja hän haaveilee pääsystä takaisin lämpimään. Ariel varmasti haaveilee ensimmäisistä lumikasoista mihin pääsisi hyppäämään ja pöllyttämään lunta ympäriinsä!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pikkuhampaat

Pienten koirien hampaidenhoito on kyllä aika tuskaista hommaa välillä. Töitä saa tehdä jos niistä haluaa tosissaan pitää huolta.

Arielin hampaat on aivan pakko harjata joka päivä tai hänellä näkyisi varmaan jo parissa viikossa jos tätä ei tekisi. Meillä on jokailtaisen harjauksen ja silmien puhdistuksen ja hiustenlaiton yhteydessä siis molempien koirien hampaiden harjaus. Siihen ei mene montaa minuuttia ja kumpikin antaa nätisti harjata. Virbacin kananmakuinen hammastahna on varsinkin Arielin mielestä herkkua, ja jos tuubin jättää hetkeksi auki hän on heti nuolemassa kanatahnaa suuhunsa.

Joskus on kiva hymyillä niin että takahampaatkin näkyy!
Kerran viikossa pesen alkoholittomalla suuvedellä. Se on kasvattajalta saatu vinkki ientulehdusten ehkäisyyn. Eron olen huomannut Arielin kanssa kyllä heti, ikenet eivät punoita enää yhtään niin kuin ennen eikä oikeastaan koskaan enää ala vuotaa verta harjauksen yhteydessä. Tämä ei kyllä ole kovin hyvän makuista tavaraa, mutta pieni herkku harjauksen jälkeen karkottaa kyllä oudon maun.

Aivan välttämätön pienillä koirilla on myös merileväjauhe jota sekoitetaan ruokaan kerran päivässä pienenpieni hyppysellinen. Pikkuinen purkki maksaa yli parikymppiä, mutta kestää meidän kaksikolla varmaan yli puoli vuotta. Toimii aivan loistavasti pitämällä hampaat puhtaampina ja hengityksen raikkaana. Tai jos nyt ei raikkaana niin ainakin hajuttomana. Suunnaton kiitos sille bichonin omistajalle jonka tapasin bussin takapenkillä kauan kauan sitten ja joka suositteli tätä. Itse en yleensä usko tälläisiin tuotteisiin pätkän vertaa, mutta tämä on oikeasti loistava.

Myös nappuloiden pureskelu pitää hampaista huolta, Ivillä varmaan siksikin paremmassa kunnossa aina hampaat kun pureskelee niin hyvin, Arielilla kauhea tämä nielaista välillä nappulat kokonaisinakin. Myös kaikenlaisia puruluita ja tikkuja on oikeastaan päivittäin koirilla, tosi hyväksi hampaille.

Sitten vielä päivittäiset DentaStixit. Isoja palat eivät ole, mutta sellainen pieni herkkuhetki joka päivä kuitenkin. Tämä on meillä se "mami lähtee töihin"- herkku ja molemmat odottavat sitä aina innoissaan.

Kaikista tärkein on kuitenkin se päivittäinen harjaus, menee tosi nopeasti kun siitä tulee rutiini ja ei viitsi edes itselle keksiä tekosyitä jättää tekemättä kun on niin nopeasti hoidettu. Ivi 3,5v ja Ariel kohta 2, molemmat ovat aina saaneet kiitosta eläinlääkäriltä hampaistaan ja Iville jopa sanottiin kolmevuotiaana että yhdet parhaista maltankoiran hampaista mitä on sen ikäisellä nähty. Siinä säästää paljon rahaa kun ei tarvitse eläinlääkärillä käydä hampaita puhdistamassa, ja koira säästyy mahdollisesti turhilta nukutuksilta jos hampaita pitäisi alkaa tosissaan laittaa kuntoon.

torstai 11. lokakuuta 2012

Sataa, sataa.... ropisee... ja sataa

Meillä oli jo toiset kunnon sade-agilitytreenit, ne taitaa kuulua olennaisena osana syksyyn... Itsellä ei ollut ennen radalle lähtöä mitään muuta mielessä kuin Ariel viime kerralla sateessa istumassa putken sisällä ja tuijottamassa minua sieltä.

Teimme rataa joka oli minulle ja Arielille jopa ehkä hiukan vaikea, ja tuuli oli suorastaan hyytävää välillä. Siitä lähdimme sitten ihan rohkeasti liikkeelle, ensimmäinen aita näytti siltä että Ariel ennemminkin kiipesi sen yli kuin hyppäsi. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun Ariel lähti kuitenkin suorittamaan rataa ihan hyvin ja meni putkistakin kerralla läpi, kepit menivät jopa loistavasti pienellä kädenliikkeellä ohjaamalla. Puomi ja A olivat tosi hyvät ja vauhdikkaat.

Ohjaajan kommentti ensimmäisen kierroksen jälkeen oli: aika hidasta menoa. Itse olin aivan innoissani, koska tämä oli meiltä niin suuri edistys viime kertaan! Kyllä, vauhti oli ihan kävelyä paikoin mutta Ariel meni jokaisen esteen ja koko radan, ja jokainen olisi voinut nähdä eron jos olisi meidän ensimmäiset sadetreenit nähnyt.

Toinen kierros meni sitten ehkä ihan vähän paremmin vielä, edelleen hitaasti, mutta olin ylpeä pienestä Arielista joka hyppi kolmenkympin aitoja ja tarpoi lätäköiden läpi. Kepeistä saimme paljon kehuja ja ne taisivatkin olla melkein koko ryhmän parhaat. Kyllä huomaa, että muutamana päivänä ollaan käyty lyhyitä keppejä harjoittelemassa.

Yksi asia jonka muutimme nyt joku viikko sitten oli se, että en enää nyt tässä vaiheessa ainakaan jätä Arielia alussa odottamaan esteiden taakse. Hän kyllä odottaisi siellä, ja ongelma onkin se, että hän saattaa jäädä vain paikoilleen tai jos päättää lähteä, ei ensimmäisissä hypyissä ole mitään vauhtia. Lähden siis suoraan lähdöstä juoksemaan hänen kanssaan, sillä saa hänet ainakin vähän mukaan. Vauhdikkaampia hyppypätkiä meillä on aina radan jossain välissä tai loppupuolella, mutta jostain syystä nämä alut olivat ihan apaattisia kun yritin mennä kauemmas lähettämään.

Tässä uudessa ryhmässä myös kaikki minit hyppivät jo 30- tai 35- aitoja, ja siinä on kyllä ollut liian suuri harppaus meille suoraan kahdestakympistä jota aikaisemmin teimme melkein aina varsinkin radan yhteydessä. 25 olisi meille tässä vaiheessa vielä varmaan hyvä ja sellainen mistä Ariel tykkäisi ja saisi vauhdin päälle...

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ennen sateita ja takiaisia...

Ennen kuin syyssateet päättivät kestää viikon ja takiaiset vallata kaikki metsänreunat, oli meillä tosi iloisia ja ihania päiviä. Nurmikotkin olivat kuivia ja lehtiä maassa vasta muutamia.


Aurinkokin taisi vielä muutamina päivinä paistaa, ja pihalla niin kiva leikkiä. Ei tarvinnut väistellä huonekaluja ja matot ei menneet jalkojen alla rullalle! Tilaa oli vaikka muille jakaa.


Ariel sanoi että hän odottaa jo talvea ja lunta, eikä malta odottaa että pääsee hyppäämään ensimmäiseen pikkuiseen lumikasaan.
Ivi sanoi että hän ei halua toppatakkia tänä talvena päälle pukea, kun siinä on vaikea liikkua ja tassut siellä pihalla jäätyy kuitenkin. Ulos hänkin voi kuulemma lähteä, jos mamin toppatakin alla on hänelle tilaa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pahoja ihmisiä

Pentutehtailijat ovat julmia ja sydämettömiä ihmisiä.
Miten kukaan voi aiheuttaa tälläistä kärsimystä eläimelle. En suosittele linkkiä helposti järkyttyville henkilöille, itse jos katson tuota enää hetkenkään niin itku tulee. Kuvassa oleva pieni raukka on nyt päässyt kärsimyksistään ja asuu sateenkaarisillalla. Jos kuvan perusteella mitään pystyy toteamaan niin surullisen paljon muistuttaa maltankoiraa tämä pikkuinen tyttö: 


Älkää tukeko pentutehtaita:(



Kaikille maltankoiraa etsiville, tässä on ainoa ja oikea osoite, näiden kasvattajien kanssa ette voi mennä pieleen: