torstai 20. syyskuuta 2012

Seurasimme vainua

Ensimmäinen koirakahvila Vainussa käyntimme oli koirille pienoinen pettymys kun maanantaina kahvila oli suljettu, mutta toinen kerta oli onnistuneempi. 

Keittolounas oli todella hyvä, jauhelihakeittoa, lämmintä leipää ja kahvi vielä jälkiruuaksi. Eikä oltu hinnalla pilattu. Olin odottanut innolla mitä ihania juttuja koirille on tarjolla, ja tietysti ensimmäisellä kerralla halusin testata jotain ihan kummallista. Taisi mami tehdä sen virheen että valitsi keksin jonka ITSE olisi halunnut syödän sen kummempia koiria ajattelematta. Tässä siis päivän valinta:


Söpöhän se on kun mikä mutta koiria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Pilkoin keksiä pienemmiksi paloiksi, mutta ei. Ivillä oli vähän yritystä, ei mitenkään innoissaan ollut mutta ei kai siinä muutakaan tekemistä kun odotteli että minä saisin oman ruokani syötyä niin pureskeli jotain pikkupaloja haisteltuaan niitä ensin aikansa.


Ariel sen sijaan tuijotteli omia murusiaan kuin olisin tarjonnut hänelle pieniä kiviä syötäväksi. Siellä maassa se keksinpala odottelee... (Tätä ei ehkä pitäisi sanoa ääneen mutta keksi ei uponnut vaikka liotin sitä jauhelihakeittoliemessä...)

Mutta siis Ariel on meillä nirsompi, ja kumpikin koira on paljon enemmän lihajuttujen perään. Keksissä oli kuitenkin tuo punainen kuorrutus ihan imelää joten en ollut yllättynyt ettei se meille oikein maistunut. Olisi pitänyt vain valita joka niistä palleroista mitkä oikeasti näytti "koirankekseiltä"! Varmasti oli tosi herkullisiakin tarjolla, tyhmä minä. Mami sai siis mahan täyteen, koirille pakattiin puolikas keksi mukaan mutta eihän sitä kotonakaan kukaan sitten syönyt.


Tässä kahvilan säännöt kaikessa lyhyydessään: 1. Omistaja vastuussa koiran asiallisesta käytöksestä ja huono käytös voi johtaa kahvilasta poistumiseen 2. Koiran pitää olla kahvilassa kytkettynä.


Kahvila oli tosi kiva ja kodikas, kalusteet ja kaikki sopi niin hyvin tunnelmaan. Ihmisille ja koirille löytyi herkkuja laidasta laitaan, ja pieni putiikki muita koirien tuotteita. Koira-aiheisia lehtiä löytyi selailtavaksi ja aika kului oikein leppoisasti. 

Harmi että emme enää pyöri Tampereen suunnilla, kävisimme kyllä syömässä useamminkin. Se oli kyllä tosi ihanaa kun pystyi lähtemään koirien kanssa lenkille ja sitten poikkeamaan heidän kanssaan yhdessä lounaalle! Lisää tälläisiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti