torstai 2. elokuuta 2012

Hiljainen paluu

Agilityn alkeiskurssin jälkeen vietimme Arielin kanssa pienen loman ennen kuin pääsimme nyt jatkamaan agilityä seurassa. Ensimmäiset treenit uudessa paikassa, ensimmäiset ulkotreenit, uudet ohjaajat ja uudennäköiset esteet.
Ei se ainakaan hyvin mennyt.

Treenit olivat aivan katastrofaaliset. Alkeiskurssi, mikä oli päättynyt onnistumisiin ja hienosti suoritettuihin pikkuisiin ratoihinkin, oli nyt vain kaunis ajatus menneisyydessä. Kaikki tehdään nyt eri tavalla kuin mitä alkeiskurssilla totuimme tekemään, ja Ariel oli aivan pihalla vaikka teimme vain lyhyttä pätkää peräkkäin hypättäviä matalia aitoja. Hän ei tietenkään tajunnut yhtään mitään kosketusalusta/herkkualusta jutusta, eikä häntä voinut vähempää kiinnostaa lähteä etsimään herkkuja jostain kaukana olevalta alustalta. Emmekä ole koskaan sellaisen kanssa treenanneet, joten en mitenkään olettanut että Ariel olisi sitä tajunnutkaan. Hän ei myöskään arvostanut yhtään sitä, että toinen ohjaajista jäi pitämään häntä paikallaan kun minä menin toiselle puolelle odottamaan. Ariel vain tarvitsisi oman aikansa tutustua uusiin ihmisiin, muuten hän pelkää. No tietysti sitten kun ensin juoksin esterivin Arielin kanssa hänen vierellään hän hyppi sen aivan hienosti, ja lopulta myös niin, että jäi odottamaan esteiden alkuun kun menin itse loppupäähän lähettämään. 

Alkeiskurssilla putki oli Arielin lempiasioita ja hän juoksi sitä innoissaan aina kun silmä vältti. Ulkoputki oli aivan samanlainen kuin mitä sisällä olimme tehneet, sitä siis teimme toisena asiana. Ja kai siihen olisi kuulunut muutama hyppykin mutta niihin emme koskaan päässeet koska tämä putki kesti hiukan aikaa Arielilta tajuta. No se olikin sitten sellainen kokemus että toivottavasti ei enää koskaan tule toista vastaavaa. Ariel ei heti halunnut mennä putkeen, jostain syystä mistä ikinä, joten ohjaajat ottivat hänet odottamaan toiseen päähän kun minä menin putken loppupäähän. Ariel meni aivan totaaliseen paniikkiin kun annoin hänet ohjaajan syliin, ja tuli sitten täyttä vauhtia putken läpi luokseni. Toisella yrittämällä Ariel oli niin kauhuissaan joutuessaan ohjaajan syliin että se ei ollut enää kovin hauskaa kellekään, ja putken läpi tultuaan hän ei suostunut enää tulemaan lähellekään koko putkea ja lähti sitä kauemmas minusta mitä enemmän yritin häntä houkutella putkea kohti. Ensin Ariel meni vain kyyryyn korvat ja häntä luimussa ja kellahti kyljelleen ja odotti paniikissa jos veisin hänet taas toiselle puolelle putkea ohjaajalle. Lopulta hän lähti jopa kentän toiselle puolelle missä muut treenasivat, ja olisin ottanut hänet syliin ja vienyt takaisin omalle suorituspaikallemme, mutta Ariel lähti KARKUUN ensimmäistä kertaa ikinä koskaan. Hän ei lähtenyt edes perääni kun lähdin juoksemaan kovaa toiseen suuntaan. Vasta kun olin jo toisella puolella koko kenttää hän juoksi perään. 

Olin aivan totaalisen shokissa ja järkyttynyt siitä miten paniikissa Arielin on täytynyt olla lähtiessään minua pakoon ja pelätessään syliin tulemista. En olisi koskaan kuvitellut että mitään sellaista voi tapahtua. Koira joka ei koskaan ole metriä kauempana minusta. Olen niin tottunut siihen, että minun ei tarvitse kuin vähän kurkottaa maata kohti niin Ariel suorastaan hyppää syliini. Aina, joka paikassa, missä tilanteessa tahansa. Se on hänen lempiasiansa koko maailmassa, minun sylini. Hyvä etten alkanut itkeä kun hän luikki häntä jalkojen välissä karkuun.

No lopulta Ariel sitten juoksi taas iloisena luokseni ja perässäni kun olimme kaukana putkesta ja ohjaajista. Ne treenit meidän osalta olivat siinä. 

Nyt en sitten tiedä mitä odottaa ensi viikolta. Toivon vain että Ariel ei pelkää ja vihaa koko paikkaa jo nyt. Tämä oli vain niin totaalinen vastakohta alkeiskurssille missä hän oppi niin nopeasti ja teki kaikki uudet esteet niin ylpeästi ja hänestä oikein näki miten paljon itseluottamusta hän sai. Lähdimme kotiin aina niin iloisina. Kuitenkin tämän piti olla harrastus josta Ariel nauttii, ja jos se ei sellaista enää jatkossa ole niin sitten se ei ole meitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti