sunnuntai 27. syyskuuta 2015

2xHYL ja kaksi onnellista

Lääkärien, ortopedin ja hierojakollegoiden kanssa juttelun jälkeen jatkamme täällä edelleen Floun harrastusten jatkumisen pohtimista... 
Kyynäristä on röntgenien perusteella tullut kolme ihan erilaista arvioita, ortopedi joka kävi Floun kokonaisuudessaan läpi oli sitä mieltä että kyynärät ei ole yhtään niin huonot mitä meille jo annettiin ymmärtää... Hän suositteli kaikenlaista monipuolista liikuntaa. Varovaisesti olemme siis pohtimassa vaihtoehtoa missä Floun kanssa treenattaisiin vähän, ehkä parin viikon välein agilityä ja säästellen, ja keskityttäisiin oheisharjoitteluun ja lihaskunnosta huolestimiseen muin keinoin niin kuin tähän asti on tehtykin. Ja sitten katsottaisiin jos vielä kuitenkin kisattaisiin siellä virallisissa Floun kanssa joku päivä. Kisaikään Flou tulee marraskuun lopussa eli aikaisintaan ensi vuoden alussa ehkä startattaisiin.

Kuuden viikon agilitytauon jälkeen (kuntoa on pidetty yllä monipuolisella liikunnalla, lenkeillä, dobolla, mäkikävelyllä...) Flou kävi tekemässä kaksi rataa epiksissä. Toinen oli putkiralli ilman hyppyjä ja toinen oli möllirata. 

Floulla oli aivan jäätävä vauhti, en edes muistanut miten nopea se on. Ongelmia tuotti sitten se, että kisa-aluetta ei oltu aidattu. Eikä me olla koskaan kisattu kuin aidatuilla kentillä. Ja Flou rakastaa ihmisiä ja koiria (ja ruokaa jota oli mätsäriläisiltä putoillut sinne tänne...) Molemmilla radoilla Flou karkasi. Ja kävi moikkaamassa varmaan jokaisen ihmisen ja koiran keneen pääsi käsiksi. Se oli oikeasti tosi noloa ja olin pahoillani kaikkien puolesta ketä Flou kävi "häiriköimässä", toivoin että olisin voinut laittaa pussin omaan päähän kun etsin meidän villakoiraa sieltä yleisön joukosta.

No alla on sitten video radasta josta on keskeltä leikattu pois pätkä jossa Flou vetää kierroksen yleisön kautta. Lähdössäkään en uskaltanut jättää kauemmas hypystä kun Flou jo vilkuili takana olevia koiria siihen malliin että siellä olisi kavereita... 
Olen niiiin tyytyväinen vauhtiin ja aivan super iloinen kontakteista, ensimmäisen kerran ikinä Flou meni kontaktit nopeasti, rohkeasti ja iloisesti vieraalla kentällä. Floun perässähän en tietysti pysynyt ollenkaan jonka näkee videolta jokainen vaikka ei olisi koskaan ennen agilityä nähnyt.

Blogger laski taas videon laadun sellaiseksi että hyvä kun mitään näkee... ja joo, se vika hyppy mennään lujaa ohi!


lauantai 5. syyskuuta 2015

Täällä taas

Jaahas, elokuussa en tainnut sitten käydä täällä blogissa ollenkaan.
Meillä on ollut vähän huonoja aikoja ja ei olla oikein saatu mitään aikaiseksi.

Floulla kuvattiin lonkat A, selkä puhdas, silmät terveet ja kyynärät 1/1.
Lopetimme agilityn.
Sitten itkettiin, ja sitten itkettiin vähän lisää ja nyt en hirveästi ajattele koko asiaa koska en oikein tiedä mitä ajatella.

Kisamatkojen sijaan suunnitellaan lääkärireissuja ja ensimmäisten agilitykisojen sijaan suunnitellaan nivelapuaineiden oikeanlaista käyttöä. Koulutusongelmien sijaan pohditaan koiran kivun tunnistamista.

Vetolelujen ja pallojen sijasta ostetaan glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia, MSM:ää ja omega kolmosia. Kävellään puistossa ja opiskellaan noseworkia. 

Hierotaan. Tilataan BOT-loimia alennuksesta.

Leikattiin hiukset ja puolet karvoista että päästäisiin vähemmällä turkin repimisellä.

Ollaan onnellisia että kaikki on juuri nyt kuitenkin kai ihan ok.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ivin retket

Vanhoja kuvia selatessa löytyi koneelta ihania muistoja.
Rakas Ivi on ollut niin monessa mukana ja ehtinyt keskivertokoiraksi matkustaa jonkin verran.
Elämäntilanne muuttui ja matkat vähenivät. Karvaisia kavereita tuli lisää. Nyt ollaan tässä mutta ajattelin laittaa kuvia matkan varrelta. Ne eivät ole missään järjestyksessä eivätkä laadultaan loistavia, osa on yli viisi vuotta vanhoja. 

Puistossa meren rannalla, Kavala, Kreikka.

Edelleen Kavala, Kreikka. Kevät ja kahvila.

Koripallotreenejä seuraamassa. Drama, Kreikka.

Niitä päiviä kun normaali aamulenkki tarkoitti leikkihetkeä rannalla <3<3<3
Kreikka.

Lentokenttäelämää.

Johonkin valtavaan kirkkoon tutustumassa. Rooma.

Mini-Eiffeltornin alla. Rimini, Italia. (Italia in Miniatura-puisto)

Bolognassa autoilemassa. Luulisin.

Tämä ei varmaankaan esittelyjä kaipaa. Venetsia.

Edelleen Venetsia. Ihan koko päivää ei voinut jaksaa kävellä.

En laita päätäni pantiksi mutta luulen että kohde on Ferrera, Italia.

Kuva ei kerro mitään mutta vannon että täällä pilvet ovat valkoisempia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää.

En edes uskalla kertoa miten monessa näyttelyssä/kirkossa/kaupassa jne. Ivi on käynyt, piilossa tämän kassin pohjalla. Silloin laitettiin häntäkin sisään. Ivi rakastaa tuota kassia, edessä on verkkoikkuna josta voi katsella maisemia.

Colosseumilla.

Sitten ollaan ihan vaan koirapuistossa. Forli, Italia. Ei mitään aavistusta miksi Ivillä on kuvassa hihna. Ehkä ollaan juuri menossa tai tulossa.

Pariisi <3

Ja edelleen:)

Pohjoisessa, lähellä Norjan ja Suomen rajaa.

Tromssa, Norja.

Kotimaatakin kierretty.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kontaktiongelma joku tuli ja meni

Viikonlopun agility-epiksissä Flou teki kaksi rataa, nopean nollan hyppyradalta ja ihmeellisen räpellyksen toiselta radalta jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi A ja puomi.

Kontakteja me ei olla tehty mitään älyttömiä määriä ja keinun aloittamisen jälkeen Flou on ehkä vähän ajoittain empinyt puomilla ja A:lla vaikka ei keinullakaan mitään ihmeitä ole tapahtunut, se saattaa olla yhtenä päivänä tosi kiva ja seuraavana taas ihan öllö este. "Parhaina" päivinä A ja puomi ovat sitten niitä mihin karataan kun ne on niin kivojaaa... Mutta siis toistomäärät on näissä kaikissa vielä lähes olemattomat.

No tuolla toisella radalla heti toinen este oli puomi. Se ei ollut samanlainen kiva mattopäällysteinen puomi kuin meillä omalla kentällä. Flou kävi koittamassa sitä, katsoi että ei hitsi en lähde tuonne, etsi ensimmäisen putken jonka löysi (ja oli vielä sellainen missä putken sisäänmeno oli aivan toiseen suuntaan, ei mitenkään tyrkyllä) ja juoksi sinne. Otti vielä pari hyppyä keskeltä rataa. Sitten hän tuli takaisin ja suostui tekemään puomin mutta näytti joka askeleella siltä että kohta varmaan pettää maa jalkojen alta. Sitten jäi kyllä hyvin kontaktille lopussa. 

Sen jälkeen tehtiin sitten normaalisti nopea ja kiva rata jossa oli muutama hankalampikin kohta jotka meni hyvin, kunnes toiseksi viimeinen este oli A jonka ohi Flou juoksi aivan täysiä (huomasi kyllä että sinne olisi pitänyt mennä) ja irtosi maaliin viimeiselle hypylle niin hienosti. No se siitä radasta. 

Ennen rataa minulla oli kyllä huono tunne noista kontakteista, mutta se johtui vain siitä että Flou ei ole koskaan tehnyt kontakteja muualla kuin meidän omalla kentällä mutta ajattelin silti että Flou saattaisi yllättää. No taas voi todeta että on siinä iso ero koiralle jos puomi on pehmeä ja kiva tassujen alla tai jos se on karhea ja kova. Elävästi palautui mieleen Ivin ensimmäiset kisat radalla jossa oli sellainen kova, liukas A este eikä hän todella sitä mennyt.

Hiukan masentuneena siitä miten ikävänä Flou nyt oli nuo kontaktit kokenut menimme seuraaviin treeneihin joissa viimein päästiin ihan kunnolla tekemään A:ta ja puomia. Osana rataa ei niitä tehty vaan ihan erillisinä. Ensimmäinen kerta kun mentiin puomi palkkasin ylösmenolla kerran kun Flou näytti siltä että takaisinkin voisi kääntyä. Sitten hiippaili loppupätkän alas asti. Ja sitten napsahti taas joku päässä ja seuraavat kerrat juostiinkin aika kyytiä puomia niin kuin se olisi aina ollut tosi kiva juttu. 

Yhdellä kerralla oli alas tullessakin niin kova vauhti ettei mitenkään voinut pysähtyä kontaktille (juoksi sentään melkein alas asti eikä vetänyt mitään hirmuloikkaa) mutta muuten jäi joka kerta odottamaan hienosti. Ja kun pariksi sekuntiksi jätin hänet ilman huomiota niin hän oli jo karannut A:lle ja kiipesi sitäkin ihan innoissaan, ja toisen kerran karkasi pupupallon kanssa puomille... (Flou on vähän sellainen että kentällä ei paljoa hengailla. Siellä joko tehdään tai sitten ollaan kiinni tai sylissä. Koska silloin kun tehdään Flou ei oikeastaan koskaan karkaile mihinkään, seuraa tarkasti ja on kuulolla, mutta jos häntä ei vartavasten pyydä maahan odottamaan paikkaan niin vapauden koittaessa vauhtipäivinä karkaillaan jokaikiselle esteelle ja suoritetaan omaa rataa ja vähän hitaampina päivinä tai silloin jos joku on levittänyt koko namipussin sisällön pitkin kenttää etsitään nameja.)

Ryhmän kouluttajan oli vähän vaikea uskoa meidän kontakti-ongelmaa tämän päivän esityksen jälkeen. Kieltämättä minunkin on vähän vaikea uskoa mikä ero voi olla muutaman päivän välein mutta uskon että suurin ongelma on se että kontaktit ovat olleet osana rataa vasta muutaman kerran joten Flou ihmetteli että mitä ne siellä tekivät. Ja toisaalta saattoi luulla puomia keinuksi. 

Edelliset keppitreenit olivat myös ihan loistavat, harjoittelimme ensimmäisen kerran hypyltä eri kulmista kepeille hakeutumista. Teimme n.6 eri kulmaa, ei mitään vaikeita. Takaa ja vähän sivuilta. Flou oli ihan huippu, haki ensimmäisen välin hyvin ja rytmitti pujottelua tosi hienosti ja nopeasti. Ainoastaan yksi kulma oli vaikea, oikealta puolelta sivusta mistä Flou haki muutaman kerran peräkkäin itsensä vasta toiseen keppiväliin. Seuraavaksi sitten pitäisi varmaan lisätä este pujottelun peräänkin, saa nähdä miten hyvin sitten pysyy homma kasassa. Ainakaan putkea me ei sinne ensimmäisenä laiteta.


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pentuetapaaminen

Floulla oli kauan odotettu tapaaminen veljiensä kanssa. En nyt mainitse tässä tekstissä veljien nimiä koska en ole kysynyt heiltä lupaa. Pojat pääsivät nyt reilun vuoden ikäisinä näkemään toisensa porukalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun osa muutti uusiin koteihinsa 8 viikon ikäisinä. Neljästä pennusta kolme pääsi tähän tapaamiseen mukaan.

Ehkä hiukan vauhdikkaampaa menoa olimme odottaneet mutta pojat olivatkin aika rauhassa. Päivä oli todella kuuma ja meilläkin oli parin tunnin ajomatka takana joten väsymystä taisi olla ilmassa. Mutta minkäänlaista rallia ei koko aikana vedetty eikä juuri minkäänlaista leikkimistäkään joka oli todella yllättävää Flounkin luonteen tuntien.

Ihanaa oli se miten he tunsivat heti toisensa ja olivat kuin eivät olisi päivääkään olleet erossa. Peräkanaa mentiin sisään ja ulos ja samat paikat käytiin haistelemassa. Kolmen kopla oli ihan erottamaton ja Flou näytti välillä unohtavan että minä olin edes paikalla. Kaikki piti tehdä yhdessä porukalla ja olivathan ne nyt ihania<3.

Aika paljon erojakin heissä oli nyt nähtävissä. Pentuna isoin kaveri oli edelleen isoin. Flou ja toinen pienempi kaveri olivat aika saman kokoiset ja ruumiinrakenteeltaan muutenkin samanlaiset. Isoin oli myös eniten harmaantunut ja Flou oli eniten punaruskea ja hänellä oli myös eniten valkoisia tukikarvoja näkyvissä. Isoin pentu oli myös kovin haukkumaan, pienempi kaveri oli aika samanlainen ja hiljainen kuten Flou. Ulkonäöllisesti he poikkesivat muutenkin toisistaan, eivät pelkästään karvoitukselta vaan myös kuonot olivat hyvinkin erilaiset, Floulla erittäin kapea ja isommalla pennulla taas selvästi leveämpi, tältä he näyttivät jo pentuina. Ruokahalussa ja ahneudessa oli eroja, yksi tosi huono syömään mitään ja Flou toisaalta erittäin ahne. Uskoisin että tässä on kasvatuksellisia ja koulutuksellisia eroja lähinnä. Flou on pennuista ainoa joka aktiivisesti harrastaa ja treenaa.

Oli kyllä todella mukava nähdä veljet ja heidän omistajansa sekä kasvattajakin samalla. Pojat menivät niin tyytyväisinä keskenään ja kaikista on kasvanut niin ihania ja rohkeita nuoria koiria<3

Flou ja "isompi" veli.
Isoin pentu, myös isoimmassa turkissa. Hän on menossa jonkin ajan kuluttua näyttelyynkin.
Pienempi pentu.
Ja sama kaveri tässäkin.
Flou lepäilee isomman veljensä kanssa.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Flou juoksee.

Viime viikon treeneistä helppoa ja kivaa juoksemista jonka lisäksi tehtiin keppejä ja keinua erillisenä.
Pari päivää sitten mökillä hyvin menneet kepit eivät kentällä enää onnistuneet ollenkaan ja palasimme neljään keppiin koska oli niiiin vaikea keskittyä jostain syystä.


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Keppejä

Floun 2x2 kepeistä ei ole tullut paljoa kirjoiteltua mutta Ivin keppitarinoita tänne on jonkin verran kirjoiteltu aiemmin (löytyy kepit 2x2 tunnisteesta) ja aika samalla tavalla on menty. Helpompaa on nyt se, että Flouta voi palkata lelulla. Se on helpompi heittää ja se on helpompi koiran löytää. (kuin nakit joita Iville heiteltiin)

Tästäkin koulutustavasta on joitain muutoksia ja eri versioita mutta me teemme siis 2x2 kepit lyhyesti niin että:

1.ensin kaikista kulmista lähetykset ja ensimmäisen välin löytäminen kahdella kepillä
2.lisätään perään toiset kaksi keppiä vähän matkan päähän, siirretään lähemmäs ensimmäisiä keppejä vähän kerrallaan kun koira osaa hakea molemmat välit peräkkäin
3.tehdään vähän taas kulmia neljällä peräkkäin olevalla kepillä

Nyt seuraa taas hienoja piirustuksia.

4.lisätään mukaan neljä keppiä kuten kuvassa 1. Kepit ovat vähän "ylempänä" ja vähän matkan päässä ensimmäisistä neljästä kepistä. Siirretään pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa linjaa

5.kun kepit ovat linjassa (huom. edelleen välimatkaa puolessa välissä) meillä on nyt sekä Ivin että Floun kanssa käynyt niin, että he pujottelevat ensimmäiset neljä hyvin, ja seuraavasta rivistä vain kaksi ensimmäistä keppiä ja jäävät sitten ihmettelemään miksi ei palkkiota tule. Tätä on kyllä saattanut ilmetä jo tuossa kohdassa neljä kun uudet neljä keppiä on ensimmäisen kerran lisätty. Se on korjattu erittäin nopeasti kuvan 2 osoittamalla tavalla. Seitsemäs keppi siirretään ihan vähän pois linjasta ja sitten muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen pikkuhiljaa heti takaisin linjaan. Toimii erittäin hyvin ja ei tarvitse jäädä hinkkaamaan virheellisiä toistoja.
Muutenkin, jos jossain kohdassa tulee ongelmia, voi palata aiempaan kohtaan tai sitten siirtää ongelmakohdan keppiä kuten tässä tehtiin. Se onnistuu helposti jos on nuo yksittäin liikuteltavat kepit kuten meillä ja yleensä muutamalla toistolla keppi saadaan taas oikeaan paikkaan.

6.siirretään keppejä alkamaan lähempää toisiaan ja lopulta normaalisti linjaan niin ettei väliä ole.

7.kun koira pujottelee 8 keppiä normaalisti, lisätään perään 2 ja sitten loput 2. Itse lisään kahdessa osassa, en siis kaikkia neljää kerralla.


Yhden viikonlopun aikana pääsimme kuvasta yksi siihen että Flou pujottelee sujuvasti 10 keppiä.
Tässä videota ensimmäisistä kerroista kun Flou pujottelee ensin 8 ja sitten 10. Huonoa palkkausta liian myöhään ja liian taakse. Palkka pitäisi osata ja uskaltaa heittää niin, että se on eteenpäin koiran nähtävissä juuri kun se tulee viimeisestä keppivälistä pois. Eikä koiran tarvitse odotella tai katsella taakse.

Seuraavaksi lisätään loput 2 keppiä, harjoitellaan taas kulmia, ja lisätään minun liikettä mukaan. Sitten joskus otetaan kokeiluun muiden esteiden liittämistä treeniin.
Tämä on edelleen minun suosikkitapa opettaa kepit. En osaa sanoa tarkkoja treenikertoja mitä on tullut, ehkä n.20. Treenit on olleet lyhyitä ja usein on päästy treenaamaan niin että voidaan tehdä parin minuutin sarjoja muutaman kerran päivässä. Sitten on voinut olla viikkojenkin taukoja, esim. Floun osteopaattikäynnin jälkeen oli kunnon tauko. Mielestäni tämä on nopea tapa opettaa itsenäiset kepit ja aloituskulmien hakeminen, ja lisäksi plussaa on se että otetaan koiran aivot mukaan tekemiseen ja se saa itse miettiä ja ymmärtää mitä ollaan tekemässä:)