torstai 9. elokuuta 2012

Esittely - Ivi


Ivi tuli meille maaliskuussa 2009 kun pitkän harkinnan ja tutkimisen jälken tein elämäni parhaan päätöksen ja päätin hankkia koiran. Pieni koira oli ehdoton ulkomailla asumisen ja lentomatkojen takia. Kaikki pienet rodut läpi koluttuani maltankoira ei ollut ykkösvaihtoehtoni mutta päädyin rotuun lopulta koska luonne kuulosti kuitenkin elämäntyyliin erityisen hyvin sopivalta ja pohjakarvaton turkki josta ei juuri karvaa lähde ja myös "allergiavapaaksi" kutsuttu rotu kuulosti hyvältä. Ja lopullinen päätös oli tehty, yllätys yllätys, heti suloisen pennun nähtyäni.

Nyt asioista enemmän tietävänä en usko että olisin voinut tehdä parempaa valintaa rodun suhteen. Toivon että minun ei tarvitsee elää päivääkään tästä elämästä ilman maltankoiraa rinnallani.

Ivin pentuaika ja ensimmäiset vuodet kuluivat Kreikassa jossa lenkit menivät kulkukoiria karkuun juostessa ja likaisilla kaduilla tarkkaillen milloin koiran suusta löytyi vanhaa leipää, kanan tai muiden eläinten luita, vähän pureskeltua gyro-lihaa. Milloin mitäkin. Paikallisilla oli erittäin epämiellyttävä tapa heittää kotiovista ruuantähteen ja leipomoista vanhat tuotteet kuin myös lihakaupoista luita ja muuta ei-myyntikelpoista lihaa ja luuta kulkukoirille evääksi. Kaduilla oli aina likaista. Koirankakkaa oli metrin välein jalkakäytävät täynnä. Kulkukoirien, ja myös paikallisten asukkaiden koirien. Olin varmaan ainoa ihminen koko kylässä joka keräsi uskollisesti aina pikkuisetkin papanat talteen. Silti sain joskus jopa huudot että miksi annan koirani kakkia jalkakäytävälle. Läjät olivat koirani kokoisia joten sinällään aika mielenkiintoista.

Pahimpia olivat kulkukoirat. Jotkut olivat pelottavia ja vartioivat reviireitään. Ja kaikki olivat todella isoja koiria. Kannoin sitten omaa muutaman kilon painoista Iviäni aina kun koiria näkyi lähistöllä, ja Ivi ei ole vielä tänä päivänäkään oppinut tervehtimään vieraita koiria sivistyneesti, ja isot koirat ovat todella pelottavia.

Aloin ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa Iville kaikenlaisia perusjuttuja ja temppuja. Se oli välillä melko mielenkiintoinen matka ensimmäisen koiran omistajana oppia kouluttamisesta ja no, ensin pelkästään koiran kanssa elämisestä. Ivi on aina ollut helposti motivoitavissa herkuilla ja on edelleen todella helppo koulutettava ja tekee ja oppii uusia temppuja innolla. Se onkin meidän yhteinen "harrastuksemme".

Ivi on aina ollut todella perusterve lukuunottamatta silmien vuotamista joka ei ole maltankoirilla niin harvinaista mutta sen kanssa mekin olemme kamppailleet. Luonteeltaan Ivi on valpas ja tarkkaavainen, hiukan itsenäisempi kuin ehkä monet muut maltankoirat ja viihtyy nukkumassa myös omassa rauhassaan ja viettämässä aikaa vaikka sohvan alla omissa oloissaan. Ivi ei ole kovin koirasosiaalinen vaikka tuleekin kyllä pienten koirien kanssa helposti toimeen. Mieluiten hän olisi kuitenkin vain Arielin kanssa tai ihmisseurassa. Ivistä saakin melkein kuka tahansa kaverin pienellä maharapsutuksella.

Muita vahvoja luonteenpiirteitä ovat jonkintason itsepäisyys ja myös melko lyhyt pinna - vaikka Ivi onkin innoissaan koulutushetkistämme täytyy ne pitää superlyhyinä varsinkin jos opeteltava asia on vaikea. Ivillä menee nopeasti hermot jos hän ei oivalla jotai asiaa. Ivi on myös kova vahtimaan meidän asuntoa ja pitää helposti meteliä jos luulee että rappukäytävässä on joku lähistöllä tai tulossa sisään. (Mutta lopettaa kuitenkin kun mami sanoo että kiitos varoituksesta mutta ei sieltä ketään tule..!) Pohjimmiltaan Ivikin on ihan sylikoira joka kiertää mielellään ihmiseltä toiselle, kuka vain jaksaisi silittää häntä. Kaikenkaikkiaan todella ihana ja viisas koira.

Ivin kanssa meillä on ollut upea matka, olemme kasvaneet yhdessä, samalla kun olemme kasvaneet yhteen, asuneet eri maissa ja kaupungeissa, nähneet kaikenlaisia paikkoja ja ihmisiä. Hän on ollut upea ensimmäinen koira, ei ehkä helpoin mutta se on tehnyt tästä vieläkin arvokkaampaa ja hienomman kokemuksen. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen kaikesta mitä hän on opettanut minulle elämästä, niin koirana kuin ihmisenäkin olemisesta, ja ennen kaikkea, olen ikuisesti kiitollinen siitä rakkaudesta mitä olen häneltä saanut. Toivon että meillä on vielä pitkä elämä yhdessä edessä, tiedän että jokainen päivä tulee olemaan uusi elämys ja täynnä rakkautta.

Kuvassa Ivi reilun kolmen vuoden ikäisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti